4 luku

Aabraham vanhurskautettiin uskon kautta, ja myös Daavid todistaa sen autuaaksi, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja 1 – 8; samoin pakanatkin vanhurskautetaan uskosta. sillä Aabraham vanhurskautettiin jo ollessaan ympärileikkaamaton 9 – 12 Siten hän tuli kaikkien uskovaisten isäksi 13 – 17; ja hänen luja uskonsa 18 – 22 on esikuvana meille, jotka samoin tulemme vanhurskaiksi uskosta 23 – 25.

1 Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?

1 Mitä siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?

1. Mitäs me siis sanomme meidän isämme Abrahamin lihan puolesta löytäneen?

1. MItästä me sijs sanomma meidän Isäm Abrahamin Lihan puolesta löynnen?

1. MIteste me sis sanoma meiden Isen Abrahamin leunehexi Lihan polesta? (Mitä tästä me siis sanomme meidän isän Abrahamin löytäneeksi lihan puolesta.)

2 Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.

2 Jos näet Aabraham on tekojen perusteella vanhurskautettu, hänellä on kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.

2. Sillä jos Abraham on töiden kautta vanhurskaaksi tullut, niin hänellä on kerskaamista, vaan ei Jumalan edessä.

2. Me sanomma: jos Abraham on töiden cautta wanhurscaxi tullut nijn hänellä on kyllä kerscamist waan ei Jumalan edes.

2. Sen me sanoma/ Jos Abraham on Töidhen cautta Wanhurskaxi tullut/ nin henelle ombi kylle kerskamista/ Waan ei Jumala' edes. (Sen me sanomme/ Jos Abraham on töiden kautta wanhurskaaksi tullut/ niin hänelle ompi kyllä kerskaamista/ Waan ei Jumalan edessä.)

3 Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".

3 Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."

3. Mutta mitä Raamattu sano: Abraham uskoi Jumalan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.

3. Mutta mitä Ramattu sano? Abraham uscoi Jumalan päälle ja se luettin hänelle wanhurscaudexi.

3. Mutta mite Ramattu sano? Abraham vskoi Jumalan/ ia se henelle wanhurskaudexi luettijn. (Mutta mitä Raamattu sanoo? Abraham uskoi Jumalaan/ ja se hänelle wanhurskaudeksi luettiin.)

4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,

4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta.

4. Mutta sille, joka työtä tekee, ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta.

4. Mutta sille joca työtä teke ei maxeta palcka armosta waan ansiosta.

4. Mutta sille ioca töte teke/ ei lueta palca Armosta/ waan welghasta. (Mutta sille joka työtä tekee/ ei lueta palkkaa armosta/ waan welasta.)

5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

5 Sille taas, joka ei töitä tee, vaan uskoo Häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi,

5. Mutta joka ei työtä tee, vaan uskoo sen päälle, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee, hänen uskonsa luetaan hänelle vanhurskaudeksi.

5. Mutta joca ei työtä tee waan usco sen päälle joca jumalattoman wanhurscaxi teke hänen uscons luetan hänelle wanhurscaudexi.

5. Mutta henelle ioca ei Töisse kijniripu/ waan vskopi sen päle/ ioca sen Jumalattoman wanhurskauttapi/ henen Uskonsa luetan henelle/ wanhurskaudhexi. (Mutta hänelle joka ei töissä kiinni riipu/ waan uskoopi sen päälle/ joka sen jumalattoman wanhurskauttaapi/ hänen uskonsa luetaan hänelle/ wanhurskaudeksi.)

6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:

6 niin kuin Daavidkin puhuu sen ihmisen autuaaksi ylistämisestä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:

6. Niinkuin myös David sanoo: autuus on sen ihmisen, jolle Jumala vanhurskauden lukee ilman töitä:

6. Nijncuin Dawid sano: Autuus on ainoastans sen ihmisen jonga Jumala ilman töiden awuta wanhurscaxi luke cosca hän sano:

6. Ninquin mös Dauid sanopi/ Ette autuahus on ainostans sen Inhimisen/ iolle Jumala tygelukepi wanhurskaudhen/ ilman Töidhen apua/ coska hen sano. (Niinkuin myös Dawid sanoopi/ Että autuus on ainoastansa sen ihmisen/ jolle Jumala tykö lukeepi wanhurskauden/ ilman töiden apua/ koska hän sanoo.)

