TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
Tämä on olevinansa toinen Makkabealaisten kirja, niinkuin nimi osoittaa, mutta ei se taida oikein olla, sillä se luettelee monikahtoja asioita, jotka ennen ensimäisen kirjan asioita tapahtuneet ovat, eikä edemmä ulotu kuin Juudas Makkabealaiseen, se on, ensimäisen kirjan seitsemänteen lukuun asti, että tämä paremmin ensimäiseksi kuin toiseksi pitäis kutsuttaman. Eli jos se pitää kutsuttaman erikirjaksi, ja ei toiseksi Makkabealaisten kirjaksi, non secundus. Mutta me annamme tämän niin olla, kauniin kertomuksen tähden seitsemästä Makkabealaisesta marttyyrista ja heidän äidistänsä, ja monen muun asian tähden. Mutta se näkyy, ettei se ole kaikki yhden teko, mutta kokoon haettu monesta kirjasta. On hänessä myös kova solmu 14 luvussa v. 37 Rasiaksesta, joka itsensä surmasi, jolla myös p. Augustinus ja muut vanhat isät itsiänsä vaivanneet ovat. Sillä senkaltaiset työt ei kelpaa, eikä ole kiitettävät, ehkä niitä kärsiä ja hyvin selittää taidettaisiin. Niin kirjoittaa hän myös Antiokuksen kuoleman paljoa toisin kuin ensimäinen kirja. Ja pian sanottu, niinkuin ensimäinen kirja Pyhän Raamatun sekaan otettava on, niin on tämä toinen siitä hyljättävä, vaikka jotain hyvää siinä on. Mutta nämät kaikki olkoon kristillisen lukian haltuun annetut, tuomita ja tutkia.
1. Luku.
Kirkon puhdistusjuhlan pitämisestä, ja pyhän tulen jälleen löytämisestä.
Me Juudalaiset, teidän veljenne, jotka Jerusalemissa ja koko Juudan maalla asumme, toivotamme teille Juudalaisille, meidän veljillemme, jotka Egyptissä olette, onnea ja terveyttä!
2. Jumala siunatkoon teitä, ja muistakoon liittonsa, jonka hän Abrahamille, Isaakille ja Jakobille, uskollisille palvelijoillensa luvannut on;
3. Ja antakoon teille vaan sydämen, että te hänen laissansa luojana ja vahvana pysyisitte,
4. Ja lainatkoon teille, että te viriät olisitte hänen käskynsä, ja lohduttakoon teitä;
5. Hän kuulkoon teidän rukouksenne, olkoon teille armollinen: ja älköön teitä hyljätkö tuskassa!
6. Näin me alati teidän edestänne rukoilemme.
7. Me olemme teidän tykönne kirjoittaneet suurimmassa tuskassamme, (kuin Jason ja hänen joukkonsa pyhästä maasta ja valtakunnasta erkanivat,
8. Ja polttivat meidän porttimme, ja vuodattivat viatointa verta. Niin me rukoilimme, ja Herra kuuli meitä, ja me uhrasimme hänelle sämpyläjauhoja, ja sytytimme lamput, ja panimme näkyleivät edes.
9. Ja anomme, että te nyt meidän kanssamme pitäisitte lehtimajan juhlapäiviä Kasleun kuulla.
10. Kirjoitettu yhdeksäntenävuotena seitsemättäkymmentä toista sataa
kuningas Demetriuksen aikana.
11. Me Jerusalemissa ja kaikessa Juudeassa vanhimpain kanssa, ja Johannes, toivotamme Aristobulukselle, kuningas Ptolomeuksen opetusisälle, joka paplllisesta suvusta on, ja muille Juudalaisille, jotka Egyptissä ovat, onnea ja terveyttä! Me kiitämme täydestä syystä Jumalaa, että hän meidät niin suuresta tuskasta pelastanut on, joiden itsiämme niin väkevää kuningasta vastaan varjeleman piti.
