6 luku

Vanhurskautetun ei sovi elää synnissä, vaan hänen tulee elää Jumalalle, niin kuin kastekin velvoittaa meitä kuolemaan pois synnistä ja vaeltamaan uudessa elämässä 1 – 14 Koska emme ole lain, vaan armon alla, teemme hedelmää pyhityksessä ja saamme lopuksi iankaikkisen elämän 15 – 23.

1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?

1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi?

1. Mitäs siis meidän pitää sanoman? Pitääkö meidän vielä synnissä oleman, että armo suuremmaksi tulis?

1. MItästä me sijs tähän sanomma? Pitäkö meidän wielä synnis oleman että Armo sitä wäkewämbi olis? Pois se.

1. MIteste me sis tehe' sanoma? Pitekö meide' wiele Synnise olema'/ senpäle ette se Armo site wekeuembi olis? (Mitäst me siis tähän sanomme? Pitääkö meidän wielä synnissä oleman/ sen päälle että se armo sitä wäkewämpi olisi?)

2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

2 Eihän toki! Me, jotka olemme kuolleet synnille, kuinka siinä vielä eläisimme?

2. Pois se! Me, jotka synnille kuolleet olemme, kuinkas meidän vielä pitäis siinä elämän?

2. Cuingasta meidän wielä pidäis synnis elämän josta me cuollet olemma?

2. Pois se. Quingasta meiden wiele pideis Synnis elemen/ iosta me poiskoolleet olema? (Pois se. Kuinkaste meidän wielä pitäis synnis elämän/ josta me poiskuolleet olemme?)

3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?

3 Vai ettekö tiedä, että kaikki, jotka olemme Kristukseen Jeesukseen kastetut, olemme Hänen kuolemaansa kastetut?

3. Ettekö te tiedä, että me kaikki, jotka olemme Jesuksessa Kristuksessa kastetut, me olemme hänen kuolemaansa kastetut?

3. Ettäkö te tiedä että me caicki jotca olemma Jesuxes Christuxes castetut me olemma hänen cuolemahans castetut?

3. Eikö te tiedhä Rackat Weliet/ Ette caiki iotca castetut olema Christusesa Iesusesa/ me olema Castetut * henen Colemahansa? (Eikö te tiedä rakkaat weljet/ Että kaikki jotka kastetut olemme Kristuksessa Jesuksessa/ me olemme kastetut hänen kuolemahansa?)

4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

4 Olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteessa kuolemaan, jotta niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden voimasta, niin meidänkin tulee vaeltaa uudessa elämässä.

4. Niin me olemme siis hänen kanssansa haudatut kasteen kautta kuolemaan: että niinkuin Kristus on kuolleista Isän kunnian kautta herätetty, niin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

4. Nijn me olemma sijs hänen cansans haudatut Casten cautta cuolemahan että nijncuin Christus on cuolleista Isän cunnian cautta ylösherätetty: nijn pitä meidängin vdes elämäs waeldaman:

4. Nin me olema sis henen cansans haudhatut casten cautta colemahan/ Senpäle/ ette ninquin Christus ombi coolluista ylesheretetty Isen Cunnian cautta/ Nin mös meiden pite waeldaman/ ydhes wdhesa Elemese. (Niin me olemme siis hänen kanssansa haudatut kasteen kautta kuolemahan/ Senpäälle/ että niinkuin Kristus ompi kuolleista ylös herätetty Isän kunnian kautta/ Niin myös meidän pitää waeltaman/ yhdessä uudessa elämässä.)

5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,

5 Jos siis olemme yhteen kasvaneita *samanlaisessa kuolemassa kuin minkä Hän koki*, niin tulemme olemaan myös samanlaisessa ylösnousemuksessa.

5. Sillä jos me ynnä hänen kanssansa olemme istutetut yhdenkaltaiseen kuolemaan, niin me myös tulemme yhdenkaltaiseksi ylösnousemisessa,

5. Sillä jos me hänen cansans olemma istutetut yhdencaltaiseen cuolemaan nijn me myös tulemma yhdencaltaisexi ylösnousemisesa:

5. Sille ios me ynne henen cansans kijnijstutetut olema ydhen caltaiseen Colemahan/ Nin me mös tulema Ylesnousemisesa ydhen caltaisexi/ (Sillä jos me ynnä hänen kanssansa kiinni-istutetut olemme yhden kaltaiseen kuolemahan/ Niin me myös tulemme ylösnousemisessa yhden kaltaiseksi/)

6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;

6 Tiedämme sen, että vanha ihmisemme on Hänen kanssaan naulittu ristiin, jotta synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi.

6. Tietäen sen, että meidän vanha ihminen on ristiinnaulittu hänen kanssansa, että synnin ruumis pitää turmeltaman, ettemme tästedes syntiä palvelisi.

