25 luku

Jeesus puhuu vertaukset kymmenestä neitsyestä 1 – 13 ja palvelijoille uskotuista leivisköistä 14 – 30; kertoo, kuinka Ihmisen Poika tulemuksessaan on tuomitseva 31 – 46.

1 Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.

1 ”Silloin on taivasten valtakunta kymmenen neitsyen kaltainen, jotka otettuaan lamppunsa läksivät ylkää vastaan,

1. Silloin pitää taivaan valtakunta oleman kymmenen neitseen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja menivät ulos ylkää vastaan.

1. Silloin pitä Taiwan waldacunda oleman kymmenen Neidzen caltainen jotca otit lampuns ja menit ylkä wastan.

1. SIlloin pite Taiuan waldakunnan oleman Kymenen Neitzen caltainen/ iotca otit heiden Lampuns/ ia wlgosmenit ylke wastan. (Silloin pitää taiwaan waltakunnan oleman kymmenen neitseen kaltainen/ jotka otit heidän lamppunsa/ ja ulosmenit ylkää wastaan.)

2 Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.

2 Mutta viisi heistä oli *viisasta ja viisi tyhmää*.

2. Mutta viisi heistä oli taitavaa, ja viisi tyhmää.

2. Mutta wijsi heistä oli tyhmä ja wijsi taitawata.

2. Mutta wijsi heiste olit tyhmet/ ia wijsi wijsast. (Mutta wiisi heistä olit tyhmät/ ja wiisi wiisasta.)

3 Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.

3 Tyhmät ottivat lamppunsa eivätkä ottaneet öljyä mukaansa.

3. Tyhmät ottivat lamppunsa, ja ei ottaneet öljyä myötänsä;

3. Tyhmät otit lampuns ja ei öljy myötäns.

3. Ne tyhmet otit heiden Lampuns/ ia ei öliu mötens. (Ne tyhmät otit heidän lamppunsa/ ja ei öljy myötänsä.)

4 Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.

4 Viisaat sen sijaan ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppuunsa.

4. Mutta taitavat ottiva öljyä astioihinsa, ynnä lamppunsa kanssa.

4. Mutta taitawat otit öljyä astiaans ynnä lampun cansa.

4. Mutta ne wijsat otit ölijun heiden astians ynne * Lampuden cansa. (Mutta ne wiisat otit öljyn heidän astiansa ynnä lamppujen kanssa.)

5 Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.

5 Mutta yljän viipyessä kaikki torkahtivat ja nukkuivat.

5. Kuin ylkä viipyi, tulivat he kaikki uneliaiksi ja makasivat.

5. Cosca ylkä wijwyi tulit he caicki uneliaxi ja macaisit.

5. Coska nyt Ylke wiwuyij/ tulit he caiki wneliaxi ia macaisit. (Koska nyt ylkä wiipyi/ tulit he kaikki uneliaiksi ja makasit.)

6 Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'

6 Keskiyöllä kuului kuitenkin huuto: Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.

6. Mutta puoli-yönä tuli huuto: katso, ylkä tulee, menkäät ulos häntä vastaan.

6. Mutta puoli yönä tuli huuto: cadzo ylkä tule mengät händä wastan.

6. Mutta poliööne hwto tuli/ Catzo/ Ylke tule/ wlgosmenget hende wastan. (Mutta puoli yönnä huuto tuli/ Katso/ Ylkä tulee/ ulosmenkäät häntä wastaan.)

7 Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.

7 Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.

7. Niin nousivat kaikki nämät neitseet ja valmistivat lamppunsa.

7. Nijn nousit caicki nämät Neidzet ja walmistit lampuns.

7. Nin ylesnousit caicki nämet Neitzet/ ia walmistit heiden Lampuns. (Niin ylösnousit kaikki nämät neitseet/ ja walmistit heidän lamppunsa.)

8 Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'.

8 Niin tyhmät sanoivat viisaille: Antakaa meille öljyänne, sillä lamppumme sammuvat.

8. Mutta tyhmät sanoivat taitaville: antakaat meille öljystänne; sillä meidän lamppumme sammuvat.

8. Ja tyhmät sanoit taitawille: Andacat meille teidän öljystän sillä meidän lampum sammuwat.

8. Nin sanoit ne tyhmet nijlle wijsaille. Andacat meille teiden öliustan/ sille meiden Lampudh sammuuat. (Niin sanoit ne tyhmät niille wiisaille. Antakaat meille teidän öljystän/ sillä meidän lamput sammuwat.)

