22 luku

Jeesus puhuu vertauksen kuninkaan pojan häistä 1 – 14, vastaa fariseusten kysymykseen veronmaksusta 15 – 22, saddukeusten kysymykseen ylösnousemuksesta 23 – 33 sekä lainoppineen kysymykseen lain suurimmasta käskystä 34 – 40 ja kysyy fariseuksilta, kenen poika Kristus on 41 – 46.

1 Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:

1 Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksin ja sanoi:

1. Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:

1. Ja Jesus puhui taas heille wertauxilla ja sanoi:

1. JA Iesus wastade' taas puhui heille wertauxilla/ ia sanoi. (Ja Jesus wastaten taas puhui heille wertauksilla/ ja sanoi.)

2 Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.

2 ”Taivasten valtakunta on kuninkaan kaltainen, joka laittoi häät pojalleen.

2. Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,

2. TAiwan waldacunda on Cuningan wertainen joca teki häitä Pojallens.

2. Taiuan waldakunda on yhden Kuningan wertainen/ ioca teki häitä Poighallens. (Taiwaan waltakunta on yhden kuninkaan wertainen/ joka teki häitä pojallensa.)

3 Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.

3 Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.

3. Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.

3. Ja lähetti palwelians cudzuman cudzutuita häihin ja ei he tahtonet tulla.

3. Ja wlgoslehetti henen paluelians/ cutzuman nijte cutzutuit häihin/ ia eiuet tactonet tulla. (Ja ulos lähetti hänen palwelijansa/ kutsumaan niitä kutsutuita häihin/ ja eiwät tahtoneet tulla.)

4 Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin'.

4 Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: Sanokaa kutsutuille: Katso, olen valmistanut ateriani. Härkäni ja syöttilääni on teurastettu ja kaikki on valmiina. Tulkaa häihin.

4. Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!

4. Taas hän lähetti toiset palweliat sanoden: sanocat cudzutuille cadzo minä walmistin minun atrian minun härkäni ja syöttiläni owat tapetut ja caicki owat walmistetut tulcat häihin.

4. Taas hen wlgoslehetti toiset palueliat sanoden/ Sanocat cutzutuille/ Catzo/ mine walmistin minun atrian/ minun härckeni ia söttiläni ouat tapetut/ ia caiki ouat walmistetut/ Tulcat häihin. (Taas hän ulos lähetti toiset palwelijat sanoen/ Sanokaat kutsutuille/ Katso/ minä walmistin minun aterian/ minun härkäni ja syöttilääni owat tapetut/ ja kaikki owat walmistetut/ Tulkaat häihin.)

5 Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen;

5 Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, kuka pellolleen, kuka kaupalleen.

5. Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.

5. Mutta he cadzoit ylön. Ja menit pois yxi pellollens toinen caupallens.

5. Mutta he sen ylencatzoit. Ja poismenit/ Yxi henen maankartanoos/ toinen caupallens. (Mutta he sen ylenkatsoit. Ja pois menit/ Yksi hänen maan kartanoonsa/ toinen kaupallensa.)

6 ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.

6 Toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.

6. Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.

6. Mutta muut otit kijnni hänen palwelians ja pilckaisit heitä ja tapoit.

6. Mutta ne mwudh kijniotit henen paluelians/ ia pilckasit heite/ ia tapoit. (Mutta ne muut kiinniotit hänen palwelijansa/ ja pilkkasit heitä/ ja tapoit.)

7 Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.

7 (Kuultuaan tämän) kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.

7. Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.

7. Cosca Cuningas sen cuuli wihastui hän ja lähetti sotawäkens ja hucutti ne murhamiehet ja heidän Caupungins poltti.

7. Coska nyt Kuningas sen cwli/ nin hen wihastui/ ia lehetti sotawekens/ ia hucutti ne murhamiehet ia heiden caupungins polti. (Koska nyt kuningas sen kuuli/ niin hän wihastui/ ja lähetti sotawäkensä/ ja hukutti ne murhamiehet ja heidän kaupunkinsa poltti.)

8 Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.

8 Sitten hän sanoi palvelijoilleen: Häät ovat tosin valmiit, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.

8. Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.

