9 luku

Apostoli sanoo syvästi surevansa Israelia 1 – 5 Jumalan lupaukset sille eivät kuitenkaan ole tyhjiin rauenneet, mutta luonnollinen polveutuminen Aabrahamista ei tuota lapseutta 6 – 13 Jumala ei tee väärin, sillä hän on armahtamisessaan ja hylkäämisessään täysin vapaa 14 – 21 ja on kutsunut pakanatkin armon osallisuuteen, niin kuin hän jo profeettainsa kautta on sanonut 22 – 29; syy Israelin hylkäämiseen on se, että he perustautuivat tekoihin eikä uskoon 30 – 33.

1 Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele — sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä —

1 Sanon totuuden Kristuksessa, en valehtele — omatuntoni todistaa sen minulle Pyhässä Hengessä —

1. Minä sanon totuuden Kristuksessa ja en valehtele, (niinkuin minun omatuntoni minun kanssani Pyhässä Hengessä todistaa,)

1. MInä sanon totuuden Christuxes ja en walehtele nijncuin minun omatundon minulle Pyhäs Henges todista

1. TOtudhen mine sanon Christusesa/ ia en Walechtele/ Quin minun Omatundon minulle todhista Pyhesse Hengese/ (Totuuden minä sanon Kristuksessa/ ja en walehtele/ Kuin minun omatuntoni minulle todistaa Pyhässä Hengessä.)

2 että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.

2 että minulla on suuri murhe ja ainainen tuska sydämessäni,

2. Että minulla on suuri murhe ja alinomainen kipu sydämessäni.

2. Että minulla on suuri murhe ja alinomainen kipu sydämesäni.

2. Ette minulla ombi swri mureh/ ia alinomainen kipu Sydhemeseni. (Että minulla ompi suuri murhe/ ja alinomainen kipu sydämessäni.)

3 Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,

3 sillä toivoisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni, lihanmukaisten sukulaisteni, hyväksi.

3. Minä olen pyytänyt kirottuna olla Kristukselta minun veljieni tähden, jotka lihan puolesta minun lankoni ovat,

3. Minä olen pyynnyt kirotuxi tulla Christuxelda minun weljeini tähden jotca lihan puolesta minun langoni owat.

3. Sille mine olen itze pyynyt minuani kirotuxi tulla Christuselda/ minun Welieini teden/ iotca ouat minun Langoni Lihan cautta/ (Sillä minä olen itse pyytänyt minuani kirotuksi tulla Kristukselta/ minun weljeini tähden/ jotka owat minun lankoni lihan kautta/)

4 ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset;

4 He ovat israelilaisia, heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset.

4. Jotka ovat Israelilaiset, joiden on lasten oikeus ja kunnia, ja liitot ja laki, ja jumalanpalvelus ja lupaukset,

4. Jotca owat Israelitat joiden on Lasten Oikeus ja Cunnia ja Lijtot ja Laki ja Jumalan palwelus ja lupauxet.

4. iotca ouat Israelitit/ ioinenga ombi Lapsuus ia Cunnia/ ia Lijttot/ ia Lain sädhyt/ ia se Jumalanpaluelus/ ia ne Lupauxet/ (jotka owat isralitit/ joinenka ompi lapsuus ja kunnia/ ja liitot/ ja lain säädyt/ ja se Jumalanpalwelus/ ja ne lupaukset/)

5 heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!

5 Heidän ovat isät ja heistä on Kristus lihan puolesta. Hän, joka on kaiken vallitsija, Jumala, ylistetty ikuisesti*, Aamen.

5. Joiden myös isät ovat, joista Kristus lihan puolesta syntynyt on, joka on Jumala ylitse kaikkein ylistetty ijankaikkisesti, amen!

5. Joiden myös Isät owat joista CHRISTUS lihan puolesta syndynyt on joca on caickein Jumala ylistetty ijancaickisest Amen.

