14 luku

Apostoli kehoittaa uskossa vahvoja ja heikkoja kohtelemaan toisiansa rakkaudella; joka uskoo saavansa syödä kaikkea, älköön halveksiko sitä, joka ei kaikkea syö, ja heikko älköön vahvempaa tuomitko 1 – 4; samoin se, joka tekee erotuksen päiväin välillä, älköön tuomitko sitä, joka ei tee tämmöistä erotusta 5 – 12 Ei kukaan saa tuomita veljeään eikä myöskään olla hänelle loukkaukseksi 13 – 23.

1 Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.

1 Heikkouskoista hoivatkaa väittelemättä mielipiteistä.

1. Heikkouskoista korjatkaat, ei kamppausten riidoissa.

1. HEickouscoista corjatcat ja älkät omatundo pahoittaco.

1. SIte heicko vskosa coriatka/ ia elkette * pahoittaco Omatundo. (Sitä heikkouskoista korjatkaa/ ja älkäätte pahoittako omatuntoa.)

2 Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.

2 Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.

2. Yksi kyllä uskoo saavansa kaikkinaista syödä, vaan heikko syö kaalia.

2. Yxi usco saawans caickinaista syödä waan heicko syö caalia.

2. Yxi vskopi/ ette hen machta caikinaista söödhe/ Waan se ioca heicko ombi/ hen söpi Caalia. (Yksi uskoopi/ että hän mahtaa kaikkinaista syödä/ Waan se joka heikko ompi/ hän syöpi kaalia.)

3 Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.

3 Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö, ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.

3. Joka syö, älkään sitä katsoko ylön, joka ei syö; ja se, joka ei syö, älkään tuomitko sitä, joka syö; sillä Jumala on hänen ottanut vastaan.

3. Joca syö älkän sitä ylöncadzoco joca ei syö: ja se joca ei syö: älkän duomidco sitä cuin syö: sillä Jumala on händä corjannut.

3. Joca sööpi/ elken site ylencatzoco ioca ei söö. Ja se ioca ei söö/ elken site domitko ioca sööpi. Sille ette Jumala on henen yleskorianut. (Joka syöpi/ älkään sitä ylenkatsoko joka ei syö. Ja se joka ei syö/ älkään sitä tuomitko joka syöpi. Sillä että Jumala on hänen ylöskorjannut.)

4 Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.

4 Kuka sinä olet, joka tuomitset vieraan palvelijaa? Oman Herransa* edessä hän seisoo tai kaatuu. Mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Jumala on voimallinen pitämään hänet pystyssä.

4. Kuka sinä olet, joka toisen palveliaa tuomitse? Omalle isännällensä hän seisoo eli lankee. Mutta hän taidetaan ojentaa ylös; sillä Jumala on voimallinen häntä ojentamaan.

4. Cuca sinä olet joca toisen palweliata duomidzet? Omalle Isännällens hän seiso eli lange mutta kyllä hän taitan tuetta seisoman: sillä Jumala on wäkewä händä tukeman.

4. Cuca sine olet/ ioca domitzet yden toisen paluelia. Omalle Herralensa hen seiso eli langepi/ Mutta kylle hen taitan ylestuetta ette hen seisois/ Sille ette Jumala on kylle wekeue hende seisottamahan (Kuka sinä olet/ joka tuomitset yhden toisen palwelija. Omalle Herrallensa hän seisoo eli lankeaapi/ Mutta kyllä hän taitaa ylös tuettaa että hän seisoisi/ Sillä että Jumala on kyllä wäkewä häntä seisottaman.)

5 Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.

5 Toinen pitää päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä. Kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.

