18 luku

Jeesus käskee karttamaan ylpeyttä ja viettelemistä 1 – 11, puhuu vertauksen eksyneestä lampaasta 12 – 14, neuvoo, miten on kohdeltava rikkovaa veljeä 15 – 18, vakuuttaa rukouksen tulevan kuulluksi 19, 20 sekä kehoittaa anteeksiantavaisuuteen 21, 22 ja puhuu vertauksen armottomasta palvelijasta 23 – 35. (V. – 5 vert. Mark. 9:33 – 37 Luuk. 9: 46 – 48.)

1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"

1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: "Kukahan on suurin taivasten valtakunnassa?"

1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?

1. Sillä hetkellä tulit Opetuslapset Jesuxen tygö sanoden: cuca on suurin Taiwan waldacunnas?

1. SIhen aican edheskeuit Opetuslapset Iesusen tyge/ sanoden/ Cuca on sis se swurin Taiuan waldakunnas? (Siihen aikaan edeskäwit opetuslapset Jesuksen tykö/ sanoen/ Kuka on siis suurin taiwaan waltakunnassa?)

2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä

2 Kutsuttuaan luokseen pienokaisen Jeesus asetti hänet heidän keskelleen

2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,

2. Ja Jesus cudzui tygöns lapsen ja asetti sen heidän keskellens ja sanoi:

2. Ja Iesus cutzui tygens yhden lapsen/ ia seisatti sen heiden keskellens ia sanoi/ (Ja Jesus kutsui tykönsä yhden lapsen/ ja seisotti sen heidän keskellänsä ja sanoi/)

3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.

3 ja sanoi: "Totisesti sanon teille: ellette käänny ja tule pienokaisten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.

3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.

3. Totisest minä sanon teille: ellet te käänny ja tule nijncuin lapset nijn et te tule Taiwan waldacundaan.

3. Totisest sanon mine teille/ Ellette te kienny ia tule ninquin lapset/ nin ette te siselkieu taiua' waldaku'dan. (Totisesti sanon minä teille/ Ellette te käänny ja tule niinkuin lapset/ niin ette te sisälle käy taiwaan waltakuntaan.)

4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.

4 Joka siis nöyrtyy niin kuin tämä pienokainen, hän on suurin taivasten valtakunnassa.

4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.

4. Joca idzens alenda nijncuin tämä lapsi se on suurin Taiwan waldacunnas.

4. Joca nyt itzens alistapi/ ninquin teme lapsi/ se ombi swrin Taiuan waldakunnas. (Joka nyt itsensä alistaapi/ niinkuin tämä lapsi/ se ompi suurin taiwaan waltakunnassa.)

5 Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.

5 Ja joka ottaa luokseen yhden tällaisen pienokaisen minun nimessäni, ottaa luokseen minut.

5. Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.

5. Ja joca holho yhden sencaltaisen lapsen minun nimeeni hän holho minun.

5. Ja ioca holhopi yhden sencaltaisen minun nimeeni/ hen holho minun. (Ja joka holhoaapi yhden senkaltaisen minun nimeeni/ hän holhoaa minun.)

6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sille olisi hyväksi, että iso* myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.

6. Mutta joca pahenda yhden näistä pienimmist jotca uscowat minun päälleni parambi hänen olis että myllyn kiwi ripustettaisin hänen caulaans ja upotettaisin meren sywyteen.

6. Mutta ioca pahendapi yhden neiste pienimist/ iotca minun päleni wskouat/ Parambi henen olis/ että Myllyn kiwi ripustetaisin henen caulans/ ia wpotetaisin meren syueyteen. (Mutta joka pahentaapi yhden näistä pienimmistä/ jotka minun päälleni uskowat/ Parempi hänen olisi/ että myllynkiwi ripustettaisiin hänen kaulaansa/ ja upotettaisiin meren sywyyteen.)

7 Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!