5. ioinenga mös ne Iset ouat/ ioista Christus ombi syndynyt Lihan polesta/ Joca ombi Jumala caikein ylitze/ ylistettu ijancaikisesta/ Amen. (joinenka myös ne isät owat/ joista Kristus ompi syntynyt lihan puolesta/ Joka ompi Jumala kaikkein ylitse/ ylistetty iankaikkisesti/ Amen.)

6 Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel,

6 Ei kuitenkaan niin, että Jumalan sana olisi menettänyt arvonsa. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole Israel,

6. Mutta ei niin, että Jumalan sana on hukkunut; sillä ei ne ole kaikki Israelilaiset, jotka Israelista ovat.

6. MUtta en minä näitä sentähden puhu että Jumalan sana on huckunut: sillä ei ne ole caicki Israelitat jotca Israelist owat.

6. Mutta em mine neite puhu/ ette Jumalan Sana senteden on huckunut. Sille ei ne ole caiki Israelitit/ iotca Israelista ouat/ (Mutta en minä näitä puhu/ että Jumalan sana sentähden on hukkunut. Sillä ei ne ole kaikki israelitit/ jotka Israelista owat/)

7 eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset";

7 eivätkä kaikki lapsia sen vuoksi, että ovat Aabrahamin jälkeläisiä, vaan *"Iisakista sinä saat jälkeläiset*",

7. Ei myös ne ole kaikki lapset, jotka Abrahamin siemen ovat; vaan Isakissa pitää sinulle siemen kutsuttaman.

7. Ei myös ne ole caicki lapset jotca Abrahamin siemen owat: Waan Isaachis pitä sinulle siemen cudzuttaman.

7. eike mös ne caiki poiat ole quin ouat Abrahamin Siemen. Waan Isaachisa pite cutzutaman sinulle Siemen. (eikä myös ne kaikki pojat ole kuin owat Abrahamin siemen. Waan Isachissa pitää kutsuttaman sinulle siemen.)

8 se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.

8 se on: eivät ne jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset luetaan jälkeläisiksi.

8. Se on: ei ne ole Jumalan lapset, jotka lihan puolesta lapset ovat; mutta ne, jotka lupauksen lapset ovat, ne siemeneksi luetaan.

8. Se on ei ne ole Jumalan Lapset jotca Lihan puolesta Lapset owat: mutta ne jotca Lupauxen puolesta Lapset owat ne siemenexi luetan:

8. Se on/ Ei ne Jumalan Lapset ole/ iotca Lihan cautta Lapset ouat/ Mutta ne/ iotca Lupauxen polesta Lapset ouat/ ne Siemenexi luetan. (Se on/ Ei ne Jumalan lapset ole/ jotka lihan kautta lapset owat/ Mutta ne/ jotka lupauksen puolesta lapset owat/ ne siemeneksi luetaan.)

9 Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika".

9 Sillä lupauksen sana oli tämä: "tähän aikaan tulevana vuonna minä palaan, ja Saaralla on oleva poika.”

9. Sillä tämä on lupauksen sana: tällä ajalla minä tulen ja Saaralla pitää poika oleman.

9. Sillä tämä on Lupauxen sana: tällä ajalla minä tulen ja Saralla pitä poica oleman.

9. Sille ette teme ombi Lupauxen sana/ quin hen puhu/ Telle aijalla minun pite tuleman/ ia Saralla pite Poian oleman. (Sillä että tämä ompi lupauksen sana/ kuin hän puhui/ Tällä ajalla minun piti tuleman/ ja Saralla pitää pojan oleman.)

10 Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista;

10 Eikä ainoastaan näin, vaan myös Rebekan ollessa raskaana yhdestä, isästämme Iisakista.

10. Mutta ei se ainoastaan, mutta myös Rebekka siitti yhdestä Isaakista meidän isästämme.

10. MUtta ei se ainoastans nijn tapahtunut waan Rebecka synnytti myös Isaachist meidän Isästäm.

10. Mutta ei se ainostans nin heille tapachtanut/ waan mös Rebecca widhoin sighitti Isaachist meiden Iseste. (Mutta ei se ainoastansa niin heille tapahtunut/ waan myös Rebecca wihdoin synnytti Isachista meidän isästä.)