6. Tieten että meidän wanha ihminen on ristinnaulittu hänen cansans ja syndinen ruumis pitä turmeldaman etten me tästedes syndiä palwelis.

6. Tieten/ ette meiden Wanha Inhiminen on henen cansans ristinnaulittu/ Senpäle/ ette se Syndinen Rumis pite turmeldaman/ ettei me testedes pidhe syndi palueleman. (Tietäen/ että meidän wanha ihminen on hänen kanssansa ristiinnaulittu/ Sen päälle/ että se syntinen ruumis pitää turmeltaman/ ettei me tästedes pidä syntiä palweleman.)

7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

7 Sillä joka on kuollut, on vanhurskautunut pois synnistä.

7. Sillä se, joka kuollut on, hän on synnistä vanhurskaaksi tehty.

7. Sillä se joca cuollut on hän on synnistä wanhurscaxi tehty.

7. Sille ette se quin Coollut on/ hen ombi synniste wanhurskautettu. (Sillä että se kuin kuollut on/ hän ompi synnistä wanhurskautettu.)

8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,

8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin uskomme, että saamme myös elää Hänen kanssaan,

8. Mutta jos me olemme Kristuksen kanssa kuolleet, niin me uskomme, että me saamme myös elää hänen kanssansa,

8. Mutta jos me olemma Christuxen cansa cuollet nijn me uscomma että me saamme myös elä hänen cansans:

8. Mutta ios me coolleet olema Christusen cansa/ nin me Uskoma/ ette meiden mös pite elemen henen cansansa/ (Mutta jos me kuolleet olemme Kristuksen kanssa/ niin me uskomme/ että meidän pitää elämän hänen kanssansa/)

9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.

9 tietäen, ettei Kristus kuolleista herätettynä enää kuole, kuolema ei Häntä enää vallitse.

9. Ja tiedämme, ettei Kristus, joka kuolleista herätetty on, silleen kuole, eikä kuolema saa tästedes hänen päällensä valtaa.

9. Ja tiedämme ettei Christus joca cuolleista ylösherätetty on sillen cuole eikä cuolema saa tästedes hänen päällens walda.

9. Ja tiedheme/ ette Christus ioca nijste Coolleista ylesheretetty on/ ei hen sillen coole/ ei se Colema saa testedes hene' ylitzens walta. (Ja tiedämme/ etta Kristus joka niistä kuolleista ylösherätetty on/ ei hän silleen kuole/ ei se kuolema saa tästedes hänen ylitsensä waltaa.)

10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.

10 Sillä minkä Hän kuoli, sen Hän kerta kaikkiaan kuoli synnille; mutta minkä Hän elää, sen Hän elää Jumalalle."

10. Sillä sen, kuin hän kuollut on, sen hän synnille kuoli yhden kerran; vaan sen, kuin hän elää, sen hän elää Jumalalle.

10. Sillä se cuin hän cuollut on sen hän wihdoin cuoli synnille waan se cuin hän elä sen hän elä Jumalalle.

10. Sille se quin he' coollut on/ sen he' syndijn cooli wihdhoin/ waa' se quin hen elepi/ sen hen Jumalan elepi. (Sillä se kuin hän kuollut on/ sen hän syntiin kuoli wihdoin/ waan se kuin hän elääpi/ sen hän Jumalan elääpi.)

11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa (, Herrassamme).

11 Niin tekin *pitäkää totena, että olette synnille kuolleet, mutta elätte Jumalalle* Kristuksessa Jeesuksessa

11. Niin myös te siksi teitänne pitäkäät, että te olette kuolleet synnille, mutta elätte Jumalalle, Jesuksen Kristuksen meidän Herran kautta.

11. Nijn myös te sixi tekin teitän pitäkät että te oletta cuollet synnille mutta elätte Jumalalle Jesuxen Christuxen meidän HERramme cautta.

11. Nin mös te/ sixi te teidhen itzenne pitekä/ ette te oletta Syndihin coolleet/ mutta elette Jumalaan Christusen Iesusen meiden HERRAN cautta. (Niin myös te/ siksi te teidän itsenne pitäkää/ että te olette syntihin kuolleet/ mutta elätte Jumalaan Kristuksen Jesuksen meidän HERRAN kautta.)

12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,

12 Älköön siis synti hallitko kuolevaisessa ruumiissanne, niin että tottelette 'syntiä* himoineen,

12. Niin älkäät salliko synnin vallita kuolevaisessa ruumiissanne, niin että te häntä kuulisitte hänen himoissansa.

12. NIin älkät sallico synnin wallita teidän cuolewaises ruumisanne nijn että te händä cuuletta hänen himoins perän.

12. Nin elkete nyt laskeco Syndi wallitzeman teiden coleuaisesa Rumisanna/ nin ette te hende cwletta henen Himoinsa ielkeen. (Niin älkää te nyt laskeko syntiä wallitseman teidän kuolewaisessa ruumiissanne/ niin että te häntä kuulette hänen himoinsa jälkeen.)

