6 luku

Vuorisaarnan jatkoa: Jeesus puhuu oikeasta hyväntekeväisyydestä 1 – 4, rukouksesta 5 – 15, paastoamisesta 16 – 18 ja taivaallisten aarteiden kokoamisesta 19 – 23 sekä kehoittaa kaikessa turvautumaan Jumalaan 24 – 34.

1 Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.

1 Varokaa harjoittamasta hyväntekeväisyyttänne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidät. Muuten ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.

1. Kavahtakaat, ettette anna almujanne ihmisten edessä, että te heiltä nähtäisiin: niin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.

1. CAwattacat ettet te anna almuisatan ihmisten edes/ että te heildä nähtäisin/ nijn et te saa palcka teidän Isäldän/ joca on taiwais.

1. Cauattacat ettei te Almusatan anna Inhimisten edhes/ että teiden pite heilde nächtemen/ Mwtoin ette te saa palca teiden Iselden/ ioca ombi Taiuaisa. (Kawahtakaat ettei te almujanne anna ihmisten edes/ että teidän pitää heiltä nähtämän/ Muutoin ette te saa palkkaan teidän Isältän/ joka ompi taiwaissa.)

2 Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

2 Kun siis annat almua, älä soitata torvea edelläsi niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kaduilla, jotta ihmiset heitä ylistäisivät. Totisesti sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

2. Kuin siis almua annat, niin älä edelläs torvella soita, niinkuin ulkokullatut synagogissa ja kujilla tekevät, että he ihmisiltä kunnioitettaisiin. Totisesti sanon minä teille: he ovat saaneet palkkansa.

2. Coscas sijs almu annat nijn älä edelläs torwella soita nijncuin wieckat Synagogis ja cujilla tekewät että he ihmisildä cunnioitetaisin. Totisest sanon minä teille: he owat saanet palckans.

2. Cosca sis sine annat Almusan/ ele toruella soijta edhelles/ ninquin ne wlcocullatut tekeuet Synagogisans/ ia cathuin harois/ että heiden pideis cunnioijtettaman Inhimisilde. Totisesta sanon mine teille/ He ouat palcans sanet. (Koska siis sinä annat almusan/ älä torwella soita edelläsi/ niinkuin ne ulkokullatut tekewät synagogissansa/ ja katuin haaroissa/ että heidän pitäisi kunnioitettaman ihmisiltä. Totisesti sanon minä teille/ He owat palkkansa saaneet.)

3 Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,

3 Vaan kun sinä annat almua, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,

3. Mutta kuin sinä almua annat, niin älköön vasen kätes tietäkö, mitä oikia kätes tekee,

3. Mutta cosca sinä almu annat nijn älkön sinun wasen kätes tietkö mitä oikia kätes teke.

3. Mutta cosca sine annat Almusan/ elken sinun wasen kätes tietkö mite sinun oikia kätes teke. (Mutta koska sinä annat almusan/ älkään sinun wasen kätesi tietkö mitä sinun oikea kätesi tekee.)

4 että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

4 jotta almusi olisi salassa, ja Isäsi, joka näkee salassa, maksaa (itse) sinulle (julkisesti).”

4. Että almus olis salaisuudessa, ja Isäs, joka salaisuudessa näkee, maksais sinulle julkisesti.

4. Että sinun almus olis salaudes ja sinun Isäs joca salaisudet näke maxais sinulle julkisest.

4. Että sinun almusas olis salaudhes/ ia sinun Ises/ ioca näke salaudhes/ hen maxapi sinulle iulkisesta. (Että sinun almusas olis salaudessa/ ja sinun Isäsi/ joka näkee salaudessa/ hän maksaapi sinulle julkisesti.)

5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

5 ”Kun rukoilet, älä ole niin kuin tekopyhät, sillä he rukoilevat mielellään seisoen synagogissa ja katujen kulmissa, jotta ihmiset heidät näkisivät. Totisesti sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

5. Ja kuin rukoilet, niin ei sinun pidä oleman niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellänsä seisovat ja rukoilevat synagogissa ja kujain kulmissa, että he ihmisiltä nähtäisiin. Totisesti sanon minä teille: he ovat saaneet palkkansa.

5. JA coscas rucoilet nijn ei sinun pidä oleman nijncuin wieckat: sillä he rucoilewat Synagogis ja cujain culmis että he ihmisildä nähdäisin. Totisest sanon minä teille: he owat saanet palckans.