7 Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!

7”Autuaat ne, joitten rikkomukset ovat anteeksi annetut ja joitten synnit ovat peitetyt!

7. Autuaat ovat ne, joidenka vääryydet ovat anteeksi annetut, ja joidenka synnit peitetyt ovat.

7. Autuat owat ne joidenga wäärydet owat andexiannetut:

7. Autuat ouat ne/ ioinenga wärydhet ouat andexiannetudh/ (Autuaat owat ne/ joinenka wääryydet owat anteeksiannetut/)

8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"

8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"

8. Autuas on se mies, jolle Jumala ei syntiä lue.

8. Ja joidenga synnit peitetyt owat: autuas on se mies jolle Jumala ei syndiä lue.

8. Ja ioinenga Synnit peitetyd ouat. Autuas on se Mies iolle Jumala ei ycte' syndi tygeluge. (Ja joinenka synnit peitetyt owat. Autuas on se mies jolle Jumala ei yhtään syntiä tykö lue.)

9 Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: "Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi".

9 Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja vai myös ympärileikkaamattomia? Sanommehan, että Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi.

9. Lieneekö siis tämä autuus ainoastaan ympärileikkaukselle tullut, elikkä myös esinahalle? Niinpä me sanomme: Abrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi.

9. Lienekö tämä autuus ainoastans ymbärinsleickauxelle tullut elickä esinahalle? Nijmbä me sanomma: Abrahamille luettin hänen uscons wanhurscaudexi.

9. Lienekö teme Autuahus waiwoin Ymberileickauxen ylitzetullut/ eli mös ylitze Esinahan? Nimbe me sanoma/ ette Abrahamille oli henen Uskons Wanhurskaudhexi luettu. (Lieneekö tämä autuus waiwoin ympärileikkauksen ylitse tullut/ eli myös ylitse esinahan? Niinpä me sanomme/ että Abrahamille oli hänen uskonsa wanhurskaudeksi luettu.)

10 Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna.

10 Miten se sitten luettiin? Hänen ollessaan ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna.

10. Kuinkas se hänelle luettiin: koska hän oli ympärileikkauksessa, eli esinahassa? Ei ympärileikkauksessa, vaan esinahassa,

10. Cuingasta se hänelle luettin? ymbärinsleickauxes eli esinahas? Ei ymbärinsleickauxes waan esinahas.

10. Quinga hen sis henelle tygeluettin? Coska hen oli Ymberileickauxes/ eli Esinahas? Ei Ymberileickauxes/ waan Esinahasa. (Kuinka hän siis hänelle tykö luettiin? Koska hän oli ympärileikkauksessa/ eli esinahassa? Ei ympärileikkauksessa/ waan esinahassa.)

11 Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin;

11 Mutta hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinettinä, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, ollakseen kaikkien niitten isä, jotka ympärileikkaamatonna uskovat, jotta vanhurskaus heillekin luettaisiin,

11. Ja hän sai ympärileikkauksen merkin vahvistukseksi, että hän oli uskon kautta vanhurkaaksi tehty, joka hänellä esinahassa oli, että hänen piti oleman kaikkein uskovaisten isä esinahassa, että se niillekin vanhurskaudeksi luettaisiin,

11. Mutta ymbärinsleickauxen merkin otti hän wahwistuxexi että hän oli uscon cautta wanhurscaxi tehty joca hänellä esinahas oli että hänen piti oleman caickein Isä jotca esinahasa uscoit että se nijllekin pidäis wanhurscaudexi luettaman.

11. Mutta sen Ymberileckauxen Merckin hen otti Insiglixi ette hen oli wanhurskaxi techty vskon cautea/ ioca henelle oli Esinahasa/ Senpäle/ ette henen piti oleman caikein vskolisten Ise/ iotca Esinahasa vskoit/ ette se sama pidheis mös heille Wanhurskaudhexi tygeluettaman. (Mutta sen ympärileikkauksen merkin hän otti insigliksi että hän oli wanhurskaudeksi tehty uskon kautta/ joka hänellä oli esinahassa/ Senpäälle/ että hänen piti oleman kaikkein uskollisten isä/ jotka esinahassa uskoit/ että se sama pitäisi myös heille wanhurskaudeksi tykö luettaman.)