13 Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.

13 älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne Jumalalle niin kuin kuolleista eläviksi tulleina, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.

13. Ja älkäät antako teidän jäseniänne vääryyden sota-aseiksi synnille, mutta antakaat teitänne Jumalalle, niinkuin kuolleista eläviksi tulleet, ja teidän jäsenenne Jumalalle vanhurskauden sota-aseiksi.

13. Ja älkät andaco teidän jäsenitän synnin asexi wääryten mutta andacat teitän Jumalalle nijncuin ne jotca cuolleista wirgonnet owat ja teidän jäsenenne Jumalalle wanhurscauden asexi.

13. Ja elkete andaco teiden Jesenitenna Synnin Odhaxi wärytehen/ Mutta andaca itze teiten Jumalalle ninquin ne/ iotca Colluista ouat wirghonneet/ ia teiden Jesenet/ Jumalalle wa'hurskaudhe' Odhaxi. (Ja älkäätte antako teidän jäseniänne synnin otaksi wääryytehen/ Mutta antakaa itse teitän Jumalalle niinkuin ne/ jotka kuolleista owat wironneet/ ja teidän jäsenet/ Jumalalle wanhurskauden otaksi.)

14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

14 Synti ei ole näet teitä vallitseva, sillä ette ole lain alaisia, vaan armon alaisia.

14. Sillä ei synnin pidä teitä vallitseman, ettette ole lain, vaan armon alla.

14. Sillä ei synnin pidä teitä wallidzeman ettet te ole Lain waan Armon alla.

14. Sille ettei Syndi pidhe teiden ylitzen walitzema'/ Se'woxi ettei te ole Lain alla Waan Armon alla. (Sillä ettei synti pidä teidän ylitsen wallitseman/ Sen wuoksi ettei te ole lain alla waan armon alla.)

15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

15 Kuinka siis on? Tekisimmekö syntiä, koska emme ole lain alaisia, vaan armon alaisia? Eihän toki!

15. Kuinkas siis? Pitääkö meidän syntiä tekemän, ettemme lain alla ole, vaan armon? Pois se!

15. CUingasta sijs? Pitäkö meidän syndiä tekemän etten me Lain alla ole waan Armon?

15. Quingasta sis? Pitekö meiden Syndi tekemen/ Ettei me ole Lain alla/ Waan Armon alla? Pois se. (Kuinkaste siis? Pitääkö meidän syntiä tekeman/ Ettei me ole lain alla/ Waan armon alla? Pois se.)

16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?

16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi te antaudutte kuuliaisuuteen, sen palvelijoita olette, jota tottelette, joko synnin, kuolemaksi, tai kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi.

16. Ettekö te tiedä, että jolle te annatte itsenne palvelioiksi kuulemaan, sen palveliat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi?

16. Pois se. Ettekö te tiedä jolle te annatte idzenne palweliaxi cuuleman sen palweliat te oletta jolle te cuuliaiset oletta taicka synnille cuolemaxi eli cuuliaisudelle wanhurscaudexi?

16. Ettekö te tiedhä/ ette iolle te annatte teiden itzenne palueliaxi cwlemahan/ sen Palueliat te oletta/ io'ga te oletta cwliaiset/ Taicka synnin/ coleman polehe'/ eli Cwliaisude' Wanhurskaudhe' polen? (Etteko te tiedä/ että jolle te annatte teidän itsenne palwelijaksi kuulemahan/ sen palwelijat te olette/ jonka te olette kuuliaiset/ Taikka synnin/ kuoleman puolehen/ eli kuuliaisuuden wanhurskauden puoleen?)

17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,

17 Mutta kiitos Jumalalle, sillä te olitte synnin palvelijoita, mutta olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka haltuun olette uskotut.

17. Mutta Jumalan olkoon kiitos, että olitte synnin palveliat, mutta nyt te olette sydämestänne kuuliaiset sen opin esikuvalle, johonka te annetut olette.

17. Mutta Jumalan olcon kijtos te olitta synnin palweliat mutta nyt te oletta sydämestänne cuuliaiset sen opin cuwasa johonga te wedetyt oletta.

17. Mutta Jumalan olcon kijtos/ Ette te olitta Synnin palueliat/ Mutta nyt oletta sydhemeste' cwliaiset/ sen opin Esicuuasa/ iohonga te oletta wedhetud. (Mutta Jumalan olkoon kiitos/ Että te olitte synnin palwelijat/ Mutta nyt olette sydämestä kuuliaiset/ sen opin esikuwassa/ johonka te olette wedetyt.)