8. Silloin hän sanoi palwelioillens: Häät tosin owat walmistetut mutta cudzutut ei ollet mahdolliset.

8. Silloin hen sanoi paluelioillens/ Häädh tosin ouat walmistetut/ mutta ne iotca cutzutut olit/ eiuet olleet keluolliset. (Silloin hän sanoi palwelijoillensa/ Häät tosin owat walmistetut/ mutta ne jotka kutsutut olit/ eiwät olleet kelwolliset.)

9 Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.'

9 Menkää siis teitten risteyksiin ja kutsukaa häihin ketkä vain tapaatte.

9. Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.

9. Mengät sijs teiden haaroin ja caicki jotca te löydätte cudzucat häihin.

9. Menget sis tieden haaroin/ ia caiki iotca te leudhette/ cutzucat häihin. (Menkäät siis teiden haaroihin/ ja kaikki jotka te löydätte/ kutsukaat häihin.)

10 Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.

10 Niin nämä palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, jotka vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone täyttyi pöytävieraista.

10. Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.

10. Ja hänen palwelians menit teille ja cocoisit caicki cuin he löysit pahat ja hywät ja häähuone täytettin wierahista.

10. Ja henen paluelians tieden päle wlgosmenit/ cocosit caiki quin he leusit/ Pahat ia Hyuet/ ia Häähone teutettin werahista. (Ja hänen palwelijansa teiden päälle ulosmenit/ kokosit kaikki kuin he löysit/ Pahat ja hywät/ ja häähuone täytettiin wierahista.)

11 Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.

11 Mutta tullessaan sisään katsomaan pöytävieraita, kuningas näki siellä miehen, joka ei ollut pukeutunut häävaatteisiin.

11. Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.

11. Nijn Cuningas meni cadzoman wieraitans. Cosca hän näki siellä yhden ihmisen joca ei ollut waatetettu hääwaatteilla.

11. Nin Kuningas siselkeui catzoman werahitans/ Coska hen näki sielle yhden Inhimisen ei watetun hääwattella. (Niin kuningas sisälle käwi katsomaan wierahintansa/ Koska hän näki siellä yhden ihmisen ei waatetun hääwaatteella.)

12 Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi.

12 Niin hän sanoi tälle: Ystävä, kuinka olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita? Mutta tämä jäi sanattomaksi.

12. Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.

12. Ja hän sanoi hänelle: ystäwän cuingas tänne tulit ja ei sinulla ole hääwaatteita? Nijn hän waickeni.

12. Ja hen sanoi henelle/ Ysteuen/ quingas tehen siseltulit/ ia ei sinulla ole * Hääwatet? Nin hen waickeni. (Ja hän sanoi hänelle/ Ystäwän/ kuinkas tähän sisälle tulit/ ja ei sinulla ole hääwaatteet? Niin hän waikeni.)

13 Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

13 Silloin kuningas sanoi palvelijoille: Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä, ja (ottakaa ja) heittäkää hänet ulos äärimmäiseen pimeään. Siellä on itku ja hammasten kiristys.

13. Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

13. Silloin sanoi Cuningas palwelioillen: sitocat hänen kätens ja jalcans ottacat ja heittäkät händä ulcoiseen pimeyteen siellä pitä oleman itcu ja hammasten kiristys.

13. Silloin sanoi Kuningas paluelioillen/ Sitocat henen kätens ia ialcans/ ia heiteket hende sihen wlcoisehen pimeydeen/ Sielle pite oleman idku/ ia hambain kiristus. (Silloin sanoi kuningas palwelijoillensa/ Sitokaat hänen kätensä ja jalkansa ja heittäkäät häntä siihen ulkoisehen pimeyteen/ Siellä pitää oleman itku/ ja hampain kiristys.)

14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."

14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."

14. Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.

14. Sillä monda on cudzuttu mutta harwat owat walitut.

14. Sille että monda ouat cutzutut mutta haruat wlgoswalittut. (Sillä että monta owat kutsutut mutta harwat uloswalitut.)

15 Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi.

15 Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat Hänet sanoista ansaan.

15. Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.