12 ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna.

12 ja ympärileikattujen isä, niitten jotka eivät ainoastaan ole ympärileikatut, vaan myös (niitten jotka) vaeltavat sen uskon jälkiä, joka isällämme Aabrahamilla oli ympärileikkaamatonna.

12. Ja hän tulis myös ympärileikkauksen isäksi, ei ainoasti niiden, jotka ympärileikatuista syntyneet ovat, mutta myös niiden, jotka sen uskon jälkiä vaeltavat, joka meidän isän Abrahamin esinahassa oli.

12. Ja hän tulis myös ymbärinsleickauxen Isäxi ei ainoastans nijden jotca ymbärinsleicatuista syndynet owat: mutta myös nijden jotca sen uscon jälkiä waeldawat joca meidän Isämme Abrahamin esinahas oli.

12. Ja tulis mös Ymberileickauxen Isexi/ Ei waiwoin ninen/ iotca Ymberileickatuista syndynyet ouat/ Mutta mös ninen/ iotca waeldauat sen vskon Jelkije mödhen/ ioca oli meiden Isen Abrahamin Esinahasa. (Ja tulis myös ympärileikkauksen isäksi/ Ei waiwoin niiden/ jotka ympärileikatuista syntyneet owat/ Mutta myös niiden/ jotka waeltawat sen uskon jälkiä myöten/ joka oli meidän isän Abrahamin esinahassa.)

13 Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.

13 Sillä lupaus, että Aabraham oli oleva maailman perillinen, ei tullut hänelle, eikä hänen jälkeläisilleen lain perusteella, vaan uskonvanhurskauden nojalla.

13. Sillä se lupaus, että hänen piti maailman perilliseksi tuleman, ei ole Abrahamille eikä hänen siemenellensä lain kautta tapahtunut, vaan uskon vanhurskauden kautta.

13. Sillä ne lupauxet että hänen piti mailman perillisexi tuleman: ei ole Abrahamille eikä hänen siemenillens Lain cautta tapahtunet waan uscon wanhurscauden cautta:

13. Sille ne Lupauxet/ Ette henen piti tuleman Maliman Perilisexi/ ei ole tapachtanut Abrahamille/ ia henen Siemenillens Lain cautta/ Waan vskon wanhurskaudhen cautta. (Sillä ne lupaukset/ Että hänen piti tuleman maailman perilliseksi/ ei ole tapahtunut Abrahamille/ ja hänen siemenillensä lain kautta/ Waan uskon wanhurskauden kautta.)

14 Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi.

14 Jos näet lain seuraajat ovat perillisiä, niin usko on tehty tehottomaksi ja lupaus rauennut.

14. Sillä jos ne, jotka laista ovat, ovat perilliset, niin usko on turha ja lupaus on hukkaan tullut.

14. Sillä jos ne jotca Laista owat owat perilliset nijn usco on turha ja lupaus on huckan tullut:

14. Sille/ ios ne/ iotca Laista ouat/ periliset ouat/ Sijtte vsko o'bi turha/ ia se Lupaus ombi huckan tullut. (Sillä/ jos ne/ jotka laista owat/ perilliset owat/ Sitten usko ompi turha/ ja se lupaus ompi hukkaan tullut.)

15 Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.

15 Sillä laki saa aikaan vihaa. *Missä näet* lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.

15. Sillä laki kehoittaa vihan; sillä kussa ei lakia ole, ei siellä ole myös ylitsekäymistä.

15. Sillä Laki kehoitta wihan. Mutta cusa ei Lakia ole ei siellä ole myös Lain ylidzekäymistä.

15. Senwooxi ette Laki Wihan yleskihoitta/ Sille cussa ei Laki ole/ ei sielle mös ole Lain ylitzekieumiste. (Senwuoksi että laki wihaan ylös kiihoittaa/ Sillä kussa ei laki ole/ ei siellä myös ole lain ylitse käymistä.)