7 Voi maailmaa viettelysten vuoksi! Viettelysten täytyy näet tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka vaikutuksesta viettelys tulee!

7. Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat! Voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee!

7. Woi mailma pahennuxen tähden: sillä pahennus cummingin tule. Woi cuitengin sitä ihmistä jonga cautta pahennus tule.

7. We mailman pahannoxen tähden. Sille pahannos kumminghin tule. We quitengin sen Inhimisen/ ionga cautta pahannos tule. (Woi maailman pahennuksen tähden. Sillä pahennus kumminkin tulee. Woi kuitenkin sen ihmisen/ jonka kautta pahennus tulee.)

8 Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen.

8 Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa ne* poikki ja heitä luotasi. Sinulle on parempi, että jalkapuolena tai käsipuolena käyt elämään sisälle kuin, että sinut molemmat kädet tai molemmat jalat tallella heitetään iäiseen tuleen.

8. Mutta jos kätes taikka jalkas pahentaa sinun, niin leikkaa ne pois, ja heitä pois tyköäs. Parempi on sinun elämään sisälle mennä ontuvana taikka raajarikkona, kuin että sinulla olis kaksi kättä eli kaksi jalkaa, ja sinä heitettäisiin ijankaikkiseen tuleen.

8. Mutta jos sinun kätes taicka jalcas pahenda sinun nijn leicka se pois ja heitä pois tykös. Parambi on sinun elämään onduwana mennä taicka raajarickona cuin sinulla olis caxi kättä ja caxi jalca ja heitetäisin ijancaickiseen tuleen.

8. Mutta ios sinun kätes/ taicka sinun ialkas pahendapi sinun/ nin leicka se pois/ ia heite pois tykees. Parambi on sinun elemehen onduuana siselkieudhe/ taicka raiarickon/ quin sinulla olis caxi kätte ia caxi ialca/ ia heiteteisin sihen ijancaikiseen Tuleen. (Mutta jos sinun kätesi/ taikka sinun jalkasi pahentaapi sinun/ niin leikkaa se pois/ ja heitä pois tykösi. Parempi on sinun elämähän ontuwana sisälle käydä/ taikka raajarikon/ kuin sinulla olis kaksi kättä ja kaksi jalkaa/ ja heitettäisiin siihen iankaikkiseen tuleen.)

9 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen.

9 Jos silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi. Sinulle on parempi, että silmäpuolena käyt elämään sisälle kuin, että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvetin tuleen.

9. Ja jos silmäs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitä pois tyköäs. Parempi on sinun silmäpuolena elämään sisälle mennä, kuin että sinulla olis kaksi silmää, ja sinä heitettäisiin helvetin tuleen.

9. Ja jos sinun silmäs pahenda sinun nijn puhcaise se ulos ja heitä pois tykös. Parambi on sinun elämään mennä silmäpuolla cuin sinulla olis caxi silmä ja heitetäisin helwetin tuleen.

9. Ja ios sinun silmes pahendapi sinun/ nin puhckais se wlgos/ ia heite pois tykees. Parambi on sinun elemehen siselkieudhe silmepoolla/ quin sinulla olis caxi silme/ ia heiteteisin heluetin Tuleen. (Ja jos sinun silmäsi pahentaapi sinun/ niin puhkaise se ulos/ ja heitä pois tykösi. Parempi on sinun elämähän sisälle käydä silmäpuolella/ kuin sinulla olisi kaksi silmää/ ja heitettäisiin helwetin tuleen.)

10 Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.

10 Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään* näistä pienistä, sillä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa aina näkevät Isäni kasvot, joka on taivaissa.

10. Katsokaat, ettette katso ylön yhtäkään näistä pienimmistä; sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun isäni kasvot, joka on taivaissa.

10. Cadzocat ettet te cadzo ylön yhtäkän näistä pienimmist: sillä minä sanon teille: heidän Engelins Taiwais näkewät aina minun Isäni caswon joca on Taiwais.