11 ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin — että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden —

11 sillä lapset eivät olleet vielä syntyneetkään eivätkä tehneet mitään hyvää tai pahaa, mutta jotta Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi ei tekojen vuoksi, vaan kutsujan vuoksi,

11. Sillä ennen kuin lapset syntyivätkään ja kuin ei he vielä hyvää eikä pahaa tehneet olleet, että Jumalan aivoitus pitäis valitsemisen jälkeen seisovainen oleman, ei töiden tähden, vaan kutsujan armosta,

11. Sillä ennen cuin lapset synnyitkän ja cosca ei he wielä hywä eikä paha tehnet ollet: Että Jumalan aiwoitus pidäis walidzemisen jälken seisowainen oleman:

11. Sille io ennen Lasten syndymetä/ coska ei he wiele miten hyue eikä paha tehneet/ Senpäle ette Jumalan Aighotus pideis seisoman/ wloswalitzemisen ielken/ (Sillä jo ennen lasten syntymää/ koska ei he wielä mitään hywää eikä pahaa tehneet/ Sen päälle että Jumalan aiwotus pitäisi seisoman/ uloswalitsemisen jälkeen/)

12 sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa",

12 sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa,”

12. Sanottiin hänelle: suuremman pitää vähempää palveleman.

12. Ei töiden ansiost waan cudzumisen armost sanottin hänelle näin:

12. Ei Töödhen ansiosta/ waan sen Cutzuian Armosta/ nein henelle sanottin. (Ei töiden ansiosta/ waan sen kutsujan armosta/ näin hänelle sanottiin.)

13 niinkuin kirjoitettu on: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin".

13 niin kuin on kirjoitettu: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta vihasin."

13. Niinkuin kirjoitettu on: Jakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin.

13. Suuremman pitä wähembätä palweleman. Nijncuin kirjoitettu on: Jacobia minä racastin mutta Esauta wihaisin.

13. Se swrembi pite palueleman site wehembete/ Ninquin kirioitettu on/ Jacob mine racastin/ mutta Esau mine wihasin. (Se suurempi pitää palweleman sitää wähempää/ Niinkuin kirjoitettu on/ Jakob minä rakastin/ mutta Esau minä wihasin.)

14 Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!

14 Mitä siis sanomme? Ei kai Jumalassa ole vääryyttä? Eihän toki!

14. Mitäs me siis sanomme? Onko Jumalan tykönä vääryyttä? Pois se!

14. MItästä me tähän sanomma? Ongo sijs Jumala wäärä:

14. Miteste sis me tehen sanoma? Ongo sis Jumala wärä? Pois se. (Mitäste siis me tähän sanomme? Onko siis Jumala wäärä? Pois se.)

15 Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".

15 Sillä Moosekselle Hän sanoo: "Olen armahtava, ketä armahdan ja säälivä, ketä säälin."

15. Sillä hän sanoo Mosekselle: jota minä armahdan, sitä minä tahdon armahtaa, ja tahdon olla laupias, jolle minä laupias olen.

15. Pois se: Sillä hän sano Mosexelle: Jollen minä olen armollinen sillen minä olen armollinen ja ketä minä armahdan sitä minä armahdan.

15. Sille hen sano Moseselle. Jonga mine olen Armolinen/ sen mine olen armolinen/ Ja ketä mine armaitzen/ sen ylitze mine armaitzen. (Sillä hän sanoo Mosekselle. Jonka minä olen armollinen/ sen minä olen armollinen/ Ja ketä minä armaitsen/ sen ylitse minä armaitsen.)

16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.

16 Niin se ei siis riipu siitä, joka tahtoo eikä siitä joka juoksee, vaan Jumalasta, joka armahtaa.

16. Niin ei se nyt ole sen, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan sen, joka armahtaa, nimittäin Jumalan.