12. Sillä Jumala on ajanut pois meidän vihollisemme pyhästä kaupungista Persiaan asti.
13. Siellä kuningas voittamattoman joukkonsa kansa Nanen kirkossa tapettiin, Nanen pappein kavaluudesta.
14. Sillä hän Antiokus sinne tuli ystävinensä, naisjumalan Dianan tykö, niinkuin naimaan häntä, ja kaiken rahan templistä huomenlahjaksi ottamaan,
15. Ja kuin Nanen papit sen ymmärsivät, ja hän muutamain kanssa kappeliin mennyt oli, lukitsivat he hänen peräänsä kirkon,
16. Ja laskettivat hänen ja kaikki, jotka hänen kanssansa olivat kivillä kuoliaaksi; sitte hakkasivat he hänen kappaleiksi, ja heittivät heidät sieltä ulos.
17. Jumalan olkoon alati kiitos, että hän jumalattomat niin on pois ottanut.
18. Että me viidentenä päivänä kolmattakymmentä Kasleun kuulla ajattelemme templin puhdistusta pitää, olemme me tahtoneet teille tietää antaa, että te myös meidän kanssamme sitä juhlaa pitäisitte, niinkuin se päivä pidetään, jona Nehemia tulen löytänyt on, kuin hän templin ja alttarin rakensi, ja taas uhrasi.
19. Sillä kuin meidän isämme Persiaan vietiin, ovat papit tulen alttarilta syvään, kuivaan kuoppaan kätkeneet ja tähteellä pitäneet, ettei sitä kenkään tietänyt.
20. Kuin nyt Nehemia, ei monta vuotta sitte, Jumalan tahdosta kuninkaalta kotia lähetettiin, lähetti hän niiden pappein jääneet sukulaiset, jotka sen tulen kätkeneet olivat, että he sen jälleen etsisivät. vaan, niinkuin he meille ilmoittaneet ovat, ei he löytäneet tulta, vaan sakian veden.
21. Sitä hän on käskenyt ammuntaa ja tuoda. Kuin nyt kaikki uhriksi valmistettu oli, on Nehemia käskenyt, että heidän piti valaman veden halkoin ja uhrin päälle, joka halkoin päällä oli.
22. Kuin he sen tehneet olivat, ja aurinko hyvin noussut oli, ja pilvet kadonneet pois, niin syttyi suuri tuli, jota he kaikki ihmettelivät.
23. Niin rupesivat papit ja kansa rukoilemaan, siihenasti kuin uhri palanut oli; ja Jonatan veisasi edellä, mutta muut vastasivat häntä Nehemian kanssa.
24. Mutta tämä oli Nehemian rukous: Herra meidän Jumalamme, joka kaikki kappaleet luonut olet, ja olet peljättävä, väkevä, ja hurskas, ja laupias, ja ainoa oikia kuningas ja voideltu;
25. Joka ainoa kaikki lahjat annat, sinä ainoa hurskas, kaikkivaltias ja ijankaikkinen olet, sinä joka Israelin pelastat kaikesta pahasta, joka meidän isämme valinnut ja pyhittänyt olet;
26. Ota tämä uhri koko Israelin edestä, ja varjele ja pyhitä sinun perintös.
27. Kokoo meitä hajoitettuja jälleen yhteen, pelasta heitä, jotka pakanoita palveleman pitää, ja näe meitä ylönkatsotuita, joita jokainen ilvoittaa, että pakanat ymmärtäisivät, että sinä meidän Jumalamme olet.
28. Rankaise heitä, jotka meitä sortavat, ja suurella pilkalla meitä häpäisevät,
29. Istuta jälleen sinun kansas sinun pyhään paikkaas, niinkuin Moses sanonut on!
30. Sitälikin veisasivat papit kiitosvirsiä, siihenasti kuin uhri kulunut oli.
31. Sitte käski Nehemia sen illan veden suurten kivien päälle kaataa.
32. Sieltä myös kävi liekki ulos; mutta se kulutettiin alttarin tulen liekiltä.
33. Se on kohta ilmi tullut ja Persian kuninkaan korviin, kuinka siitä paikasta, kuhunka tuli kätketty oli, vesi löydetty ja se uhrit sytyttänyt oli.
34. Niin koetteli sitä myös kuningas, ja antoi sen palkan eroittaa ja pyhittää,
35. Ja antoi paljon rahaa siihen.
36. Ja Nehemian kumppanit nimittivät sen paikan Nekpariksi, se on puhdistus; muutamat kutsuvat sen myös Nephtariksi.