5. Yksi eroittaa yhden päivän toisesta, toinen pitää kaikki päivät yhtäläisenä: jokainen olkoon vahva mielessänsä.

5. Yxi eroitta yhden päiwän toisesta: toinen pitä caicki päiwät yhtäläisnä. Jocainen olcon wahwa mielesäns.

5. Se yxi eroitta ydhen peiuen toisesta/ Se toinen pite caiki peiuet ydhencaltaiset. Jocainen olcoon wijssi henen mielesens/ (Se yksi eroittaa yhden päiwän toisesta/ Se toinen pitää kaikki päiwät yhdenkaltaiset. Jokainen olkoon wissi hänen mielessänsä/)

6 Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; (ja joka ei ajattele tiettyä päivää, on Herran vuoksi ajattelematta). ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.

6 Joka ajattelee tiettyä päivää, ajattelee Herran vuoksi (ja joka ei ajattele tiettyä päivää, on Herran vuoksi ajattelematta). Joka syö, syö Herran vuoksi, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, on Herran vuoksi syömättä ja kiittää Jumalaa.

6. Joka päivää tottelee, sen hän Herralle tekee; ja joka ei päivää tottele, se myös sen Herralle tekee. Joka syö, hän syö Herralle; sillä hän kiittää Jumalaa: ja joka ei syö, se ei syö Herralle, ja kiittää Jumalaa.

6. Joca päiwä tottele sen hän HERralle teke: ja joca ei päiwä tottele se myös sen HERralle teke. Joca syö hän syö HERralle sillä hän kijttä Jumalata: ja joca ei syö se ei syö HERralle ja kijttä Jumalata.

6. Joca peiue tottele/ sen he' Herralle tekepi. Ja ioca ei peiue tottele sen hen mös Herralle tekepi. Joca sööpi he' söpi Herralle/ sille ette hen Jumalata kijtte. Joca taas ei söö/ eipe hen Herralle söö ia kijtte Jumalata. (Joka päiwä tottelee/ sen hän Herralle tekeepi. Ja joka ei päiwä tottele sen hän myös Herralle tekeepi. Joka syöpi hän syöpi Herralle/ sillä että hän Jumalata kiittää. Joka taas ei syö/ eipä hän Herralle syö ja kiitä Jumalata.)

7 Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.

7 Sillä ei kukaan meistä elä itselleen, eikä kukaan kuole itselleen.

7. Sillä ei yksikään meistä itsellensä elä, eikä yksikään itsellensä kuole.

7. Sillä ei yxikän meistä idzellens elä eikä yxikän idzellens cuole.

7. Sille ettei yxiken meiste iszellens ele/ Ja eikengen itzellens coole. (Sillä ettei yksikään meistä itsellensä elä/ Ja ei kenkään itsellensä kuole.)

8 Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.

8 Jos näet elämme, elämme Herralle, ja jos kuolemme, kuolemme Herralle. Elämmepä siis tai kuolemme, olemme Herran omat.

8. Sillä jos me elämme niin me Herralle elämme; jos me kuolemme, niin me Herralle kuolemme. Sentähden joko me elämme tai kuolemme, niin me Herran omat olemme.

8. Jos me elämme nijn me HERralle elämme: jos me cuolemma nijn me HERralle cuolemma. Sentähden joco me elämme eli cuolemma nijn me HERran omat olemma.

8. Sille ios me eleme/ nin me eleme Herralle/ Jos me coolema nin me coolema Herralle. Senteden/ waicka me eleme eli colema/ nin me olema HERran omat/ (Sillä jos me elämme/ niin me elämme Herralle/ Jos me kuolemme niin me kuolemme Herralle. Sentähden/ waikka me elämme eli kuolemme/ niin me olemme Herran omat/)

9 Sillä sitä varten Kristus kuoli (ja nousi ylös) ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.

9 Sillä sitä varten Kristus kuoli (ja nousi) ja virkosi* eloon, jotta Hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.

9. Sillä sentähden on myös Kristus kuollut ja noussut ylös ja jälleen eläväksi tullut, että hän olis kuolleiden ja elävien Herra.