9 Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'

9 Mutta viisaat vastasivat sanoen: Eihän toki. Se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.

9. Niin vastasivat taitavat, sanoen: ei suinkaan, ettei meiltä ja teiltä puuttuisi; mutta menkäät paremmin niiden tykö, jotka myyvät, ja ostakaat itsellenne.

9. Nijn wastaisit taitawat sanoden: Ei suingan ettei meildä ja teildä puutu mutta mengät parammin nijden tygö jotca myywät ja ostacat idzellen.

9. Nin wastasit ne wijsat/ sanoden. Eiswingan/ senpäle ettei meille ia teille pide pwttuman/ Mutta menget paramin nijnen tyge/ iotca Myuet/ ia ostakat itzellen. (Niin wastasit ne wiisaat/ sanoen. Ei suinkaan/ sen päälle ettei meillä ja teillä pidä puuttuman/ Mutta menkäät paremmin niiden tykö/ jotka myywät/ ja ostakaat itsellen.)

10 Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.

10 Mutta heidän mentyään ostamaan ylkä tuli, ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häihin ja ovi suljettiin.

10. Mutta kuin he menivät ostamaan, tuli ylkä. Ja jotka valmiit olivat, ne menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.

10. Cosca he menit ostaman tuli ylkä. Ja jotca walmit olit ne menit hänen cansans häihin ja owi suljettin.

10. Nin coska he menit ostaman/ tuli Ylke. Ja iotca walmit olit sisellekeuit henen cansans Häihin/ ia Oui kinisaluattin. (Niin koska he menit ostamaan/ tuli ylkä. Ja jotka walmiit olit sisälle käwit hänen kanssansa häihin/ ja owi kiinni salwattiin.)

11 Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'

11 Myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat sanoen: Herra, Herra, avaa meille.

11. Viimein tulivat nekin toiset neitseet, ja sanoivat: Herra, Herra, avaa meidän eteemme.

11. Wijmein tulit nekin toiset Neidzet ja sanoit: Herra Herra awa meidän eteem.

11. Wimein tulit nekin toiset Neitzet/ ia sanoit/ Herra/ Herra/ aua meiden eteen. (Wiimein tulit nekin toiset neitseet/ ja sanoit/ Herra/ Herra/ awaa meidän eteen.)

12 Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.

12 Mutta hän vastasi ja sanoi: Totisesti sanon teille: en tunne teitä.

12. Mutta hän vastasi ja sanoi: totisesti sanon minä teille: en tunne minä teitä.

12. Mutta hän wastais ja sanoi: Totisest sanon minä teille: En tunne minä teitä.

12. Mutta hen wastasi/ ia sanoi/ Totisesta sanon mine teille/ En tunne mine teitä. (Mutta hän wastasi/ ja sanoi/ Totisesti sanon minä teille/ En tunne minä teitä.)

13 Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä, (jona Ihmisen Poika tulee).”

13 Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä, (jona Ihmisen Poika tulee).

13. Valvokaat sentähden, sillä ette tiedä päivää eikä hetkeä, jona Ihmisen Poika tulee.

13. Walwocat sentähden sillä et te tiedä päiwä eikä hetke jona ihmisen Poica tule.

13. Walwocat sentehden/ sille ette te tiedhe peiwe eike hetke/ iona Inhimisen Poica tulepi. (Walwokaat sentähden/ sillä että te tiedä päiwää eikä hetkeä/ jona Ihmisen Poika tuleepi.)

14 Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa;

14 Sillä on niin kuin miehen, joka matkusti muille maille. Hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa.

14. Sillä niinkuin ihminen matkusti kauvas ja kutsui palveliansa, ja antoi heille tavaransa:

14. Sillä nijncuin ihminen muille maille lähteisäns cudzui palwelians ja andoi heille tawarans.

14. Sille ninquin yxi Inhiminen muille maille lechteisens/ cutzui henen Paluelians/ ia annoi heille Tauarans. (Sillä niinkuin yksi ihminen muille maille lähteissänsä/ kutsui hänen palwelijansa/ ja annoi heille tawaransa.)

15 yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.