16. Nijn ei se nyt ole jongun tahdos eli juoxus waan Jumalan armos:

16. Nin ei se nyt seiso iongun tahdhosa eli Jooxusa/ waan Jumalan armaitzemisesa. (Niin ei se nyt seiso jonkun tahdossa eli juoksussa/ waan Jumalan armaitsemisessa.)

17 Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä".

17 Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten nostin sinut esiin, jotta osoittaisin sinussa voimani ja jotta nimeäni julistettaisiin kaiken maan päällä."

17. Sillä Raamattu sanoo Pharaolle: juuri sentähden olen minä sinun herättänyt, osoittaakseni minun voimani sinussa, että minun nimeni kaikessa maassa julistettaisiin.

17. Sillä Ramattu sano Pharaolle: juuri sentähden olen minä sinun herättänyt osottaxeni minun wäkeäni sinusa että minun nimen caikesa maasa julistettaisin.

17. Sille ette Ramattu sanopi Pharaonin tyge/ iuri sitewarten mine olen sinun ylesherettenyt/ ette minun pite sinun päles minun Wäkeni osottaman/ Senpäle/ ette minun Nimen pite caikesa Mailmasa iulghistettaman. (Sillä että Raamattu sanoopi pharaonin tykö/ juuri sitä warten minä olen sinun ylösherättänyt/ että minun pitää sinun päällesi minun wäkeni osoittaman/ Senpäälle/ että minun nimen pitää kaikessa maailmassa julkistettaman.)

18 Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.

18 Niin Hän siis armahtaa, kenet tahtoo ja paaduttaa, kenet tahtoo.

18. Niin hän siis armahtaa, ketä hän tahtoo, ja paaduttaa, kenenkä hän tahtoo.

18. Ja nijn hän armahta ketä hän tahto ja paadutta kenengä hän tahto.

18. Nin hen nyt armacta/ ketä hen tachto/ Ja padhutta kenen hen tachto. (Niin hän nyt armahtaa/ ketä hän tahtoo/ Ja paaduttaa kenen hän tahtoo.)

19 Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"

19 Sinä sanot nyt minulle: "Miksi Hän vielä moittii? *Sillä kuka* voi vastustaa Hänen tahtoaan?"

19. Niin sinä sanot minulle: mitä hän siis nuhtelee? sillä kuka taitaa hänen tahtoansa vastaan olla?

19. NIin sinä sanot minulle: mixi hän sijs meitä nuhtele? Cuca taita hänen tahtons wastan olla? O ihminen parca! cuca sinä olet joca Jumalan cansa rijdellä tahdot?

19. Nin sine mahdhat sano minulle. Mixi hen sis meite nuchtele? Cuca taita henen Tachtons wastan seiso? O Inhimis parca/ Cuca sine olet ettes tahdhot Jumalan cansa ridhelle? (Niin sinä mahdat sanoa minulle. Miksi hän siis meitä nuhtelee? Kuka taitaa hänen tahtonsa wastaan seisoa? Oi ihmisparka/ Kuka sinä olet ettäs tahdot Jumalan kanssa riidellä?)

20 Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"

20 Niinpä, oi ihminen, mikä sinä olet, joka väität Jumalaa vastaan? Ei kai tehty sano tekijälleen: "Miksi minut näin teit?"

20. Ja tosin, oi ihminen, kuka sinä olet, joka Jumalaa vastaan riitelet? Sanooko työ tekiällensä: miksis minut tainkaltaiseksi tehnyt olet?

20. Sanoco jongunlainen työ tekiällens?

20. Sanoco mös iocu Teco henen Tekiellense/ Mixis minun sencaltaisexi tehnyt olet? (Sanooko myös joku teko hänen tekijällensä/ Miksi minun senkaltaiseksi tehnyt olet?)

21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?

21 Vai eikö savenvalajalla ole valta saveen, tehdäkseen samasta seoksesta toisen astian jaloon ja toisen halpaan käyttöön?