10. Catzocat ettet te ylencatzo ychte neiste pienimist/ Sille mine sanon teille/ että heiden Engelins Taiuaisa/ aina näkeuet minun Iseni caswon/ ioca on Taiuaisa. (Katsokaat ettet te ylenkatso yhtään näistä pienimmistä/ Sillä minä sanon teille/ että heidän enkelinsä taiwaissa/ aina näkewät minun Isäni kaswon/ joka on taiwaissa.)

11 (Sillä Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut.)

11 (Sillä Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut.)

11. Sillä Ihmisen Poika tuli autuaaksi tekemään sitä, mikä kadonnut oli.

11. Sillä ihmisen Poica tuli autuaxi tekemän sitä cuin cadonnut oli.

11. Sille että Inhimisen Poica tuli wapauttaman/ site quin catonut oli. (Sillä että Ihmisen Poika tuli wapauttaman/ sitä kuin kadonnut oli.)

12 Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä?

12 Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä?

12. Mitä te luulette? jos jollakin ihmisellä olis sata lammasta, ja yksi heistä eksyis: eikö hän jättäisi yhdeksänkymmentä ja yhdeksän, ja menis vuorelle, ja etsis eksynyttä?

12. Mitä te luuletta? jos jollakin ihmisellä olis sata lammast ja yxikin heistä exyis? eikö hän jätäis yhdexänkymmendä ja yhdexän wuorille ja menis ja edzeis sitä exynyttä?

12. Mite te luletta? Jos iollakin Inhimiselle olis sata lammast/ ia yxi heiste exyis? Eikö hen iätäis ne yhdexenkymme'd ia yhdexen mäghillen/ ia menis/ ia etzeis site exynyttä? (Mitä te luulette? Jos jollakin ihmisellä olisi sata lammasta/ ja yksi heistä eksyisi? Eikö hän jättäisi ne yhdeksänkymmentä ja yhdeksän mäkeen/ ja menisi/ ja etsisi sitä eksynyttä?)

13 Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet.

13 Ja jos hän sen löytää totisesti sanon teille: hän iloitsee siitä enemmän kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet.

13. Ja jos niin tapahtuu, että hän löytää sen, totisesti sanon minä teille: hän iloitsee enemmin siitä kuin yhdeksästäkymmenestä ja yhdeksästä, jotka ei eksyneet.

13. Ja jos nijn tapahtu että hän löytä hänen totisest sanon minä teille: hän iloidze enämmin sijtä cuin yhdexästäkymmenestä ja yhdexäst jotca ei exynet.

13. Ja ios nin tapactu/ että hen leutepi henen/ Totisesta sano' mine teille/ hen iloitzepi enämin sen ylitze/ quin yhdexenkymmenen ia yhdexen/ iotca eiuet exynyuet. (Ja jos niin tapahtuu/ että hän löytääpi hänen/ Totisesti sanon minä teille/ hän iloitseepi enemmin sen ylitse/ kuin yhdeksänkymmenen ja yhdeksän/ jotka eiwät eksyneet.)

14 Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.

14 Niin ei taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä hukkuisi."

14. Niin ei ole myös teidän Isänne tahto, joka on taivaissa, että joku näistä pienimmistä hukkuis.

14. Nijn ei ole myös teidän taiwallisen Isänne tahto että jocu näistä pienimmist huckuis.

14. Ei ole mös nin teiden Taiualisen Isenne tachto/ että yxiken neiste wähimiste huckuis. (Ei ole myös niin teidän Taiwaallisen Isänne tahto/ että yksikään näistä wähimmistä hukkuisi.)

15 Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.

15 Jos veljesi tekee syntiä sinua vastaan, mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän sinua kuulee, olet voittanut veljesi.

15. Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vstaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut.

15. Mutta jos sinun weljes ricko sinua wastan nijn mene ja nuhtele händä cahden kesken. Jos hän sinua cuule nijns olet weljes woittanut.