5. Ja cosca sine rucolet/ ei pidhe sinun oleman ninquin ne wlcocullatut. Sille että he seisouat Synagogisa ia catuin harois rucoellen/ senpäle/ että he nädhaisin Inhimisilde. Totisesta sanon mine teille/ He ouat palcans sanet. (Ja koska sinä rukoilet/ ei pidä sinun oleman niinkuin ne ulkokullatut. Sillä että he seisowat synagogissa ja katuin haaroissa rukoellen/ senpäälle/ että he nähtäisiin ihmisiltä. Totisesti sanon minä teille/ He owat palkkansa saaneet.)

6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle (julkisesti).

6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa, ja Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle (julkisesti).

6. Vaan kuin sinä rukoilet, niin mene kammioos, ja sulje oves, ja rukoile Isääs, joka on salaisuudessa: ja Isäs, joka salaisuudessa näkee, maksaa sinulle julkisesti.

6. Waan cosca sinä rucoilet nijn mene Camarijs ja sulje owi ja rucoile sinun Isäs salaisest ja sinun Isäs joca salaudet näke maxa sinulle julkisest.

6. Waan cosca sine rucolet/ mene sinun camaris sisel/ ia sulghe oues/ ia rucole sinun Ises salaisest/ ia sinun Ises/ ioca näke salaudhes/ hen maxa sinun iulkisest. (Waan koska sinä rukoilet/ mene sinun kamariisi sisälle/ ja sulje owesi/ ja rukoile sinun Isääs salaisesti/ ja sinun Isäsi/ joka näkee salaudessa/ hän maksaa sinun julkisesti.)

7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.

7 Rukoillessanne älkää tyhjiä hokeko niin kuin pakanat, sillä he luulevat, että heitä kuullaan heidän monisanaisuutensa vuoksi.

7. Ja kuin te rukoilette, niin älkää olko paljon puhuvaiset, niinkuin pakanat; sillä he luulevat heitä paljon puheensa tähden kuultavan.

7. Ja cosca te rucoiletta nijn älkät olco paljo puhuwaiset nijncuin pacanat: sillä he luulewat heidäns paljon puhens tähden cuulduxi.

7. Ja cosca te rucolet/ Elke olco paliopuhuuaiset/ ninquin pacanat. Sille he lwleuat/ että he palionpuheens tedhen cwldut ouat. (Ja koska te rukoilet/ Älkää olko paljopuhuwaiset/ niinkuin pakanat. Sillä he luulewat/ että he paljon puheensa tähden kuullut owat.)

8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.

8 Älkää olko heidän kaltaisiaan, sillä Isänne tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin Häneltä anotte.

8. Sentähden älkäät olko heidän kaltaisensa; sillä Isänne tietää kyllä, mitä tarvitsette, ennen kuin te häneltä rukoilettekaan.

8. Sentähden älkät olco heidän caltaisens: sillä teidän Isän tietä kyllä mitä te tarwidzetta ennen cuin te häneldä rucoilettacan.

8. Sentedhen elke olko heidhen caltaisens. Sille teidhen Isen tiete kylle mite te taruitzetta/ ennen quin te rucoletta henelde. (Sentähden älkää olko heidän kaltaisensa. Sillä teidän Isän tietää kyllä mitä te tarwitsette/ ennen kuin te rukoilette häneltä.)

9 Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;

9 Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

9. Näin teidän siis pitää rukoileman: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimes.

9. Näin teidän sijs pitä rucoileman: ISä meidän joca olet taiwais. Pyhitetty olcon sinun nimes.

9. Nein sis teiden pite rucoleman. Ise meiden ioca olet Taiuais. Pyhetty olcon sinun nimes. (Näin siis teidän pitää rukoileman/ Isä meidän joka olet taiwaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.)

10 tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;

10 Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa.

10. Lähestyköön sinun valtakuntas. Olkoon sinun tahtos niin maassa kuin taivaassa.

10. Lähestykön sinun waldacundas. Olcon sinun tahtos nijn maasa cuin taiwais.

10. Lehestulkon sinun waldakundas. Olcon sinun tactos nin maasa/ quin on Taiuais. (Lähestyköön sinun waltakuntasi. Olkoon sinun tahtosi niin maassa/ kuin on taiwaissa.)

11 anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;

11 Anna meille tänään jokapäiväinen leipämme;

11. Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme.