15. Silloin Phariseuxet menit pitämän neuwo cuinga he hänen sanoisa solmeisit.

15. Silloin Phariseuset poismenit/ neuuo pitämen quinga he solmeaisit henen puheesa. (Silloin phariseukset pois menit/ neuwoa pitämään kuinka he solmisiwat hänen puheessa.)

16 Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.

16 He lähettivät Hänen luokseen opetuslapsiaan herodilaisten kanssa *ja sanoivat*: "Opettaja, tiedämme, että olet totuullinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, etkä välitä kenestäkään, sillä et katso ihmisten muotoon."

16. Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.

16. Ja he lähetit hänen tygöns heidän Opetuslapsens Herodianein cansa sanoden: Mestari me tiedämme sinun totisexi ja sinä opetat Jumalan tien totudes et myös tottele ketän sillä et sinä cadzo ihmisten muoto.

16. Ja he lehetit henelle Opetuslapsens Herodianein cansa sanoden/ Mestari/ me tiedhem/ että sine olet totinen/ ia sine Jumalan tijen opetat totudhes/ etke sine ketän tottele/ Sille ettet sine catzo Inhimisten moodhon ielken. (Ja he lähetit hänelle opetuslapsensa Herodianein kanssa sanoen/ Mestari/ me tiedämme/ että sinä olet totinen/ ja sinä Jumalan tien opetat totuudessa/ etkä sinä ketään tottele/ Sillä ettet sinä katso ihmisten muodon jälkeen.)

17 Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?"

17 Sano siis meille, mitä arvelet: onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?"

17. Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?

17. Sano sijs meille cuingas luulet? sopico Keisarille anda wero taicka ei?

17. Sano sis meille quingas lulet? Sopico Keisarin anda wero taicka ei? (Sano siis meille kuinkas luulet? Sopiiko keisarille antaa weroa taikka ei?)

18 Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut?

18 Ymmärtäen heidän pahuutensa Jeesus sanoi: "Miksi kiusaatte minua, tekopyhät?

18. Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?

18. Cosca Jesus ymmärsi heidän pahudens sanoi hän: mitä te ulcocullatut kiusatta minua? Osottacat minulle weromynti.

18. Coska nyt Iesus ymmersi heiden pahudhens/ sanoi hen/ Mite te kiusat minua wlkocullatut? Osottacat minulle Weromynti. (Koska nyt Jesus ymmärsi heidän pahuutensa/ sanoi hän/ Mitä te kiusaat minua ulkokullatut? Osoittakaat minulle weromynti.)

19 Näyttäkää minulle veroraha." Niin he toivat hänelle denarin.

19 Näyttäkää minulle veroraha.” He ojensivat Hänelle denarin.

19. Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.

19. Nijn he annoit hänelle werorahan.

19. Nin he annoit henelle werorahan. (Niin he annoit hänelle werorahan.)

20 Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?"

20 Hän sanoi heille: "Kenen tämä kuva ja päällekirjoitus on?"

20. Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?

20. Ja hän sanoi heille: Kenengä on tämä cuwa ja päällekirjoitus? He sanoit: hänelle Keisarin.

20. Ja hen sanoi heille/ Kenenge on täme cuua/ ia pälekirioitus? (Ja hän sanoi heille/ Kenenkä on tämä kuwa/ ja päällekirjoitus?)

21 He vastasivat: "Keisarin". Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on".

21 He vastasivat (Hänelle): ”Keisarin." Silloin Hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarin oma keisarille ja Jumalan oma Jumalalle."

21. He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.

21. Nijn hän sanoi heille: Andacat Keisarille cuin Keisarin owat ja Jumalalle cuin Jumalan owat.

21. He sanoit henelle/ Keisarin. Nin sanoi hen heille/ Andacat sis ne Keisarin iotca Keisarin ouat/ ia ne Jumalan iotca Jumalan ouat. (He sanoit hänelle/ Keisarin. Niin sanoi hän heille/ Antakaat siis ne keisarin jotka keisarin owat/ ja ne Jumalan jotka Jumalan owat.)

22 Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois.