15 Yhdelle hän antoi viisi leiviskää*, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti heti muille maille.

15. Ja antoi yhdelle viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, jokaiselle varansa jälkeen: ja meni kohta matkaansa;

15. Yhdelle andoi hän wijsi leiwiskätä toiselle caxi ja colmannelle yhden ja jocaidzelle warans jälken ja meni cohta matcans.

15. Ja yhdelle hen annoi wijsi * Leiuiske/ mutta toiselle caxi/ ia colmanelle yhden/ ia iocahitzelle oman taghansa ielkin/ Ja meni cocta matkans. (Ja yhdelle hän annoi wiisi leiwiskää/ mutta toiselle kaksi/ ja kolmannelle yhden/ ja jokaiselle oman tapansa tawansa jälkeen/ Ja meni kohta matkaansa.)

16 Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää.

16 Viisi leiviskää saanut meni [kohta] ja asioi niillä ja ansaitsi* toiset viisi leiviskää.

16. Niin meni se, joka viisi leiviskää oli ottanut, teki niillä kauppaa ja voitti toiset viisi leiviskää.

16. Nijn meni se joca wijsi leiwiskätä oli ottanut teki nijllä cauppa ja woitti toiset wijsi leiwiskätä.

16. Nin poiskeui se/ ioca Wijsi Leiwisket oli ottanut/ ia caupitzi ninen cautta/ ia woitti toiset wijsi Leiuiske. (Niin pois käwi se/ joka wiisi leiwiskät oli ottanut/ ja kaupitsi niiden kautta/ ja woitti toiset wiisi leiwiskää.)

17 Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.

17 Samoin myös kaksi leiviskää saanut voitti (hänkin) toiset kaksi.

17. Niin myös se, joka kaksi oli ottanut, voitti myös toiset kaksi.

17. Nijn myös se joca caxi oli ottanut woitti toiset caxi.

17. Samalamodholla mös se/ ioca caxi oli ottanut/ woitti hen mös toiset caxi. (Samalla muodolla myös se/ joka kaksi olit ottanut/ woitti hän myös toiset kaksi.)

18 Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.

18 Mutta yhden [leiviskän] saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki herransa rahan.

18. Mutta joka yhden oli ottanut, hän meni pois ja kaivoi maahan, ja kätki herransa rahan.

18. Mutta joca yhden oli ottanut meni pois ja caiwoi maahan ja kätki Herrans rahan.

18. Mutta se/ ioca yhden oli ottanut/ poiskeui ia caiwoi mahan/ ia ketki Herrans rahan. (Mutta se/ joka yhden oli ottanut/ pois käwi ja kaiwoi maahan/ ja kätki Herransa rahan.)

19 Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.

19 Pitkän ajan kuluttua näitten palvelijain herra palasi ja piti tilit heidän kanssaan.

19. Niin pitkän ajan perästä tuli palveliain herra ja laski lukua heidän kanssansa.

19. Nijn pitkän ajan peräst tuli nijden palwelian Herra ja laski lucua heidän cansans.

19. Nin pitken aigan peräst/ tuli ninen Palueliain Herra/ ia laski luku heiden cansans. (Niin pitkän ajan perästä/ tuli niiden palwelijan Herra/ ja laski lukua heidän kanssansa.)

20 Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut'.

20 Niin viisi leiviskää saanut tuli ja toi toiset viisi leiviskää sanoen: Herra, viisi leiviskää uskoit minulle katso, toiset viisi leiviskää olen (niitten lisäksi) voittanut.

20. Ja tuli se, joka oli ottanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää, sanoen: herra, viisi leiviskää sinä annoit minulle, katso, minä olen toiset viisi leiviskää niillä voittanut.

20. Ja tuli se joca oli ottanut wijsi leiwiskätä ja toi toiset wijsi leiwiskätä sanoden: Herra wijsi leiwiskätä sinä annoit minulle cadzo minä olen toiset wijsi leiwiskätä nijllä woittanut.

20. Ja edheskeui se/ ioca oli ottanut wijsi Leiwisket/ ia edheskannoi toiset wijsi Leiwiske/ sanoden. Herra/ Wijsi Leiwisket sine annoit minulle/ Catzo/ mine olen toiset wijsi Leiwiske nijnen cautta woittanut. (Ja edeskäwi se/ joka oli ottanut wiisi leiwiskät/ ja edeskannoi toiset wiisi leiwiskää/ sanoen. Herra/ Wiisi leiwiskäät sinä annoit minulle/ Katso/ minä olen toiset wiisi leiwiskää niiden kautta woittanut.)