11. Anna meille tänäpän meidän jocapäiwäinen leipäm.

11. Anna meille tenepeiuenä meiden iocapeiuenen leipen. (Anna meille tänäpäiwänä meidän jokapäiwäinen leipän.)

12 ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;

12 ja anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.

12. Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme meidän velvollistemme.

12. Ja anna meille meidän welcam andexi nijncuin mekin annam meidän welgollistem. Ja älä johdata meitä kiusauxeen. Mutta päästä meitä pahasta.

12. Ja anna meille synnime andexi ninquin me annama meiden welgholisten. Ja ele iohdata meite kiusauxen. Mutta päste meite pahasta. (Ja anna meille syntimme anteeksi niinkuin me annamme meidän welkollisten. Ja älä johdata meitä kiusaukseen. Mutta päästä meitä pahasta.)

13 Äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.

13 Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

13. Ja älä johdata meitä kiusaukseen. Mutta päästä meitä pahasta. Sillä sinun on valtakunta, ja voima, ja kunnia, ijankaikkisesti. Amen!

13. Sillä sinun on waldacunda ja woima ja cunnia ijancaickisest Amen.

13. Sille ette sinun ombi waldakunda/ ia woijma/ ia cunnia ijancaikisudhes. Amen. (Sillä että sinun ompi waltakunta/ ja woima/ ja kunnia iankaikkisuudessa. Amen.)

14 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;

14 Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia ikuisesti. Aamen. Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, niin myös taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi.

14. Sillä jos te anteeksi annatte ihmisille heidän rikoksensa, niin myös teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi.

14. Sentähden jos te andexi annatte ihmisille heidän ricoxens nijn myös teidän taiwallinen Isän anda teillen andexi.

14. Sentedhen ios te andexiannat Inhimisten heiden ricoxens nin mös teiden taiualinen Isen anda teiden andexi. (Sentähden jos te anteeksi annat ihmisten heidän rikoksensa niin myös teidän taiwaallinen Isän antaa teidän anteeksi.)

15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

15 Mutta jollette te anna ihmisille anteeksi (heidän rikkomuksiaan), ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

15. Vaan jollette anteeksi anna ihmisille heidän rikoksiansa, niin ei myös teidän Isänne anteeksi anna teidän rikoksianne.

15. Waan jollet te andexi anna ihmisille heidän ricoxitans nijn ei myös teidän Isän andexi anna teidän ricoxitan.

15. Waan iollei te andexi anna Inhimisten heiden ricoxitans/ nin ei mös teiden Isen andexianna teiden ricoxitan. (Waan jollei te anteeksi anna ihmisten heidän rikoksian/ niin ei myös teidän Isän anteeksi anna teidän rikoksianne)

16 Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

16 Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät, sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, jotta ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

16. Mutta kuin te paastootte, niin älkäät olko surulliset niinkuin ulkokullatut; sillä he muuttavat muotonsa, että he ihmisiltä nähtäisiin paastoovan. Totisesti sanon minä teille: he ovat saaneet palkkansa.

16. MUtta cosca te paastotta nijn älkät olco surulliset cuin wieckat: sillä he muuttawat muotons että he ihmisildä nähdäisin paastowan. Totisest sanon minä teille: he owat saanet palckans.

16. Mutta cosca te pastotta/ elke nin olko Suruliset quin ne wlcocullatut. Sille he mwttauat heiden caszuonsa/ senpäle/ että he näghyisit Inhimisilde pastouaiset. Totisesta sanon mine teille/ he ouat palcans sanet. (Mutta koska te paastotte/ Älkää niin olko surulliset kuin ne ulkokullatut. Sillä he muuttawat heidän kaswonsa/ senpäälle/ että he näkyisit ihmisiltä paastowaiset. Totisesti sanon minä teille/ he owat palkkansa saaneet.)

17 Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi,

17 Vaan kun sinä paastoat, voitele pääsi ja pese kasvosi,

17. Vaan sinä kuin paastoot, niin voitele pääs ja pese kasvos,

17. Waan coscas paastot nijn woitele pääs ja pese caswos:

17. Waan cosca sine pastot/ nin woitele sinun pääs/ ia pese sinun casuos/ (Waan koska sinä paastoot/ niin woitele sinun pääsi/ ja pese sinun kaswosi/)

18 etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle (julkisesti).

18 jotteivät ihmiset näkisi sinun paastoavan, vaan Isäsi joka on salassa, ja Isäsi joka salassa näkee, maksaa sinulle (julkisesti)."