22 Sen kuullessaan, he ihmettelivät. Niin he jättivät Hänet ja menivät pois.

22. Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.

22. Ja cosca he nämät cuulit ihmettelit he ja luowuit hänestä ja menit pois.

22. Ja quin he neme cwlit/ imehtelit he/ ia lowuit heneste ia poismenit. (Ja kuin he nämä kuulit/ ihmettelit he/ ja luowuit hänestä ja pois menit.)

23 Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä

23 Sinä päivänä Hänen luoksensa tuli saddukeuksia, jotka sanoivat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät Häneltä

23. Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,

23. Sinä päiwänä tulit Saduceuxet hänen tygöns jotca ei sano olewan ylösnousemusta ja kysyit hänelle sanoden:

23. Sine peiuenä keuit ne Sadduceuset henen tygens/ iotca sanouat/ ei oleuan ylesnousemista/ Ja kysyit henelle sanoden/ (Sinä päiwänä käwit ne saddukeukset hänen tykönsä/ jotka sanowat/ ei olewan ylösnousemista/ Ja kysyit häneltä sanoen/)

24 sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen'.

24 sanoen: "Opettaja, Mooses sanoi: Jos joku kuolee lapsetonna," veljensä menköön naimisiin hänen vaimonsa kanssa ja hankkikoon jälkeläisen* veljelleen.

24. Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.

24. Mestari Moses sanoi: jos jocu cuole lapsitoin nijn hänen weljens pitä hänen emändäns naiman ja herättämän weljens siemenen.

24. Mestari/ Moses sanoi/ Jos ioku coole lapsitoin/ nin pite henen weliens henen emändens naiman/ ia ylesherättemen henen weliens siemenen. (Mestari/ Moses sanoi/ Jos joku kuolee lapsetoin/ niin pitää hänen weljensä hänen emäntänsä naiman/ ja ylösherättämään hänen weljensä siemenen.)

25 Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen.

25 Keskellämme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen meni naimisiin ja kuoli. Kun hänellä ei ollut jälkeläistä, hän jätti vaimonsa veljelleen.

25. Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.

25. Nijn olit meidän seasam seidzemen weljestä cosca ensimäinen nai nijn se cuoli. Ja ettei hänellä ollut siemendä jätti hän emändäns weljellens.

25. Nin olit meiden tykenem seitzemen weliestä/ Ensimeinen quin naij/ se cooli. Ja etteike henelle ollut siemend/ ietti hen emendens weliellens. (Niin olit meidän tykönämme seitsemän weljestä/ Ensimmäinen kuin nai/ se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä/ jätti hän emäntänsä weljellensä.)

26 Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.

26 Samoin toinen ja kolmas — seitsemänteen asti.

26. Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.

26. Nijn myös toinen ja colmas haman seidzemenden asti.

26. Samalmodolla se toinen ia colmas haman seitzemenden asti. (Samalla muodolla se toinen ja kolmas hamaan seitsemänteen asti.)

27 Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo.

27 Viimeisenä kaikista vaimokin* kuoli.

27. Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.

27. Mutta caickein wijmein cuoli se waimo. Kenengä emännän sijs nijstä seizemest pitä hänen ylösnousemises oleman?

27. Mutta caikein wijmen cooli mös se waimo. Kenenge sis nijste seitzemest emäne' henen oleman pite ylesnousemises? (Mutta kaikkein wiimein kuoli myös se waimo. Kenenkä siis niistä seitsemästä emännän hänen oleman pitää ylösnousemisessa?)

28 Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut."

28 Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva, sillä hän oli kaikilla?"

28. Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.

28. Sillä jocainen piti händä.

28. Sille että iocainen hende piti. (Sillä että jokainen häntä piti.)

29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, kun ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

29. Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.

29. Nijn Jesus wastaten sanoi heille: te exytte ja et te ymmärrä Ramatuita eikä Jumalan woima.

29. Nin Iesus wastaden/ sanoi heille/ Te exytte ia ette te ymmerde ramatuita/ eikä Jumalan awua. (Niin Jesus wastaten/ sanoi heille/ Te eksytte ja ette te ymmärrä Raamatuita/ eikä Jumalan awua.)