9. Sillä sentähden on myös Christus cuollut ja ylösnosnut ja jällens eläwäxi tullut että hän olis cuolluitten ja eläwitten HERra.

9. Sille sitewarten ombi Christus mös collut ia ylesnosnut/ ia iellens eleuexi tullut/ ette henen pite HERRAN oleman Coolluten ia Eleuein ylitze. (Sillä sitäwarten ompi Kristus myös kuollut ja ylösnoussut/ ja jällens eläwäksi tullut/ että hänen pitää HERRAN oleman kuolleitten ja eläwien ylitse.)

10 Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan (Kristuksen) Jumalan tuomioistuimen eteen.

10 Mutta sinä, miksi tuomitset veljeäsi? Tai sinä, miksi halveksit veljeäsi? Sillä kaikki me joudumme seisomaan Kristuksen* tuomioistuimen edessä.

10. Mutta miksi sinä veljes tuomitset? Eli miksi sinä veljes katsot ylön? sillä me asetetaan kaikki Kristuksen tuomio-istuimen eteen.

10. MUtta mixi sinä weljiäs duomidzet? Eli sinä mixis weljes ylöncadzot? sillä me asetetan caicki Christuxen duomioistuimen eteen nijncuin kirjoitettu on:

10. Mutta mixi sine domitzet sinun Welies? Eli mös sine toine' mixi sine ylencatzot Welies? Sille ette caiki me asetetan Christusen Domiostolin eten. (Mutta miksi sinä tuomitset sinun weljesi? Eli myös sinä toinen miksi sinä ylenkatsot weljesi? Sillä että kaikki me asetetaan Kristuksen tuomiotuolin eteen.)

11 Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa".

11 On näet kirjoitettu: "Minä elän, sanoo Herra, niin että minun edessäni on jokainen polvi notkistuva ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa."

11. Sillä kirjoitettu on: niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minua pitää kaikki polvet kumartaman, ja kaikki kielet pitää Jumalaa tunnustaman.

11. Nijn totta cuin minä elän sano HERra minua pitä caicki polwet cumartaman ja caicki kielet pitä Jumalan tunnustaman.

11. Ninquin kirioitettu ombi/ Nin totta quin mine olen (ma HERRA) minua pite caiki poluet cumartaman/ Ja caiki kielet pite Jumalan tunnustaman. (Niinkuin kirjoitettu ompi/ Niin totta kuin minä olen (ma HERRA) minua pitää kaikki polwet kumartaman/ Ja kaikki kielet pitää Jumalan tunnustaman.)

12 Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.

12 Niin on siis jokainen meistä tekevä Jumalalle tilin itsestään.

12. Sentähden jokaisen meistä pitää edestänsä Jumalalle luvun tekemän.

12. Sentähden jocaidzen meistä pitä edestäns Jumalalle lugun tekemän.

12. Nin sis iocainen meiste pite itzestens lughun Jumalalle tekemen. (Niin siis jokainen meistä pitää itsestänsä luwun Jumalalle tekemän.)

13 Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.

13 Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla asettamatta veljellenne loukkauskiveä tai viettelystä.

13. Älkäämme siis tästedes toinen toistamme tuomitko, vaan tuomitkaat paremmin niin, ettei yksikään veljensä eteen pane loukkausta eli pahennusta.

13. Älkäm sijs tästedes toinen toistam duomitco waan duomitcam parammin nijn ettei yxikän weljens eteen pane louckausta eli pahennuxen tila.

13. Sen teden elkem me testedes toinen toistan domitko. Waan domitcam paramin nin ettei yxiken Weliens eten Louckausta pane eli Pahenoxen tila. (Sen tähden älkääm me tästedes toinen toistan tuomitko. Waan tuomitkaamme paremmin niin ettei yksikään weljensä eteen loukkausta pane eli pahennuksen tilaa.)

14 Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.

14 Tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole itsessään epäpyhää; ainoastaan sille, joka pitää jotain epäpyhänä, sille se on epäpyhää.