15. Mutta ios sinun welies wastas ricko/ nin mene ia rangaise hende/ sinun keskenes ia henen yxinens. Jos hen sinua cwle/ Nin sine olet woitoxi sanut sinun welies. (Mutta jos sinun weljesi wastaasi rikkoo/ niin mene ja rankaise häntä/ sinun keskenäsi ja hänen yksinänsä. Jos hän sinua kuulee/ Niin sinä olet woitoksi saanut sinun weljesi.)

16 Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.

16 Mutta ellei hän kuule, ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, jotta jokainen asia tulisi vahvistetuksi kahden tai kolmen todistajan sanalla.

16. Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.

16. Jos ei hän sinua cuule nijn ota yxi eli caxi cansas että caicki asiat cahden eli colmen todistajan suus olisit.

16. Jos ei hen sinua cwle/ Nin ota wiele nyt yxi eli caxi cansas/ senpäle että caiki asiat pite cahden taicka colmen todhistaian suusa seisoman. (Jos ei hän sinua kuule/ Niin ota wielä nyt yksi eli kaksi kanssasi/ senpäälle että kaikki asiat pitää kahden taikka kolmen todistajan suussa seisomaan.)

17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.

17 Mutta ellei hän heitä kuule, ilmoita seurakunnalle. Ellei hän seurakuntaakaan kuule, olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja veronkantaja.

17. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.

17. Ellei hän nijtä cuule nijn sano seuracunnalle ellei hän seuracunda cuule nijn pidä händä pacanana ja Publicanina.

17. Ellei hen nijte cwle/ nin sano Seurakunnalle. Ellei hen Seurakunda cwle/ Nin pidhe hende ninquin Pacana ia Publicani. (Ellei hän niitä kuule/ niin sano seurakunnalle. Ellei hän seurakuntaa kuule/ Niin pidä häntä niinkuin pakana ja publikaani.)

18 Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.

18 Totisesti sanon teille: kaikki minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.

18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.

18. Totisest sanon minä teille: Caicki mitä te maan päällä sidotta pitä myös oleman sidotut Taiwais: Ja caicki mitä te päästättä maan päällä pitä myös oleman päästetyt Taiwais.

18. Totisesta mine sanon teille/ Caiki mite te maan päle sidhotta/ pite mös Taiuas oleman sidhottudh. Ja caicki mite te pästet maan päle/ pite mös Taiuas oleman pästetydh. (Totisesti minä sanon teille/ Kaikki mitä te maan päällä sidottu/ pitää myös taiwaassa oleman sidottuna. Ja kaikki mitä te päästät maan päällä/ pitää myös taiwaassa oleman päästetyt.)

19 Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.

19 Vielä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä sopii mistä asiasta tahansa mitä he anovat, he saavat sen Isältäni joka on taivaissa."

19. Taas sanon minä teille: missä ikänä asiassa kaksi teistä sopivat maan päällä; jota he rukoilevat, sen heidän pitää saaman minun Isältäni, joka on taivaissa.

19. Taas sanon minä teille: misä ikänäns asias caxi teistä sopiwat maan päällä jota he rucoilewat sen heidän pitä saaman minun Isäldäni joca on Taiwais.

19. Taas sano' mine teille/ Että misse ikenens cappalesa caxi teiste sopiuat maan päle/ iota he rucoleuat/ sen heiden pite saaman minun Iseldeni/ ioca on Taiuaisa. (Taas sanon minä teille/ Että missä ikänänsä kappaleessa kaksi teistä sopiwat maan päällä/ jota he rukoilewat/ sen heidän pitää saaman minun Isältäni/ joka on taiwaissa.)

20 Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."

20 Sillä missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."

20. Sillä kussa kaksi taikka kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.

20. Sillä cusa caxi taicka colme tulewat cocon minun nimeeni sijnä minä olen heidän keskelläns.

20. Sille että cusa caxi taicka colme coco'tuleuat * minun nimeeni/ sijne mine olen heiden keskellens. (Sillä että kussa kaksi taikka kolme kokoon tulewat minun nimeeni/ siinä minä olen heidän keskellänsä.)