30 Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.

30 Sillä ylösnousemuksessa ei oteta vaimoa eikä mennä miehelle, vaan he ovat kuin Jumalan enkelit taivaassa.

30. Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.

30. Sillä ylösnousemises ei naida eikä huolla mutta caicki owat nijncuin Jumalan Engelit Taiwas.

30. Sille ettei ylesnousemises/ eike naida eike hoolla mutta ouat ninquin Jumala' Engelit Taiuas. (Niin ettei ylösnousemisessa/ eikä naida eikä huolla mutta owat niinkuin Jumalan enkelit taiwaassa.)

31 Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen:

31 Mutta mitä tulee kuolleitten ylösnousemukseen, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille sanoen:

31. Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:

31. Ettekö te ole lukenet cuolluitten ylösnousemisest jota teille on Jumalast sanottu joca sanoi:

31. Ettekö te ole lukenuuat coolluden ylesnousemisest/ iota teille on Jumalast sanottu/ ioca sanoi/ (Ettekö te ole lukeneet kuolleiden ylösnousemisesta/ jota teille on Jumalasta sanottu/ joka sanoi/)

32 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien."

32 Minä olen Aabrahamin Jumala ja lisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.* Ei Jumala ole kuolleitten Jumala, vaan elävien."

32. Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.

32. Minä olen Abrahamin Jumala Isaachin Jumala ja Jacobin Jumala. Ei ole Jumala cuolluitten Jumala mutta eläwitten.

32. Mine olen Abrahamin Jumala/ ia Isaachin Jumala/ ia Jacobin Jumala. Ei ole Jumala coolutten Jumala mutta eleuiten. (Minä olen Abrahamin Jumala/ ja Isachin Jumala/ ja Jakobin Jumala. Ei ole Jumala kuolleitten Jumala mutta eläwien.)

33 Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa.

33 Sen kuullessaan kansa hämmästyi Hänen oppiaan.

33. Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.

33. Ja cuin Canssa sen cuuli hämmästyit he hänen oppians.

33. Ja quin Canssat sen cwlit/ hemestyit he henen opetoxestans. (Ja kuin kansat sen kuulit/ hämmästyit he hänen opetuksestansa.)

34 Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen;

34 Mutta kuultuaan, että Hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, fariseukset kokoontuivat yhteen.

34. Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.

34. COsca Phariseuxet sen cuulit että hän oli Saduceusten suun tukinnut cocounsit he yhten.

34. Coska nyt Phariseuset cwlit että hen oli Sadduceusille suun tukinnut/ cocounsit he ychten. (Koska nyt phariseukset kuulit että hän oli saddukeuksilta suun tukinnut/ kokounsit he yhteen.)

35 ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten:

35 Ja muuan heistä, lainoppinut kysyi kiusaten Häntä (ja sanoi):

35. Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:

35. Ja yxi Lain opettaja heistä kysyi hänelle kiusaten händä ja sanoi:

35. Ja kysyi henelle yxi heiste/ laijn opettaia/ kiusaten hende ia sanoi/ (Ja kysyi häneltä yksi heistä/ lain opettaja/ kiusaten häntä ja sanoi/)

36 Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?

36”Opettaja, mikä käsky laissa on suurin*?"

36. Mestari, mikä on suurin käsky laissa?

36. Mestari cuca on suurin käsky Laisa: Jesus sanoi hänelle:

36. Mestari/ cuca on swrin käsky lagisa? Sanoi henelle Iesus/ (Mestari/ kuka on suurin käsky laissa? sanoi hänelle Jesus/)

37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

37 Jeesus sanoi hänelle: "Rakasta Herraa Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.

37. Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:

37. Racasta sinun Herras Jumalatas caikesta sinun sydämestäs ja caikesta sinun sielustas ja caikesta sinun mielestäs.

37. Racasta sinun Herras Jumalas/ caikest sinun sydhemestes/ ia caikest sinun sielustas/ ia caikest sinun mielestes/ (Rakasta sinun Herraasi Jumalaasi/ kaikesta sinun sydämestäsi/ ja kaikesta sinun sielustasi/ ja kaikesta sinun mielestäsi/)

38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

38 Tämä on *ensimmäinen ja suurin* käsky.

38. Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.