18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

18 Ja synnistä vapautettuina te olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi.

18. Ja että te olette vapahdetut synnistä, niin te olette vanhurskauden palvelioiksi tulleet.

18. Ja että te oletta wapadetut synnistä nijn te oletta nyt wanhurscauden palweliaxi tullet.

18. Mutta nyt ette te oletta wapadhetud synniste/ nin te oletta Wanhurskaudhen palueliaxi tulleet. (Mutta nyt että te olette wapahdetut synnistä/ niin te olette wanhurskauden palwelijaksi tulleet.)

19 Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.

19 Puhun ihmisen tavalla lihanne heikkouden vuoksi. Sillä niin kuin olette antaneet jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.

19. Minä puhun ihmisten tavalla, teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuutta ja vääryyttä palvelemaan vääryyteen, niin antakaat nyt jäsenenne vanhurskautta palvelemaan pyhitykseen.

19. Minä puhun näistä ihmisten tawalla teidän lihallisen heickoudenne tähden. Nijncuin te ennen annoitta teidän jäsenen saastaisutta ja wääryttä palweleman yhdestä wäärydestä nijn toiseen nijn andacat myös nyt teidän jäsenen wanhurscauden palweluxeen että te pyhäxi tulisitta.

19. Mine puhun neiste Inhimisten taualla/ teiden Lihalisen heickoudhe' tedhen. Ninquin te oletta andanut teiden Jesenet Sastaisutta ia Wärytte paluelemaan ydheste Wärydesta nin toisehen/ Nin andacat mös nyt teiden Jesenet Wanhurskaudhen palueluxeen/ ette ne tulisit Pyhexi. (Minä puhun näistä ihmisten tawalla/ teidän lihallisen heikkouden tähden. Niinkuin te olette antanut teidän jäsenet saastaisuutta ja wääryyttä palwelemaan yhdestä wääryydestä niin toisehen/ Niin antakaat myös nyt teidän jäsenet wanhurskauden palwelukseen/ että ne tulisit pyhäksi.)

20 Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.

20 Sillä kun olitte synnin palvelijoita, olitte vapaat vanhurskaudesta.

20. Sillä koska te olitte synnin palveliat, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.

20. Sillä cosca te olitta synnin palweliat nijn te olitta taambana wanhurscaudesta.

20. Sille coska te olitta Synnin palueliat/ nin te olitta wapaat Wanhurskaudhesta. (Sillä koska te olitte synnin palwelijat/ niin te olitte wapaat wanhurskaudesta.)

21 Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.

21 Minkä hedelmän silloin * saittekaan siitä, mitä nyt häpeätte?* Sillä sen loppu on kuolema.

21. Mitä hedelmää siis teidän silloin niistä oli, joita te nyt häpeätte? Sillä niiden loppu on kuolema.

21. Mitä hedelmätä teidän silloin nijstä oli cuin te nyt häpettä? Sillä sencaltaisten loppu on cuolema.

21. Mite hedhelme teille silloin sijte oli/ Joista te nyt häpiette? Sille ette sencaltaisten loppu ombi Coolema. (Mitä hedelmää teillä silloin siitä oli/ Joista te nyt häpeätte? Sillä että senkaltaisten loppu ompi kuolema.)

22 Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.

22 Mutta nyt, kun olette vapautetut synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, teidän hedelmänne on pyhitys, ja loppuna on iäinen elämä.

22. Mutte että te nyt olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelioiksi tulleet, niin teillä on teidän hedelmänne pyhyyteen, mutta lopuksi ijankaikkinen elämä.

22. Mutta että te nyt oletta synnistä wapat ja oletta Jumalan palweliaxi tullet nijn teillä on teidän hedelmänne että te pyhäxi tuletta mutta lopuxi ijancaickinen elämä:

22. Mutta ette te nyt oletta wapadhetut synniste/ ia Jumalan palueliaxi tulluet ombi teille teiden Hedhelme/ ette te pyhexi tuletta/ Mutta sen Lopuxi/ se ijancaikinen Eleme. (Mutta että te nyt olette wapahdetut synnistä/ ja Jumalan palwelijaksi tulleet ompi teillä teidän hedelmä/ että te pyhäksi tulette/ Mutta sen lopuksi/ se iankaikkinen elämä.)

23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iäinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, Herrassamme.

23. Sillä kuolema on synnin palkka, mutta ijankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme.

23. Sillä cuolema on synnin palcka mutta ijancaickinen elämä on Jumalan lahja Jesuxes Christuxes meidän HERrasamme.

23. Sille ette Colema ombi Syndin palca. Mutta Jumalan Lahia ombi se ijancaikinen Eleme/ Iesuses Christuses meiden HERRASA. (Sillä että kuolema ompi synnin palkka. Mutta Jumalan lahja ompi se iankaikkinen elämä/ Jesuksessa Kristuksessa meidän HERRASSA.)