21 Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'

21 Hänen herransa sanoi hänelle: Hyvä on, hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä olit uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.

21. Sanoi hänen herransa hänelle: hyvin, sinä hyvä ja uskollinen palvelia! vähän päällä sinä olit uskollinen, minä panen sinun paljon päälle: mene sinun herras iloon.

21. Sanoi hänen Herrans hänelle: sinä hywä ja vscollinen palwelia wähän päällä sinä olit vscollinen minä panen sinun palion päälle mene sinun Herras iloon.

21. Sanoi henen Herrans henelle/ Aha sine hyue ia wskolinen paluelia/ wähen päle sine olit wskolinen/ mine panen sinun palion päle/ Sisellemene sinun Herras iloon. (Sanoi hänen Herransa hänelle/ Aha sinä hywä ja uskollinen palwelija/ wähän päälle sinä olit uskollinen/ minä panen sinun paljon päälle/ Sisälle mene sinun Herrasi iloon.)

22 Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut'.

22 Myös kaksi leiviskää saanut tuli ja sanoi: Herra, kaksi leiviskää uskoit minulle. Katso, toiset kaksi leiviskää olen (niitten lisäksi) voittanut.

22. Niin tuli se, joka oli kaksi leiviskää ottanut, ja sanoi: herra, kaksi leiviskää sinä annoit minulle, katso, toiset kaksi olen minä niillä voittanut.

22. Nijn tuli se joca oli caxi leiwiskätä ottanut ja sanoi: Herra caxi leiwiskätä sinä annoit minulle cadzo toiset caxi olen minä nijllä woittanut.

22. Nin mös se edheskeui/ ioca oli ottanut caxi Leiwisket/ ia sanoi. Herra/ Caxi Leiwiske sine annoit minulle/ Catzo/ toiset caxi mine olen ninen cautta woittanut. (Niin myös se edeskäwi/ joka oli ottanut kaksi leiwiskät/ ja sanoi. Herra/ kaksi leiwiskää sinä annoit minulle/ Katso/ toiset kaksi minä olen niiden kautta woittanut.)

23 Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'

23 Hänen herransa sanoi hänelle: Hyvä on, hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä olit uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.

23. Sanoi hänen herransa hänelle: hyvin, sinä hyvä ja uskollinen palvelia! vähän päällä sinä olit uskollinen, minä panen sinun paljon päälle: mene sinun herras iloon.

23. Sanoi hänen Herrans hänelle: sinä hywä ja vscollinen palwelia wähän päällä sinä olit vscollinen minä panen sinun paljon päälle mene sinun Herras iloon.

23. Sanoi henen Herrans henelle/ Aha sine hyue ia wskolinen paluelia/ wähen päle sine olit wskolinen/ mine panen sinun palion päle/ sisellemene sinun Herras iloon. (Sanoi hänen Herransa hänelle/ Aha sinä hywä ja uskollinen palwelija/ wähän päälle sinä olit uskollinen/ minä panen sinun paljon päälle/ sisälle mene sinun Herrasi iloon.)

24 Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut.

24 Myös yhden leiviskän saanut tuli ja sanoi: Herra, tunsin sinut, että olet kova mies: leikkaat sieltä mihin et ole kylvänyt ja kokoat sieltä, mihin et ole siementä viskannut.

24. Niin myös se tuli, joka yhden leiviskän oli ottanut, ja sanoi: herra, minä tiesin sinun kovaksi mieheksi: sinä niität siitä, kuhunkas et kylvänyt, ja siitä sinä kokoot, kuhunka sinä et hajoittanut.

24. Nijn myös se tuli joca yhden leiwiskän oli ottanut ja sanoi: Herra minä tiesin sinun angaraxi miehexi sinä nijtät cuhungas et kylwänyt ja sijtä sinä cocot cuhungas et hajottanut.