18. Ettet ihmisiltä nähtäis paastoovan, mutta Isältäs, joka on salaisuudessa: ja Isäs, joka salaisuudessa näkee, maksaa sinulle julkisesti.

18. Ettei se nähdäis ihmisildä ettäs paastot mutta sinun Isäldäs joca on salaisudes. Ja sinun Isäs joca salaisudes näke maxa sinulle julkisest.

18. ettei se nächteue olis Inhimisilde ettäs pastot/ Mutta sinun Iselles/ ioca on salaudhes/ ia sinun Ises/ ioca näke salaudhes/ maxa sinun iulkisest. (ettei se nähtäwä oli ihmisiltä ettäs paastoot/ Mutta sinun Isällesi/ joka on salaudessa/ ja sinun Isäsi/ joka näkee salaudessa/ maksaa sinun julkisesti.)

19 Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.

19 Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste tärvelee ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat,

19. Älkäät tavaraa kootko maan päällä, kussa koi ja ruoste raiskaavat, ja kussa varkaat kaivavat ja varastavat;

19. ÄLkät tawarata cootco maan päällä cusa ruoste ja coit raiscawat ja cusa warcat caiwawat ja warastawat.

19. Elket rickautta maan päle coghotko/ cussa rooste ia coit raiskauat/ ia cussa warcat caiwauat ia warastauat. (Älkäät rikkautta maan päälle kootko/ kussa ruoste ja koit raiskaawat/ ja kussa warkaat kaiwawat ja warastawat.)

20 Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.

20 vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste tärvele ja missä varkaat eivät murtaudu sisään eivätkä varasta.

20. Vaan kootkaat teillenne tavaraa taivaassa, kussa ei koi eikä ruoste raiskaa, ja kussa ei varkaat kaiva eikä varasta.

20. Waan cootcat teillen tawarata taiwas cusa ei ruoste eikä coi raisca ja cusa ei warcat caiwa eikä warasta:

20. Waan coghotcatta teillen rickaudet Taiuahas/ cussa eike rooste/ eike coit raiska/ ia cussa warcat eiuet caiua/ eike warast. (Waan kootkaatte teillen rikkaudet taiwahassa/ kussa eikä ruoste/ eikä koit raiskaa/ ja kussa warkaat eiwät kaiwa/ eikä warasta.)

21 Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.

21 Sillä missä *aarteenne on, siellä on myös sydämenne* oleva."

21. Sillä kussa teidän tavaranne on, siellä on myös teidän sydämenne.

21. Sillä cusa teidän tawaran on siellä on myös teidän sydämen.

21. Sille cussa teiden rickaudhen on sielle on/ mös teiden sydhemen. (Sillä kussa teidän rikkauden on siellä on/ myös teidän sydämen.)

22 Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu.

22 Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, koko ruumiisi on oleva valaistu.

22. Silmä on ruumin valkeus; jos siis silmäs on yksinkertainen, niin koko ruumiis on valaistu.

22. Silmä on ruumin walkeus jos sijs sinun silmäs on yxikertainen nijn coco ruumis on walaistu.

22. Silme on rumin walkeus/ Jos sis sinun silmes ombi yxikertainen/ nin sinun coco rumijs on walkia. (Silmä on ruumiin walkeus/ Jos siis sinun silmäsi ompi yksikertainen/ niin sinun koko ruumiisi on walkia.)

23 Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!

23 Mutta jos silmäsi on viallinen, koko ruumiisi on oleva pimeä. Jos siis se valo, joka on sinussa, on pimeää, kuinka suuri onkaan pimeä!"

23. Mutta jos silmäs on paha, niin koko ruumiis on pimiä. Jos siis se valkeus, joka sinussa on, on pimeys, kuinka suuri on itse pimeys?

23. Waan jos sinun silmäs on paha nijn sinun coco ruumis on pimiä. Jos sijs se walkeus joca sinus on on pimeys cuinga suuri on idze pimeys?

23. Waan ios sinun silmes ombi paha/ nin sinun coco rumijs ombi pimijä. Jos sis se walkeus ioca sinus on/ pimeys ombi/ quinga swret sijs ne pimeydhet ouat? (Waan jos sinun silmäsi ompi paha/ niin sinun koko ruumiisi ompi pimeä. Jos siis se walkeus joka sinussa on/ pimeys ompi/ kuinka suuret siis ne pimeydet owat?)