16 Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä

16 Sen vuoksi se perustuu uskoon, että se olisi armoa, jotta lupaus olisi luja kaikille jälkeläisille, ei ainoastaan lakia seuraaville, vaan myös niille *joilla on Aabrahamin usko*, hänen, joka on meidän kaikkien isä —

16. Sentähden tulee se uskosta, että sen pitää armosta oleman: että se lupaus pitää vahva oleman kaikelle siemenelle, ei sille ainoastaan, joka lain alla on, mutta myös sille, joka Abrahamin uskosta on, joka on meidän kaikkein isämme,

16. Sentähden wanhurscaus tule uscosta että sen pitä armosta oleman. Ja se lupaus pitä wahwa oleman caikille siemenille ei nijlle ainoastans cuin Lain alla owat: mutta myös nijlle jotca Abrahamin uscosta owat joca on meidän caickein Isäm.

16. Senteden annetan Perimys Uskosta/ Ette sen pite Armosta oleman/ Ja se Lupaus pite olema' wahwana caikille Siemenille/ Ei ninen ainostans/ iotca Laista ouat/ mutta mös ninen/ iotca Abrahamin Uskosta ouat/ ioca on meiden caikein Isen. (Sentähden annetaan perimys uskosta/ Että sen pitää armosta oleman/ Ja se lupaus pitää oleman wahwana kaikille siemenille/ Ei niinen ainoastansa/ jotka laista owat/ mutta myös niinen/ jotka Abrahamin uskosta owat/ joka on meidän kaikkein isä.)

17 — niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" — sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.

17 niin kuin on kirjoitettu: "Olen asettanut sinut monien kansojen isäksi" — sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat *ikään kuin ne olisivat*.

17. (Niinkuin kirjoitettu on: minä asetin sinun monen pakanan isäksi) Jumalan edessä, jonka hän uskonut on, joka kuolleet eläväksi tekee ja kutsuu ne, jotka ei ole, niinkuin ne olisivat.

17. Nijncuin kirjoitettu on: Minä asetin sinun monen pacanan Isäxi Jumalan edes jonga päälle sinä usconut olet joca cuollet eläwäxi teke ja cudzu sen joca ei oleckan nijncuin olis.

17. Ninquin kirioitettu on/ Mine asetin sinun monen Pacanain Isexi Jumalan edes/ ionga sine vskonut olet/ Joca ne Coollehet eleuexi teke/ ia cutzupi ne cappalet ioita ei oleca/ ninquin ne olisit. (Niinkuin kirjoitettu on/ Minä asetin sinun monen pakanain isäksi Jumalan edessä/ jonka sinä uskonut olet/ Joka ne kuollehet eläwäksi tekee/ ja kutsuupi ne kappaleet joita ei olekaan/ niinkuin ne olisit.)

18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",

18 Vastoin toivoa Aabraham,* toivon perusteella uskoi tulevansa monien kansojen isäksi sen mukaan, mitä on sanottu: "Niin on jälkeläisiäsi oleva."

18. Ja hän uskoo sen toivon, jossa ei toivoa ollut, että hänen piti oleman monen pakanan isän, sen jälkeen kuin hänelle sanottu oli: niin pitää sinun siemenes oleman.

18. Ja hän uscoi sen toiwon josa ei ensingän toiwottapa ollut että hänen piti oleman monen pacanan Isän nijncuin hänelle sanottu oli: nijn sinun siemenes pitä oleman.

18. Ja hen vskoi sen Toiuon päle/ cussa ei ensingen toiuottapa ollut/ Senpäle ette henen piti oleman monen Pacanain Isen/ Ninquin henelle sanottu oli/ Nin pite sinun Siemenes oleman. (Ja hän uskoi sen toiwon päälle/ kussa ei ensinkään toiwottawaa ollut/ Sen päälle että hänen piti oleman monen pakanain isän/ Niinkuin hänelle sanottu oli/ Niin pitää sinun siemenessä oleman.)

19 eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut, sillä hän oli jo noin satavuotias ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;

19 Hän ei ollut heikko uskossa, *eikä kiinnittänyt huomiota kuolettuneeseen ruumiiseensa — hän oli jo noin satavuotias — ja Saaran kohdun kuolettumiseen*,

19. Ja ei hän tullut heikoksi uskossa eikä katsonut kuollutta ruumistansa, ehkä hän jo lähes sadan ajastajan vanha oli, eikä Saaran kuollutta kohtua.

19. Ja ei hän tullut heicoxi uscosa eikä totellut puolicuollutta ruumistans ehkä hän jo lähes sata ajastaica wanha oli eikä Saran cuollutta cohtua.