24. Nin mös se edheskeui ioca yhden Leiwisken oli ottanut/ ia sanoi/ Herra/ mine tiesin/ ettäs angara mies olet/ Sine nijtedh cuhungas edh kyluenyt/ ia sielde sine cokot/ cuhungas edh haijottanut/ (Niin myös se edeskäwi joka yhden leiwiskän oli ottanut/ ja sanoi/ Herra/ minä tiesin/ että ankara mies olet/ Sinä niität kuhunkas et kylwänyt/ ja sieltä sinä kokoat/ kuhunkas et hajottanut/)

25 Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.'

25 Niin minä peloissani menin ja kätkin leiviskäsi maahan. Katso, tässä on omasi.

25. Ja minä peljäten menin pois ja kätkin sinun leiviskäs maahan: katso, tässä on sinun omas.

25. Ja minä peljäten menin pois ja kätkin sinun leiwiskäs maahan. Cadzo täsä on sinun omas.

25. Ja mine pelieten poismenin ia ketkin sinun Leiwiskes mahan. (Ja minä peljäten pois menin ja kätkin sinun leiwiskäsi maahan.)

26 Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut.

26 Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: Paha ja laiska palvelija! Tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt ja kokoavan sieltä, mihin en ole viskannut.

26. Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: sinä paha ja laiska palvelia! jos tiesit minun siitä niittävän, kuhunka en minä kylvänyt, ja sieltä kokoovan, johonka en minä ole hajoittanut,

26. Mutta hänen Herrans wastais ja sanoi hänelle: Sinä paha ja laisca palwelia tiesitkös minun sijtä nijttäwän cuhunga en minä kylwä ja sieldä cocowan johonga en minä ole hajottanut.

26. Catzo/ tesse on sinun omas. Mutta henen Herrans wastasi/ ia sanoi henelle. Sine paha ia laiska paluelia/ tiesickös että mine nijtän cuhunga en kylue/ ia cokoon sielde cuhunga en ole haiottanut/ (Katso/ tässä on sinun omasi. Muttta hänen Herransa wastasi/ ja sanoi hänelle. Sinä paha ja laiska palwelija/ tiesitkös että minä niitän kuhunka en kylwä/ ja kokoon sieltä kuhunka en ole hajottanut/)

27 Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.

27 Sinun olisi siis pitänyt jättää rahani rahanvaihtajille, niin tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.

27. Niin sinun siis olis tullut antaa minun rahani vaihettajille, ja minä tultuani olisin omani jälleen saanut kasvun kanssa.

27. Nijn sinun sijs olis tullut anda minun rahan wahettajille ja cosca minä olisin tullut nijn minä olisin tosin omani jällens saanut corgolla.

27. Nin sinun sijs olis tullut/ wlgosanda minun rahan Cauppalaisten/ ia coska mine olisin tullut/ nin mine olisin tosin omani iellensesanut corghon cansa. (Niin sinun siis olis ollut/ ulos antaa minun rahan kauppalaisten/ ja koska minä olisin tullut/ niin minä olisin tosin omani jällens saanut koron kanssa.)

28 Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.

28 Ottakaa sen vuoksi leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.

28. Ottakaat siis häneltä leiviskä, ja antakaat sille, jolla on kymmenen leiviskää.

28. Ottacat sijs häneldä se leiwiskä ja andacat sille jolla on kymmenen leiwiskätä.

28. Ottacat sis henelde se Leiwiske/ ia andacat sille/ iolla on kymenen Leiwiske. (Ottakaat siis häneltä se leiwiskä/ ja antakaat sille/ jolla on kymmenen leiwiskää.)

29 Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.

29 Sillä jokaiselle jolla on, annetaan, ja hänellä on yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mikä hänellä on.

29. (Sillä jokaiselle, jolla on, pitää annettaman, ja hänellä pitää kyllä oleman; mutta jolla ei ole, sekin kuin hänellä on, pitää häneltä otettaman pois).

29. Sillä jocaidzella jolla on sille pitä annettaman ja hänellä pitä kyllä oleman. Mutta jolla ei ole sekin cuin hänellä on pitä häneldä otettaman pois.

29. Sille että iocahitzelle/ iolla on/ sille pite annettaman/ ia henelle pite kylle oleman. Mutta iolla ei ole/ sekin mös quin henelle on/ pite henelte poisotettaman. (Sillä että jokaisella/ jolla on/ sille pitää annettaman/ ja hänelle pitää kyllä oleman. Mutta jolla ei ole/ sekin myös kuin hänellä on/ pitää häneltä pois otettaman.)