24 Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.

24 Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Sillä hän joko vihaa toista ja rakastaa toista tai liittyy toiseen ja halveksii toista. Ette voi palvella Jumalaa ja rikkautta*.

24. Ei kenkään voi palvella kahta herraa; sillä taikka hän tätä vihaa ja toista rakastaa, taikka hän tähän suostuu ja toisen ylönkatsoo. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.

24. EI kengän woi palwella cahta Herra: sillä taicka hän tätä wiha ja toista racasta taicka hän tähän suostu ja toisen ylöncadzo: et te woi palwella Jumalata ja Mammonat.

24. Eikenge' woi cachta Herra paluela/ Sille taicka hen tete wihapi/ ia toista racastapi/ Taicka hen telle kijnitarttu/ ia toisen ylencatzo. Ei te woi paluella Jumalata ia Mammon. (Eikenkään woi kahta herraa palwella/ Sillä taikka hän tätä wihaapi/ ja toista rakastaapi/ Taikka hän tälle kiinni tarttuu/ ja toisen ylös katsoo. Ei te woi palwella Jumalata ja mammonaa.)

25 Sentähden minä sanon teille: Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

25 Sen vuoksi sanon teille: Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte ja* mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä pukisitte yllenne. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

25. Sentähden sanon minä teille: älkäät murehtiko henkenne tähden, mitä te syötte ja mitä te juotte, eikä ruumiinne tähden, millä te teitänne verhootte. Eikö henki enempi ole kuin ruoka? ja ruumis parempi kuin vaate?

25. Sentähden sanon minä teille: älkät murhettico teidän hengenne tähden mitä te syöttä eli juotta: eikä teidän ruuminne tähden millä waattella te teidän werhotta. Eikö hengi enämbi ole cuin ruoca? ja ruumis parembi cuin waate?

25. Sentehde' mine sanon teille/ Elket murehtico teidhen Hengen edeest/ mite teiden pite sömen taicka iooman/ Eike mös teiden rumin edhest mille waateil te teidhen werhoman pite. Eikö Hengi enämbi ole/ quin rooca? ia rumis parambi quin waate? (Sentähden minä sanon teille/ Älkäät murehtiko teidän Hengen edestä/ mitä teidän pitää syömän taikka isoaman/ Eikä myös teidän ruumiin edestä millä waatteilla te teidän werhoaman pitää. Eikö Henki enempi ole/ kuin ruoka? ja ruumis parempi kuin waate?)

26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?

26 Katsokaa taivaan lintuja: ne eivät kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?

26. Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylvä eikä niitä, ei myös kokoa riiheen, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii heidät. Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?

26. Cadzocat taiwan linduja ei he kylwä eikä nijtä ei myös coco rijheen ja teidän taiwallinen Isän ruocki heidän. Ettäkö te paljo enämbi ole cuin he?

26. Catzocat taiuan linduin päle/ sille ettei he kylue/ eike nijte/ eike mös cocoa rijheen/ ia teiden taiualinen Isen roocki heite. Ettekö te palio enämbi oli quin hö? (Katsokaat taiwaan lintuin päälle/ sillä ettei he kylwä/ eikä niitä/ eikä myös kokoa riiheen/ ja teidän taiwaallinen Isän ruoki heitä. Ettekö te paljon enempi olle kuin hyö.)

27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?

27 Mutta kuka teistä voi murehtimalla lisätä mitään ikäänsä?

27. Mutta kuka teistä voi surullansa lisätä yhden kyynärän pituudellensa?

27. Eli cuca teistä woi surullans lisätä kynärän hänen pitudellens?

27. Eli cuca on teiste ioca henen swruns cansa woipi lisäte henen pituudhellens yhden kynären? (Eli kuka on teistä joka hänen surunsa kanssa woipi lisätä hänen pituudellensa yhden kyynärän?)

28 Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.

28 Ja mitä murehditte vaatteista? Katsokaa vainion kukkia, kuinka ne kasvavat; ne eivät tee työtä eivätkä kehrää."

28. Ja mitä te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka he kasvavat: ei he työtä tee, eikä kehrää.

28. Ja mitä te suretta waatteista? cadzocat cuckaisita kedolla: cuinga he caswawat ei he työtä te eikä kehrä.

28. Ja mingetähden te swretta watteista? Catzocat Cuckaisita kedholla quinga he casuauat/ Ei he töteteghe/ eike kehrä. (Ja minkätähden te suretta waatteista? Katsokaat kukkaisia kedolla kuinka he kaswawat/ Ei he työtä tee/ eikä kehrää.)