14. Minä tiedän ja olen vahva Herrassa Jesuksessa, ettei mitään itsestänsä yhteistä ole, vaan joka jotakin yhteiseksi luulee, hänelle se on yhteinen.

14. MInä tosin tiedän ja olen wahwa HERras Jesuxes ettei mitän idzestäns yhteistä ole waan joca jotakin yhteisexi luule hänelle se on yhteinen.

14. Mine tosin tiedhen/ ia olen wissi Herras Iesusesa/ ettei miten ole itzestens Ychteinen/ Waan henelle/ ioca iotakin lwle ycteitzexi/ sille se ombi ychteinen. (Minä tosin tiedän/ ja olen wissi Herrassa Jesuksessa/ ettei mitään ole itsestänsä yhteinen/ Waan hänelle/ joka jotakin luulee yhteiseksi/ sille se ompi yhteinen.)

15 Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut.

15 Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi vuoksi, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka puolesta Kristus on kuollut.

15. Mutta jos sinun veljes sinun ruastas surulliseksi tulee, niin et sinä enään vaella rakkaudessa. Älä sitä ruallas kadota, jonka tähden Kristus on kuollut.

15. Mutta jos sinun weljes sinun ruastas pahene nijn et sinä sijtte waella rackaudes. Älä sitä ruallas cadota jonga tähden Christus on cuollut.

15. Mutta ios sinun welies heirituxi tule sinun roas tedhen/ sijtte et sine waella sillen rackaudhen ielken. Ele hende roallas cadhota/ ionga tedhen Christus on cooleman kerssinyt. (Mutta jos sinun weljesi häirityksi tulee sinun ruokasi tähden/ sitten et sinä waella silleen rakkauden jälkeen. Älä häntä ruoallasi kadota/ jonka tähden Kristus on kuoleman kärsinyt.)

16 Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi;

16 Älkää siis antako teidän hyvänne joutua herjattavaksi,

16. Sentähden sovittakaat niin, ettei teidän hyvyyttänne laitettaisi.

16. Sentähden sowittacat nijn ettei teidän hywyttän laitetais:

16. Senteden souittaca se nin/ Ettei teiden Hywuydhen laitetuxi tulis. (Sentähden sowittakaa se niin/ Ettei teidän hywyyden laitetuksi tulisi.)

17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

17 Sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

17. Sillä ei Jumalan valtakunta ole ruoka ja juoma, mutta vanhurskaus, ja rauha, ja ilo Pyhässä Hengessä.

17. Sillä ei Jumalan waldacunda ole ruoca eli juoma mutta wanhurscaus rauha ja ilo Pyhäs Henges.

17. Sille ette Jumalan waldakunda ei ole Roca eli ioma/ Mutta wanhurskaus/ ia rauha ia ilo pyhes Henges. (Sillä että Jumalan waltakunta ei ole ruoka eli juoma/ Mutta wanhurskaus/ ja rauha ja ilo Pyhässä Hengessä.)

18 Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.

18 Joka siis tässä suhteessa palvelee Kristusta, se on Jumalalle sovelias ja ihmisille otollinen.

18. Sillä joka niissä Kristusta palvelee, hän on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.

18. Joca nijsä Christusta palwele hän on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelwollinen.

18. Joca nijsse Christusta paluele/ hen ombi Jumalan otolinen/ ia Inhimisten keluolinen. (Joka niissä Kristusta palwelee/ hän ompi Jumalan otollinen/ ja ihmisten kelwollinen.)

19 Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.

19 Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä saa aikaan rauhaa ja keskinäistä rakentumista.

19. Sentähden noudattakaamme niitä, mitkä rauhaan sopivat, ja sitä, mikä keskenämme parannukseksi tulee.

19. Sentähden noudattacam sitä cuin rauhan sopi ja sitä cuin cullengin parannuxexi tule: älä ruan tähden Jumalan työtä turmele.