30 Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'

30 Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija äärimmäiseen pimeään. Siellä on itku ja hammasten kiristys.

30. Ja heittäkäät se kelvotoin palvelia ulkonaiseen pimeyteen: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

30. Ja heittäkät se kelwotoin palwelia ulconaiseen pimeyteen siellä pitä oleman itcu ja hammasten kiristys.

30. Ja se epekeluotoin paluelia heitteket wlcoisen pimeyten/ sielle pite oleman idku ia hambain kiristos. (Ja se epäkelwotoin palwelija heittäkäät ulkoiseen pimeyteen/ siellä pitää oleman itku ja hampain kiristys.)

31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.

31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki (pyhät) enkelit Hänen kanssaan, silloin Hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle,

31. Mutta kuin Ihmisen Poika tulee kunniassansa ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssansa, silloin hän istuu kunniansa istuimella,

31. Cosca ihmisen Poica tule hänen cunniasans ja caicki pyhät Engelit hänen cansans. Silloin hän istu cunnians istuimella ja hänen eteens cootan caicki Canssat.

31. Coska nyt Inhimisen Poica tulepi henen cunniasans/ ia caiki pyhet Engelit henen cansans. Silloin hen istupi henen cunnian Stolins päle/ ia cootan henen eteens caiki Canssat. (Koska nyt Ihmisen Poika tuleepi hänen kunniassansa/ ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssansa. Silloin hän istuupi hänen kunnian tuolinsa päälle/ ja kootaan hänen eteensä kaikki kansat.)

32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.

32 ja Hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Hän erottaa ihmiset* toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.

32. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Ja hän eroittaa toiset toisistansa, niinkuin paimen eroittaa lampaat vuohista,

32. Ja hän eroitta toiset toisistans nijncuin paimen eroitta lambat wuohista.

32. Ja hen eroittapi heidhet/ toiset toisistans/ ninquin Paimen eroitta Lambat Wohista/ (Ja hän eroittaapi heidät/ toiset toisistansa/ niinkuin paimen eroittaa lampaat wuohista/)

33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.

33 Lampaat Hän asettaa oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.

33. ja asettaa lampaat tosin oikialle puolellensa, mutta vuohet vasemmallensa.

33. Ja asetta lambat oikialle puolellens mutta wuohet wasemallens.

33. Ja nin hen asettapi Lambat Oikeallen polellens/ mutta ne wohet Wasemallens. (Ja niin hän asettaapi lampaat oikeallen puolellensa/ mutta ne wuohet wasemmallensa.)

34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.

34 Sitten Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: Tulkaa, Isäni siunatut, ottakaa haltuunne se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.

34. Silloin sanoo kuningas niille, jotka hänen oikialla puolellansa ovat: tulkaat, minun Isäni siunatut, omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.

34. Silloin sano Cuningas nijlle jotca hänen oikialla puolellans owat: Tulcat minun Isäni siunatut omistacat se waldacunda joca teille on walmistettu mailman algusta.

34. Silloin sanopi Kuningas nijlle/ iotca henen oikealla polelans ouat. Tulcat minun Iseni hyuestisiugnatud/ omistakat se waldakunda/ ioca teille on walmistettu mailman alghusta. (Silloin sanoopi kuningas niille/ jotka hänen oikealle puolellansa owat. Tulkaa minun Isäni hywästisiunatut/ omistakaat se waltakunta/ joka teille on walmistettu maailman alusta.)

35 Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;

35 Sillä minun oli nälkä ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano ja te annoitte minulle juoda; olin muukalainen ja te otitte minut huoneeseenne;

35. Sillä minä isosin, ja te ruokitte minun: minä janosin, ja te juotitte minun: minä olin outo, ja te minun huoneeseen otitte:

35. Sillä minä isoisin ja te ruokitte minun: minä janoisin ja te juotitte minun: minä olin outo ja te minun huonesen otitte.

35. Sille/ mine Isoisin/ ia te minun rokitte. Mine ianosin/ ia te minun iotitte. Mine olin Outo/ ia te minun honesenotitta. (Sillä/ minä isosin/ ja te minun ruokitte. Sairas/ ja te opitte minua. Minä olin wankina/ ja te minun huoneeseen otitte.)