21. Eli eikö savenvalajalla ole saven päälle valtaa, yhdestä kappaleesta tehdä yhtä astiaa kunnialliseksi ja toista huonoksi?

21. Mixis minun sencaltaisexi tehnyt olet? Eikö Sawenwalajalla ole walda yhdestä sawencappalesta tehdä yhtä astiata cunniaxi ja toista häpiäxi?

21. Eikö Sauenwalaijalla ole walda/ ydhesta pystyste tehdhä/ yxi Astia cunniaxi/ ia sen toisen häpijexi? (Eikö sawenwalajalla ole walta/ yhdestä pystistä tehdä/ Yksi astia kunniaksi/ ja sen toisen häpeäksi?)

22 Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,

22 Entä jos Jumala, tahtoessaan osoittaa vihaansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt häviöön valmiita vihan astioita

22. Sentähden, jos Jumala tahtoo vihansa osoittaa ja voimansa ilmoittaa, on hän suurella kärsivällisyydellä kärsinyt vihansa astioita, jotka ovat kadotukseen valmistetut.

22. Sentähden jos Jumala tahto wihans osotta ja woimans ilmoitta on hän suurella kärsimisellä kärsinyt hänen wihans astioita jotca owat cadotuxeen walmistetut:

22. Senteden/ ios Jumala tachto wihans osotta/ ia woima's ilmoitta/ Ombi hen swren Kerssimisen cansa kerssinyt henen Wihans Astiat/ iotca walmistetut ouat cadhotuxehen/ Senpäle (Sentähden/ jos Jumalaa tahtoo wihansa osoittaa/ ja woimansa ilmoittaa/ Ompi hän suuren kärsimisen kanssa kärsinyt hänen wihansa astiat/ jotka walmistetut owat kadotuksehen/ Senpäälle)

23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?

23 tehdäkseen samalla tiettäväksi kirkkautensa runsauden laupeuden astioissa, jotka Hän on ennalta valmistanut kirkkauteen?

23. Ja että hän tiettäväksi tekis kunniansa rikkauden laupiutensa astioille, jotka hän kunniaan on valmistanut,

23. Että hän tiettäwäxi tekis hänen cunnians rickauden hänen laupiudens astioille jotca hän cunniahan on walmistanut.

23. ette henen piti tietteuexi tekemen henen Cunnians rickaudhen/ ylitze henen Laupiudhensa Astiain/ iotca hen Cunniaxi ombi walmistanut. (että hänen piti tiettäwäksi tekemän hänen kunniansa rikkauden/ ylitse hänen laupeutensa astiain/ jotka hän kunniaksi ompi walmistanut.)

24 Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,

24 *Niitä olemme me*, jotka Hän on myös kutsunut, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,

24. Jotka hän myös kutsunut on, nimittäin meitä, ei ainoasti Juudalaisista, vaan myös pakanoista,

24. Jotca hän myös cudzunut on nimittäin meitä ei ainoastans Judalaisista waan myös pacanoista.

24. Jotca hen mös cutzunut on/ nimiten meite/ Ei ainostans Juttaista/ wan mös Pacanoista. (Jotka hän myös kutsunut on/ nimittäin meitä/ Ei ainoastansa juuttaista/ waan myös pakanoista)

25 niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani.

25 niin kuin Hän myös *Hoosean kirjassa* sanoo: "Olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut kansani ja rakkaakseni sen, joka ei ollut rakkaani.

25. Niinkuin hän myös Hosean kautta sanoo: minä tahdon kutsua sen minun kansakseni, joka ei ollut minun kansani, ja minun rakkaakseni, joka ei minun rakkaani ollut.

25. Nijncuin hän Osean cautta sano: Minä tahdon cudzua sen minun Canssaxeni joca ei minun Canssan ollutcan: ja minun rackaxeni joca ei minun rackan ollutcan.