38. Tämä on suurin ja ensimäinen käsky. Toinen on tämän caltainen:

38. Teme on swrin ia ensimeinen käsky. (Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.)

39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.

39 Toinen tämän veroinen on: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

39. Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.

39. Racasta sinun lähimmäistäs nijncuin idze sinuas.

39. Se toinen ombi tämen caltainen/ Racasta sinun lehimeistes ninquin itzesinus/ (Se toinen ompi tämän kaltainen/ Rakasta sinun lähimmäistäsi niinkuin itse sinuas/)

40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu koko laki ja profeetat."

40. Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.

40. Nijsä cahdesa käskysä caicki Laki ja Prophetat rippuwat.

40. Nijse cahdesa käskys caiki Laki ia Prophetat rippuuat. (Niissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuwat.)

41 Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä

41 Fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä

41. Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,

41. Cosca Phariseuxet coosa olit kysyi heille Jesus sanoden:

41. Coska nyt Phariseuset coghos olit/ kysyi heille Iesus/ sanoden/ (Koska nyt phariseukset koossa olit/ kysyi heiltä Jesus/ sanoen/)

42 sanoen: "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?" He sanoivat hänelle: "Daavidin".

42 sanoen: "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika Hän on?" He vastasivat Hänelle: "Daavidin."

42. Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.

42. Mitä teille näky Christuxest kenengä Poica hän on? He sanoit Dawidin.

42. Mite teille näky Chtistusest/ Kenenge poica hen on? He sanoit/ Dauidin. (Mitä teille näkyy Kristuksesta/ Kenenkä poika hän on? He sanoit/ Dawidin.)

43 Hän sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen:

43 Hän sanoi heille: "Miksi Daavid sitten Hengessä kutsuu Häntä Herraksi, sanoen:

43. Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:

43. Hän sanoi heille: cuinga sijs Dawid cudzu hänen Herraxi hengesä? sanoden:

43. Sanoi hen heille/ Quinga sis Dauid cutzupi henen Herraxi/ Hengesä? sanoden/ (Sanoi hän heille/ Kuinka siis Dawid kutsuupi hänen Herraksi/ Hengessä? sanoen/)

44 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'.

44 "Herra sanoi Herralleni: Istu oikealle puolelleni, kunnes panen vihollisesi jalkaisi astinlaudaksi*.

44. Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.

44. Herra sanoi minun Herralleni istu minun oikialle kädelleni sijhenasti cuin minä panen sinun wihollises jalcais astinlaudaxi.

44. Sanoi Herra minu' Herralleni/ istu minu' oikialle kädelleni/ Sihe'asti että mine panen sinun wihoilises ialcais astinlaudhaxi. (Sanoi Herra minun Herralleni/ istu minun oikealle kädelleni/ Siihen asti että minä panen sinun wihollisesi jalkasi astinlaudaksi.)

45 Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?"

45 Jos siis Daavid kutsuu Häntä Herraksi, kuinka Hän on hänen poikansa?"

45. Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?

45. Jos sijs Dawid cudzu hänen Herraxi cuingast hän on hänen poicans?

45. Jos sis Dauid cutzu henen Herraxi/ quingast hen on henen poicans? (Jos siis Dawid kutsui hänen Herraksi/ kuinkaste hän on hänen poikansa?)

46 Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.

46 Ja kukaan ei voinut vastata Hänelle sanaakaan, eikä siitä päivästä lähtien yksikään rohjennut enää kysyä Häneltä mitään.

46. Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.

46. Ja ei tainnut kengän händä mitän wastata. Ja ei myös yxikän rohgennut sen päiwän peräst hänelle enämbätä kysyä.

46. Ja eikengen tainnut hende mite wastata. Ja eike mös rochgennut yxiken sen päiuen perest henelle enämbete kysyue. (Ja ei kenkään tainnut häntä mitään wastata. Ja eikä myös rohjennut yksikään sen päiwän perästä häneltä enempää kysyä.)