29 Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.

29 Kuitenkin sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.

29. Kuitenkin sanon minä teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä.

29. Cuitengin sanon minä teille: ettei Salomon caikes cunniasans ollut nijn waatetettu cuin yxi heistä.

29. Quidengin sanon mine teille/ ettei Salomon caikes henen cunniasans ollut nin watittu/ quin yxi heiste. (Kuitenkin sanon minä teille/ ettei Salomon kaikessa hänen kunniassansa ollut niin waatetettu/ kuin yksi heistä.)

30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?

30 Jos siis Jumala näin vaatettaa vainion ruohon, joka tänään on ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, vähäuskoiset?

30. Jos Jumala näin vaatettaa pellon ruohon, joka tänäpänä seisoo ja huomenna pätsiin heitetään, eikö hän paljoa enemmin teidän sitä tee, te vähäuskoiset?

30. Jos Jumala näin waatetta pellon ruohon joca tänäpän seiso ja huomen pädzijn heitetän eikö hän paljo enämmin teidän sitä tee te wähäuscoiset?

30. Jos nyt Jumala watitze nein pellon rohon/ ioca tenepenä seiso/ ia hoomen heitetän wghnijn/ eikö hen palio enämin teiden site teghe/ o te wähe vskoiset? (Jos nyt Jumala waatitsee näin pellon ruohon/ joka tänäpänä seisoo/ ja huomenna heitetään uuniin/ eikö hän paljo enemmin teidän sitä tee/ oi te wähäuskoiset?)

31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'

31 Älkää siis murehtiko sanoen: ”Mitä söisimme?” tai: ”Mitä joisimme?” tai: ”Mihin pukeutuisimme?”

31. Älkäät siis surulliset olko, sanoen: mitä me syömme, taikka mitä me juomme? eli millä me meitämme verhoomme?

31. Älkät sijs surulliset olco sanoden: mitä me syömme taicka mitä me juomma? eli millä me meitäm werhoitam? sillä caickia näitä pacanat edziwät.

31. Elket sis swruliset olco/ sanodhen/ Mite me sööme? Taicka mite me ioomma? Taicka mille me werhoita'? Sille caikia neite pacanat etziuet. (Älkäät siis surulliset olko/ sanoen/ Mitä me syömme? Taikka mitä me isoamme? Taikka millä me werhoitan? Sillä kaikkia näitä pakanat etsiwät.)

32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.

32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän tätä kaikkea tarvitsevan.

32. Sillä kaikkia näitä pakanat etsivät; sillä teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkia näitä tarvitsevan.

32. Teidän taiwallinen Isän kyllä tietä teidän caickia näitä tarwidzewan.

32. Teiden Taiualinen Isen kylle tietä/ että te caiki näme taruitzet. (Teidän Taiwaallinen Isän kyllä tietää/ että te kaikki nämä tarwitsewat.)

33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin myös tämä kaikki annetaan teille lisäksi.

33. Vaan etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämät teille annetaan.

33. Edzikät ensin Jumalan waldacunda ja hänen wanhurscauttans ja nijn caicki nämät teille annetan.

33. Etziket ensin Jumala' waldaku'da/ ia hene' wa'hurscautta's/ ia nin nemet caiki teille tyghelangeuat/ (Etsikäät ensin Jumalan waltakunta/ ja hänen wanhurskauttansa/ ja niin nämät kaikki teille tykö lankeewat/)

34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."

34 Älkää siis murehtiko huomisesta, sillä huominen murehtii itsestään. Päivälle riittää vaivansa.”

34. Älkäät sentähden sureko huomisesta päivästä; sillä huomisella päivällä on suru itsestänsä. Tyytykään kukin päivä surullensa.

34. Älkät sentähden sureco huomenisesta päiwästä: sillä huomenisella päiwällä on suru idzestäns. Tytykän cukin päiwä surullens.

34. Elkett sen tehden swreco hoomenesta päiuest/ Sille hoomenisel päiuelle ombi suru itzestens. Tytyken itzecukin päiue * surullens. (Älkäät sen tähden sureko huomenesta päiwästä/ Sillä huomiselle päiwälle ompi suru itsestänsä/ Tyytykään itsekukin päiwä surullensa.)