25. Ninquin hen mös sanopi Osean cautta/ Mine tadhon sen cutzua minun Canssaxeni/ ioca ei minun Canssan ollut. Ja minun Rackaxeni/ ioca ei minun Rackan ollut. (Niinkuin hän myös sanoopi Osean kautta/ Minä tahdon sen kutsua minun kansakseni/ joka ei minun kansani ollut. Ja minun rakkaakseni/ joka ei minun rakkaan ollut)

26 Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi."

26 Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille sanottiin: 'Te ette ole kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi."

26. Ja pitää tapahtuman, että siinä paikassa, missä heille sanottiin: ette ole minun kansani, siellä pitää heitä elävän Jumalan lapsiksi kutsuttaman.

26. Ja pitä tapahtuman että siellä cuin heille sanottin: et te ole minun Canssan: pitä heitä eläwän Jumalan lapsixi cudzuttaman.

26. Ja sen pite tapachtaman/ Ette sielle/ cussa heille sanottu oli/ Eipe te ole minun Canssan/ Sijne he pite cutzutaman Eleuen Jumalan Lapsixi. (Ja sen pitää tapahtuman/ Että siellä/ kussa heille sanottu oli/ Eipä te ole minun kansani/ Siinä he pitää kutsuttaman Eläwän Jumalan lapsiksi.)

27 Mutta Esaias huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös.

27 Mutta Jesaja huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin lasten luku olisi kuin meren hiekka, niin pelastuu vain jäännös."

27. Mutta Jesaias huutaa Israelin edestä: jos Israelin lasten luku olis niinkuin santa meressä, niin kuitenkin tähteet autuaaksi tulevat.

27. Mutta Esaias huuta Israelin edestä: jos Israelin lasten lucu olis nijncuin sanda meresä nijn cuitengin tähtet autuaxi tulewat.

27. Mutta Esaias hwta Israelin edes/ ios Israelin Lasten lucu nin olis/ quin sanda meresse/ Nin quitengin ne techteet autuaxi tuleuat. (Mutta Esaias huutaa Israelin edessä/ jos Israelin lasten luku niin olisi/ kuin santa meressä/ Niin kuitenkin ne tähteet autuaaksi tulewat.)

28 Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti."

28 Sillä *Herra toteuttaa joutuisasti tuomiopäätöksensä vanhurskaudessa, koska Hän on toimittava nopean selvityksen maan päällä*."

28. Sillä kuluttamus ja lyhentämys pitää tapahtuman vanhurskaudeksi, että Herra tekee hävityksen maan päällä,

28. Sillä culuttamus ja lyhendämys pitä tapahtuman wanhurscaudexi. Ja idze HERra on sen häwityxen maan pääldä hillidzewä.

28. Sille ette yxi Hätemys ia Häuitos pite tapactaman/ ia quitengin se kiendy wanhurskaudhexi. Sille ette itze HERRA pite sen Häuitoxen Maan päle * hilitzemen. (Sillä että yksi häätämys ja häwitys pitää tapahtuman/ ja kuitenkin se kääntyy wanhurskaudeksi. Sillä että itse HERRA pitää sen häwityksen maan päällä hillitsemän.)

29 Niinkuin Esaias myös on ennustanut: "Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä, niin meidän olisi käynyt niinkuin Sodoman, ja me olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi".

29 Niin kuin Jesaja myös on ennalta sanonut: "Jollei Herra Sebaot olisi jättänyt meille jälkeläisiä, meistä olisi tullut niin kuin Sodoma ja olisimme käyneet Gomorran kaltaisiksi."

29. Ja niinkuin Jesaias ennen sanoi: ellei Herra Zebaot olisi meille siementä jättänyt, niin me olisimme olleet kuin Sodoma ja senkaltaiset kuin Gomorra.

29. Nijncuin Esaias ennen sanoi: ellei HERra Zebaoth olis meille siemendä jättänyt nijn me olisimma ollet cuin Sodoma ja sencaltaiset cuin Gomorra.