36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'

36 olin alaston ja te vaatetitte minut; olin sairaana ja te kävitte minua katsomassa; olin vankilassa ja te tulitte luokseni.

36. Alasti, ja te vaatetitte minun: sairaana, ja te opitte minua: minä olin vankina, ja te tulitte minun tyköni.

36. Minä olin alasti ja te waatetitte minun. Sairasna ja te opitte minua: minä olin fangina ja te tulitta minun tygöni.

36. Mine olin Alasti/ ia te wateitit minun. Sairas/ ia te opitte minua. Mine olin Fangina/ ia te tulitta minun tykeni. (Minä olin alasti/ ja te waatetit minun. Sairas/ ja te opitte minua. Minä olin wankina/ ja te tulitte minun tyköni.)

37 Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?

37 Silloin vanhurskaat vastaavat Hänelle sanoen: Herra, milloin näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?

37. Silloin vanhurskaat häntä vastaavat ja sanovat: Herra, koska me näimme sinun isoovan, ja ruokimme sinun? taikka janoovan, ja annoimme sinun juoda?

37. Silloin wanhurscat händä wastawat ja sanowat: Herra cosca me näimme sinun isowan ja ruokimme sinun taicka janowan ja annoimme sinun juoda?

37. Silloin ne Wanhurskat hende wastauat/ ia sanouat. Herra/ coska me negime sinun Isouan/ ia rokim sinun/ Taicka ianouan/ ia annoime sinun ioma? (Silloin ne wanhurskaat häntä wastaawat/ ja sanowat. Herra/ koska me näimme sinun isoawan/ ja ruokimme sinun/ taikka janoawan/ ja annoimme sinun juoman?)

38 Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?

38 Ja milloin näimme sinut muukalaisena ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?

38. Mutta koska me näimme sinun outona, ja huoneeseen otimme sinun? taikka alastoinna, ja vaatetimme sinua?

38. Cosca me näimme sinun outona ja huonesen otimme sinun? taicka alaistoinna ja waatetim sinua?

38. Coska me negime sinun Outona/ ia honesen otima sinun? Taicka Alastoina/ ia wateitim sinua? (Koska me näimme sinun outona/ ja huoneeseen otimme sinun? Taikka alastonna/ ja waatetimme sinua?)

39 Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'

39 Ja milloin näimme *sinut sairaana* tai vankilassa ja tulimme luoksesi?

39. Eli koska me näimme sinun sairaana, taikka vankina, ja tulimme sinun tykös?

39. Eli cosca me näimme sinun sairasna taicka fangina ja tulimme sinun tygös?

39. Eli coska me negime sinun Sairassa/ Taicka Fangina/ ia tulima sinun tyges? (Eli koska me näimme sinun sairaassa/ taikka wankina/ ja tulimme sinun tykösi?)

40 Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.

40 Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: Totisesti sanon teille: kaiken mitä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, olette tehneet minulle.

40. Niin vastaa kuningas ja sanoo heille: totisesti sanon minä teille: sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle.

40. Nijn wasta Cuningas ja sano heille: totisest sanon minä teille: Sen cuin te oletta tehnet yhdelle näistä wähimmist minun weljistäni sen te teitte minun.

40. Nin wastapi Kuningas/ ia sanopi heille/ Totisesta sanon mine teille/ Sen quin te oletta tehneet yhdhen neiste wehimist minun Welghisteni/ sen te minun teitte. (Niin wastaapi kuningas/ ja sanoopi heille/ Totisesti sanon minä teille/ Sen kuin te olette tehneet yhden näistä wähimmistä minun weljistäni/ sen te minun teitte.)

41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

41 Sitten Hän myös sanoo vasemmalla puolella oleville: Menkää pois luotani, kirotut, siihen iäiseen tuleen, joka on valmistettu paholaiselle ja hänen enkeleilleen.

41. Silloin hän myös sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: menkäät pois minun tyköäni, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

41. Silloin hän myös sano nijlle jotca hänen wasemallens owat: mengät pois minun tyköni te kirotut ijancaickiseen tuleen joca walmistettu on Perkelelle ja hänen Engeleillens.