21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"

21 Silloin Pietari meni Hänen luokseen ja sanoi Hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun tulee antaa anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, ihanko seitsemän kertaa?"

21. Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pitää veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? onko seitsemässä kerrassa kyllä?

21. Silloin Petari tuli hänen tygöns ja sanoi: Herra cuinga usein minun pitä weljelleni joca ricko minua wastan andaman andexi? Ongo seidzemes kerras kyllä?

21. Silloin Petari edheskeui henen tygens ia sanoi/ Herra/ Quinga wsein minun welie' ricko minua wasta'/ ia mine henelle antexianna'? Ongo seitzemen kerda kylle? (Silloin Petari edeskäwi hänen tykönsä ja sanoi/ Herra/ Kuinka usein minun weljeni rikkoo minua wastaan/ ja minä hänelle anteeksi annan? Onko seitsemän kertaa kyllä?)

22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

22 Jeesus vastasi hänelle: "Sanon sinulle: ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

22. Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

22. Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastans seidzemen kerta mutta seidzemenkymmendä kerta seidzemen.

22. Sanoi Iesus henelle/ En sano mine sinulle waiuoin seitzemen kerta/ mutta seitzemenkymende kerta seitzemen. (Sanoi Jesus hänelle/ En sano minä sinulle waiwoin seitsemän kertaa/ mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.)

23 Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.

23 Sen vuoksi taivasten valtakunta on kuninkaan kaltainen, joka tahtoi selvittää tilit palvelijainsa kanssa.

23. Sentähden on taivaan valtakunta kuninkaaseen verrattu, joka tahtoi lukua laskea palveliainsa kanssa.

23. Sentähden on Taiwan waldacunda Cuningahan werrattu joca tahdoi lucua laske palweliains cansa.

23. Sentäden ombi Taiuaan waldakunda yhten Kuningan werdattu/ ioca tachtoi lucua laske palueliains cansa. (Sentähden ompi taiwaan waltakunta yhteen kuninkaan werrattu/ joka tahtoi lukua laskea palwelijainsa kanssa.)

24 Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.

24 Kun hän alkoi selvityksen, tuotiin esiin eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenen tuhatta leiviskää*.

24. Ja kuin hän rupesi laskemaan, tuli yksi hänen eteensä, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.

24. Ja cuin hän rupeis laskeman tuli yxi hänen eteens joca oli hänelle welca kymmenen tuhatta leiwiskätä.

24. Ja quin hen rupeis laskeman/ tuli yxi henen eteens/ ioca oli henen welca kymenen tuhatta leiuisket. (Ja kuin hän rupesi laskeman/ tuli yksi hänen eteensä/ joka oli hänen welkaa kymmenen tuhatta leiwiskät.)

25 Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.

25 Mutta kun tällä ei ollut millä maksaa, määräsi hänen herransa hänet myytäväksi, samoin hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaiken mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.

25. Mutta ettei hänellä ollut varaa maksaa, käski hänen herransa hänen myytää, ja hänen emäntänsä ja lapsensa, ja kaikki mitä hänellä oli, ja maksettaa.

25. Ja ettei hänellä ollut wara maxa käski Herra hänen myytä ja hänen emändäns ja lapsens ja caicki mitä hänellä oli ja maxetta.

25. Ja ettei henelle ollut wara maxa/ käski Herra henen myytä/ ia henen emendens/ ia lapsens/ ia caiki mite henelle oli/ ia maxetta. (Ja ettei hänelle ollut waraa maksaa/ käski Herra hänen myydä/ ja hänen emäntänsä/ ja lapsensa/ ja kaikki mitä hänellä oli/ ja maksettaa.)

26 Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'.