29. Ja ninquin Esaias ennen sanoi/ Ellei HERRA Zebaoth olis meille iettenyt Sieme'de/ nin me olisima olluet quin Sodoma ia sencaltaiset quin Gomorra. (Ja niinkuin Esaias ennen sanoi/ Ellei HERRA Zebaoth olisi meille jättänyt siementä/ niin me olisimme olleet kuin Sodoma ja senkaltaiset kuin Gomorra.)

30 Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta;

30 Mitä siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat vanhurskauden saavuttaneet, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskon perusteella.

30. Mitäs me siis sanomme? (Me sanomme:) pakanat, jotka ei ole vanhurskautta etsineet, ovat saaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka uskosta on:

30. MItästä me tähän sanomma? Me sanomma: pacanat jotca ei ole wanhurscautta pyytänet owat saanet wanhurscauden mutta minä sanon sijtä wanhurscaudest joca uscosta tule.

30. Miteste me sis tehen sanoma? Sen me sanoma/ Ette Pacanat/ iotca ei ole wanhurskaudhen ielken seisoneet/ ne ouat wanhurskaudhen saaneet/ Mutta mine sanon sijte wanhurskaudhesta ioca vskosta tulepi. (Mitästä me siis tähän sanomme? Sen me sanomme/ Että pakanat/ jotka ei ole wanhurskauden jälkeen seisoneet/ ne owat wanhurskauden saaneet/ Mutta minä sanon siitä wanhurskaudesta joka uskosta tuleepi.)

31 mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut.

31 Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole vanhurskauden* lakia saavuttanut.

31. Mutta Israel, joka vanhurskauden lakia on etsinyt, ei ole vanhurskauden lakia saanut.

31. Mutta Israel joca wanhurscauden Lakia on pyytänyt ei ole wanhurscauden Lakia saanut.

31. Mutta Israel/ ioca on wanhurskaudhen Lain ielken seisonut/ ia ei ole saanut wanhurskaudhen Lakija. (Mutta Israel/ joka on wanhurskauden lain jälkeen seisonut/ ja ei ole saanut wanhurskauden lakia.)

32 Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,

32 Miksi? Koska perustana ei ollut usko, vaan ikään kuin (lain) teot. Sillä he loukkaantuivat loukkauskiveen,

32. Minkätähden? Ettei he sitä uskosta, mutta niinkuin lain töistä etsivät. Sillä he ovat loukanneet itsensä loukkauskiveen.

32. Mingätähden? Ettei he sitä uscosta mutta Lain töistä edzeit: sillä he owat loucannet idzens Louckauskiween. Nijncuin kirjoitettu on:

32. Minge tedhen? Senteden ettei he site vskosta/ mutta ninquin Lain töiste etzit. Sille he ouat louckaneet itzens sen Caadhekiuen päle/ (Mikä tähden? Sentähden ettei he siitä uskosta/ mutta niinkuin lain töistä etsit. Sillä he owat loukanneet itsensä sen kaadhekiwen (loukkauskiwen) päälle/)

33 niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu".

33 niin kuin on kirjoitettu: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja (yksikään), joka Häneen uskoo, ei häpeään joudu."

33. Niinkuin kirjoitettu on: katso, minä panen Zioniin loukkauskiven ja pahennuksen kallion, ja jokainen, joka hänen päällensä uskoo, ei pidä häpiään tuleman.

33. Cadzo minä panen Zionijn louckauskiwen ja pahennuxen callion: joca hänen päällens usco ei händä pidä häwäistämän.

33. Ninquin kirioitettu ombi. Catzos/ mine pane' Zionijn ydhen caadhekiuen/ ia ydhen pahoituxen Callion/ Ja ioca hene' pälens vskopi/ ei henen pidhe häueistemen. (Niinkuin kirjoitettu ompi. Katsos/ minä panen Zioniin yhden kaadhekiwen/ ja yhden pahoituksen kallion/ Ja joka hänen päällensä uskoopi/ ei hänen pidä häwäistämän.)