41. Silloin hen mös sanopi nijlle/ iotca henen wasemellans ouat. Menget pois minusta te pahastikirotudh ijancaikisen tuleen/ ioca walmistettu on Percheleen/ ia henen Engelittens. (Silloin hän myös sanoopi niille/ jotka hänen wasemmallansa owat. Menkäät pois minusta te pahasti kirotut iankaikkiseen tuleen/ joka walmistettu on perkeleen/ ja hänen enkelittensä.)

42 Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;

42 Sillä minun oli nälkä ettekä te antaneet minulle syödä; minun oli jano ettekä antaneet minulle juoda;

42. Sillä minä isosin, ja ette minua ruokkineet: minä janosin, ja ette minua juottaneet:

42. Sillä minä isoisin ja et te minua ruockinet. Minä janoisin ja et te minua juottanet.

42. Sille mine Isoisin ia ette minua rokineet. Mine Janosin/ ia ette minua iottaneet. (Sillä minä isoisin ja ette minua ruokkineet. Minä janosin/ ja ette minua juottaneet.)

43 minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'

43 olin muukalainen ettekä ottaneet minua huoneeseenne; olin alaston ettekä vaatettaneet minua, sairaana ja vankilassa ettekä käyneet minua katsomassa.

43. Minä olin outo, ja ette minua huoneeseen ottaneet: alastoin, ja ette minua vaatettaneet: sairas ja vankina, ja ette minua oppineet.

43. Minä olin outo ja et te minua huonesen ottanet: alastoin ja et te minua waatettanet: minä olin sairas ja fangina ja et te minua oppinet.

43. Mine olin Outo/ ia ette minua Honesen ottaneet. Alastoin/ ia ette minua watettaneet. Mine olin Sairas/ ia Fangina/ ia ette minua Oppineet. (Minä olin outo/ ja ette minua huoneeseen ottaneet. Alastoin/ ja ette minua waatettaneet. Minä olin sairas/ ja wankina/ ja ette minua oppineet.)

44 Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'

44 Silloin hekin vastaavat sanoen: Herra, milloin näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai muukalaisena tai alastonna tai sairaana tai vankilassa, emmekä palvelleet sinua?

44. Silloin nekin häntä vastaavat, sanoen: Herra, koska me näimme sinun isoovan, taikka janoovan, taikka outona, eli alastoinna, eli sairaana, taikka vankina, ja emme sinua palvelleet?

44. Silloin myös nekin händä wastawat sanoden: Herra cosca me näimme sinun isowan taicka janowan taicka outona eli alastoinna eli sairasna taicka fangina ja en me sinua palwellet?

44. Silloin mös nekin hende wastauat/ sanoden/ Herra/ coska me neim sinun Isouan/ taicka ianouan/ taicka outona/ eli Alastoina/ eli Sairana/ taicka Fangina/ ia em me sinua palueluet? (Silloin myös nekin häntä wastaawat/ sanoen/ Herra/ koska me näim sinun isoawan/ taikka janoawan/ taikka outona/ eli alastonna/ eli sairaana/ taikka wankina/ ja emme sinua palwelleet?)

45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.

45 Silloin Hän vastaa heille sanoen: Totisesti sanon teille: kaiken mitä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, olette jättäneet tekemättä myös minulle.

45. Silloin hän vastaa heitä, sanoen: totisesti sanon minä teille, mitä ette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sitä ette tehneet minulle.

45. Nijn hän wasta heitä sanoden: Totisest sanon minä teille mitä et te tehnet yhdelle näistä wähimmist sitä et te tehnet minulle.

45. Nin hen wastapi heite sanoden. Totisesta sanon mine teille/ mite te ette tehnet yhden neiste wehimist/ site ette te tehneet minun. (Niin hän wastaapi heitä sanoen. Totisesti sanon minä teille/ mitä te ette tehneet yhden näistä wähimmistä/ sitä ette te tehneet minun.)

46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

46 Ja nämä menevät pois iäiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iäiseen elämään."

46. Ja niiden pitää menemän ijankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen elämään.

46. Ja nijden pitä silloin menemän ijancaickiseen waiwaan: mutta wanhurscat ijancaickiseen elämään.

46. Ja neinen pite silloin menemen ijancaikisen Pijnaan. Mutta ne Wanhurskat ijancaikiseen elämen. (Ja näiden pitää silloin menemään iankaikkiseen piinaan. Mutta ne wanhurskaat iankaikkiseen elämään.)