26 Silloin palvelija maahan heittäytyen osoitti hänelle kunnioitusta ja sanoi: (Herra,) ole pitkämielinen minua kohtaan, niin maksan sinulle kaiken.

26. Niin palvelia lankesi maahan ja rukoili häntä, sanoen: herra, ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle.

26. Nijn se palwelia langeis maahan ja rucoili händä sanoden: Herra ole kärsiwäinen minun cansani ja minä maxan caicki sinulle.

26. Nin se paluelia mahanlangesi/ ia rucoli hende sanoden/ Herra/ Ole kersiueinen minun cansani/ ia caiki mine maxan sinulle. (Niin se palwelija maahan lankesi/ rukoili häntä sanoen/ Herra/ Ole kärsiwällinen minun kanssani/ ja kaikki minä maksan sinulle.)

27 Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.

27 Niin herran kävi sääli sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.

27. Niin armahti herra palveliaa, päästi hänen, ja antoi hänelle velan anteeksi.

27. Nijn armahti Herra sitä palweliata ja päästi hänen andoi hänelle welan andexi.

27. Nin armachti Herra sen paluelian päle/ ia pästi henen/ ia welghan andexiannoi henelle. (Niin armahti Herra sen palwelijan päälle/ ja päästi hänen/ ja welan anteeksi antoi hänelle.)

28 Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.

28 Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään palvelutovereistaan joka oli hänelle velkaa sata denaria*. Hän tarttui tähän, kuristi kurkusta ja sanoi: Maksa mitä olet (minulle) velkaa.

28. Niin palvelia meni ulos, ja löysi yhden kanssapalvelioistansa, joka hänelle oli velkaa sata penninkiä; ja hän tarttui häneen, ja kiristi häntä kurkusta, sanoen: maksa minulle velkas.

28. Nijn se palwelia meni ulos ja löysi yhden cansapalwelioistans joca hänelle oli welca sata penningitä. Ja hän tartui häneen ja otti hänen caulasta sanoden: maxa welcas.

28. Nin se paluelia wlgosmeni/ ia leysi yhden henen cansapaluelioistans/ ioca oli henen welca sata penningit. Ja hen rupeis henen kijni/ ia saij henen caulasta/ ia weti/ sanoden/ Maxa welcas. (Niin se palwelija ulos meni/ ja löysi yhden hänen kanssapalwelijoistansa/ joka oli hänen welkaa sata penninkiä. Ja hän rupesi häneen kiinni/ ja sai hänen kaulasta/ ja weti/ sanoen/ Maksa welkasi.)

29 Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.

29 Silloin hänen palvelutoverinsa heittäytyi maahan (hänen jalkainsa juureen) ja pyysi häntä sanoen: Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin maksan sinulle (kaiken).

29. Niin hänen kanssapalveliansa lankesi maahan hänen jalkainsa juureen, ja rukoili häntä, sanoen: ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle.

29. Nijn hänen cansapalwelians langeis maahan ja rucoili händä sanoden: ole kärsiwäinen minun cansani ja minä maxan caicki sinulle.

29. Nin henen cansapaluelians mahanlanges/ ia rucoli he'de sanode'/ Ole kersiueinen minun ca'san/ ia caiki mine maxan sinulle. (Niin hänen kanssapalwelijansa maahan lankesi/ ja rukoili häntä sanoen/ Ole kärsiwäinen minun kanssani/ ja kaikki minä maksan sinulle.)

30 Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.

30 Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankilaan, kunnes hän maksaisi mitä oli velkaa.

30. Mutta ei hän tahtonut, vaan meni ja heitti hänen torniin, siihenasti kuin hän velan maksais.

30. Mutta ei hän tahtonut waan meni ja heitti hänen tornijn sijhenasti cuin hän welan maxais.

30. Mutta ei hen tactonut/ waan meni ia heitti henen tornin/ sihenasti että hen welghan maxais. (Mutta ei hän tahtonut/ waan meni ja heitti hänen torniin/ siihenasti että hän welan maksaisi.)

31 Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.