19. Ja ei hen heickonnut vskosa/ eikä mös totellut henen policolutta Rumistansa/ Echke hen io lehes sata aijastaica wanha oli/ Eikä mös Saran policolutta Cochtua. (Ja ei hän heikonnut uskossa/ eikä myös totellut hänen pois kuollutta ruumistansa/ Ehkä hän jo lähes sata ajastaikaa wanha oli/ Eikä myös Saran pois kuollutta kohtua.)

20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,

20 eikä hän epäuskoisena* epäillyt Jumalan lupausta, vaan vahvistui uskon avulla, antaen kunnian Jumalalle,

20. Mutta ei hän epäillyt ensinkään Jumalan lupauksesta epäuskolla, vaan oli vahva uskossa ja antoi Jumalalle kunnian,

20. Sillä ei hän epäillyt ensingän Jumalan lupauxesta epäuscon tähden:

20. Sille ei hen ychten epeilyt Jumalan Lupauxen päle Epeuskon cautta/ (Sillä ei hän yhtään epäillyt Jumalan lupauksen päälle epäuskon kautta/)

21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.

21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala* on luvannut, sen Hän voi myös täyttää.

21. Ja oli täydellisesti vahva siitä, että mitä Jumala lupaa, sen hän myös voi tehdä.

21. Waan oli wahwa uscos ja andoi Jumalalle cunnian ja oli caickein wahwin sijtä että mitä Jumala lupa sen hän myös woi täyttä.

21. Waan oli wahwa vskosa/ ia a'noi Jumala' sen * Cunnian/ ia oli caikein wissin sen päle/ ette se iota Jumala lupapi/ sen hen mös woipi teuttä. (Waan oli wahwa uskossa/ ja antoi Jumalan sen kunnian/ ja oli kaikkein wissin sen päälle/ että se jota Jumala lupaapi/ sen hän myös woipi täyttää.)

22 Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.

22 Sen vuoksi se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.

22. Sentähden se on myös hänelle vanhurskaudeksi luettu.

22. Sentähden se on myös hänelle wanhurscaudexi luettu. NIjn ei se ole ainoastans hänen tähtens kirjoitettu että hänelle se luettu oli

22. Senteden se ombi mös henelle Wanhurskaudexi luettu. (Sentähden se ompi myös hänelle wanhurskaudeksi luettu.)

23 Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,

23 Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,

23. Niin ei se ole ainoastaan hänen tähtensä kirjoitettu, että se hänelle luettu oli,

23. Mutta myös meidän tähtem joille se myös luetan jos me sen päälle uscomma joca meidän HERran Jesuxen cuolleista herätti:

23. Nin ei se ole waiwoin henen techtens kirioitettu Ette henelle se tyge luettu oli/ (Niin ei se ole waiwoin hänen tähtensä kirjoitettu Että hänelle se tykö luettu oli/)

24 vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,

24 vaan myös meidän tähtemme, joille se luetaan, meille, jotka uskomme Häneen, joka herätti kuolleista Jeesuksen, meidän Herramme,

24. Vaan myös meidän tähtemme, joille se myös pitää luettaman, kuin me sen päälle uskomme, joka meidän Herran Jesuksen kuolleista herätti,

24. Joca meidän syndeimme tähden on ulosannettu ja meidän wanhurscaudemma tähden ylösherätetty.

24. Mutta mös meiden tedhen/ ioille se mös pite tygeluettaman/ Jos me vskoma henen pälens/ ioca meiden HERRAN IesuSEN ylesheretti Coolluista. (Mutta myös meidän tähten/ joille se myös pitää tykö luettaman/ Jos me uskomme hänen päällensä/ joka meidän HERRAN Jesuksen ylös herätti kuolleista.)

25 joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

25 joka on alttiiksi annettu rikkomustemme vuoksi ja herätetty eloon vanhurskauttamisemme vuoksi.

25. Joka meidän synteimme tähden on annettu ulos, ja meidän vanhurskauttamisemme tähden herätetty ylös.

25. Joca meiden Syndijen tedhen vlosannettu on/ ia meiden wanhurskaudhen tedhen ylesheretetty. (Joka meidän syntien tähden ulos annettu on/ ja meidän wanhurskauden tähden ylösherätetty.)