19. Senteden noudattakam site quin rauhaan sopipi/ ia site quin keskenens Paranoxexi tule/ Ele roan teden Jumalan töte turmele. (Sentähden noudattakaamme sitä kuin rauhaan sopiipi/ ja sitä kuin keskenänsä parannukseksi tulee/ Älä ruoan tähden Jumalan työtä turmele.)

20 Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.

20 Älä ruuan vuoksi turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö * loukkaukseksi joutuen*, se on pahaa.

20. Älä ruan tähden Jumalan työtä turmele. Kaikki tosin ovat puhtaat; vaan sille ihmiselle on se paha, joka syö omantuntonsa pahennuksen kanssa.

20. Caicki tosin owat puhtat waan ei se sille ole hywä joca syö omantundons pahennuxen cansa.

20. Caiki tosin cappalet ouat puchtaat/ Waan ei se ole henelle hyue/ ioca sööpi henen Omantu'nons pahanoxen cansa. (Kaikki tosin kappaleet owat puhtaat/ Waan ei se ole hänelle hywä/ joka syöpi hänen omantuntonsa parannuksen kanssa.)

21 Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee.

21 Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai missä hän lankeaa tai on heikko.

21. Se on hyvä, ettet lihaa söisi etkä viinaa joisi eli jotakin, josta veljes loukkaantuu, taikka pahenee, elikkä heikoksi tulee.

21. Se on paljo parambi ettes ensingän liha söis etkä wijna jois eli jotakin josta weljes louckandu taicka pahene elickä heicoxi tule.

21. Se ombi palio parambi/ ettet sine ensingen Liha söisi/ eike wina ioisi/ eli iotaki/ iosta sinun Welies louckapi/ eli pahoitetan/ taicka heickounde. (Se ompi paljon parempi/ ettet sinä ensinkään lihaa söisi/ eikä wiinaa joisi/ eli jotakin/ josta sinun weljesi loukkaapi/ eli pahoitetaan/ taikka heikontuu.)

22 Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;

22 *Onko sinulla usko? Pidä se itselläsi Jumalan edessä. * Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä katsoo oikeaksi.

22. Jos sinulla on usko, niin pidä se itsessäs Jumalan edessä. Autuas on, joka ei tee itsellensä omaatuntoa niissä, mitkä hän koettelee.

22. Jos sinulla on usco nijn pidä se idzesäs Jumalan edes. Autuas on joca ei tee idzellens omatundo nijsä cuin hän coettele.

22. Jos sinulle ombi vsko? Nin pidhe se itzeses Jumalan edes. Autuas ombi se ioca ei teghe itzellens Omatu'do/ nijsse iotca hen etens ottapi. (Jos sinulla ompi usko? Niin pidä se itsessäsi Jumalan edessä. Autuas ompi se joka ei tee itsellensä omatuntoa/ niissä jotka hän eteensä ottaapi.)

23 mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.

23 Mutta joka epäröi, on tuomittu, jos syö, koska syöminen ei perustu uskoon. Sillä kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.

23. Mutta joka siitä epäilee ja kuitenkin syö, se on kadotettu; sillä ei hän syönyt uskossa, mutta kaikki, mikä ei uskosta ole, se on synti.

23. Mutta joca sijtä epäile ja cuitengin syö se on cadotettu: sillä ei hän syönyt uscosa: ja caicki cuin ei uscosta ole se on syndi.

23. Mutta ioca sen ylitze epeile/ ia quitengin sööpi/ se on cadhotettu. Sille ettei hen söönyt * Uskosta. Sille caiki mite ei Uskosta ole/ se o'bi syndi. (Mutta joka sen ylitse epäilee/ ja kuitenkin syöpi/ se on kadotettu. Sillä ettei hän syönyt uskosta. Sillä kaikki mitä ei uskosta ole/ se ompi synti.)