31 Nähdessään, mitä oli tapahtunut hänen palvelutoverinsa tulivat kovin murheellisiksi ja menivät ja kertoivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.

31. Mutta kuin muut hänen kanssapalveliainsa näkivät mitä tehtiin, murehtivat he sangen kovin, tulivat ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä tehty oli.

31. Cosca muut hänen cansapalwelians sen näit mitä tehtin murehdit he sangen cowin tulit ja ilmoitit Herrallens caiken mitä tehty oli.

31. Coska nyt mwdh henen cansapaluelians sen neghit/ mite techtin/ murehdit he sangen ia tulit/ ia ilmotit heiden Herralle's caike' mite oli techty. (Koska nyt muut hänen kanssapalwelijansa sen näit/ mitä tehtiin/ murehdit he sangen ja tulit/ ja ilmoitit heidän Herrallensa kaiken mitä oli tehty.)

32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;

32 Kutsuttuaan sitten hänet luokseen, hänen herransa sanoi hänelle: Paha palvelija! Annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska pyysit minulta.

32. Silloin kutsui herra hänen eteensä, ja sanoi hänelle: sinä paha palvelia, minä annoin sinulle anteeksi kaiken velan, ettäs minua rukoilit:

32. Silloin cudzui Herra hänen eteens ja sanoi hänelle: sinä paha palwelia minä annoin sinulle andexi caiken welan ettäs minua rucoilit.

32. Silloin cutzui hene' Herra's sen etee's ia sanoi henelle/ Sine paha paluelia/ caiken sen welgan mine sinun andexiannoin ettes minua rucoilit. (Silloin kutsui hänen Herransa sen eteensä ja sanoi hänelle/ Sinä paha palwelija/ kaiken sen welan minä sinun anteeksi annoit ettäs minua rukoilit.)

33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'

33 Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa palvelutoveriasi niin kuin minäkin armahdin sinua?

33. Eikö myös sinun pitänyt armahtaman kanssapalveliaas, niinkuin minäkin armahdin sinua?

33. Eikö myös sinun pitänyt armahtaman sinun cansapalweliatas nijncuin minäkin armahdin sinua?

33. Eikö mös sinun pitenyt armachtaman sinun cansa paluelias päle/ ninquin minekin armadhin sinua? (Eikö myös sinun pitänyt armahtaman sinun kanssapalwelijasi päälle/ niinkuin minäkin armahdin sinua?)

34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.

34 Niin hänen herransa vihastuneena antoi hänet pyövelinrenkien* käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken minkä oli hänelle velkaa.

34. Ja hänen herransa vihastui, ja antoi hänen pyöveleille, siihenasti kuin hän maksais kaikki, mitä hän oli hänelle velkaa.

34. Ja hänen Herrans wihastui ja annoi hänen böweleille sijhenasti cuin hän maxais caicki mitä hän oli hänelle welca.

34. Ja henen Herrans wihastui/ ia ylenannoi henen böueleille/ sihenasti että hen maxais caiki mite hen oli henelle welca. (Ja hänen Herransa wihastui/ ja ylenannoi hänen pyöweleille/ siihenasti että hän maksaisi kaikki mitä hän oli hänelle welkaa.)

35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."

35 Näin myös taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna veljellenne kukin sydämestänne anteeksi (heidän rikkomuksiaan)."

35. Niin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, jollette kukin veljellensä teidän sydämistänne anna anteeksi heidän rikoksiansa.

35. Nijn myös minun taiwallinen Isän teke teille jollet te cukin anna sydämestäns andexi weljens ricoxita.

35. Nin mös minun Taiualinen Isen teiden tekepi/ iollei itzecukin andexianna henen weliens teiden sydhemisten heiden ricoxitans. (Niin myös minun Taiwaallinen Isän teidän tekeepi/ jollei itsekukin anteeksi anna hänen weljensä teidän sydämistän heidän rikoksiansa.)