13 luku

Jeesus puhuu vertauksen kylväjästä 1 – 9, sanoo, minkä tähden hän puhuu vertauksilla 10 – 17, ja selittää vertauksen kylväjästä 18 – 23; puhuu vertauksen nisusta ja lusteesta 24 – 30, sinapinsiemenestä 31, 32 ja hapatuksesta 33, eikä puhu kansalle mitään ilman vertausta 34, 35; selittää vertauksen nisusta ja lusteesta 36 – 43 Vertaus peltoon kätketystä aarteesta 44, kallisarvoisesta helmestä 45, 46 ja mereen lasketusta nuotasta 47 – 50 Taivasten valtakunnan opetuslapsen on tuotava esille uutta ja vanhaa 51, 52 Jeesusta ylenkatsotaan Nasaretissa 53 – 58. (V. – 23 vert. Mark.4: 1 – 23 Luuk.8:4 – 18.)

1 Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle.

1 Sinä päivänä Jeesus talosta lähdettyään istuutui järven rannalle.

1. Mutta sinä päivänä läksi Jesus huoneesta ja istui meren tykönä.

1. Sinä päiwänä läxi Jesus huonesta ja istui meren tykönä.

1. SIne peiue'/ wlgoskeui Iesus honesta/ ia istui meren tyghe. (Sinä päiwänä/ ulos käwi Jesus huoneesta/ ja istui meren tykö.)

2 Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla.

2 Hänen luokseen kokoontui suuret kansanjoukot, niin että Hän astui veneeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla.

2. Ja hänen tykönsä kokoontui paljo kansaa, niin että hän meni haahteen, ja istui: ja kaikki kansa seisoi rannalla.

2. Ja hänen tygöns cocondui paljo Canssa nijn että hän meni hahteen ja istui ja caicki Canssa seisoi rannalla:

2. Ja hene' tyge's cocostuijt palio Canssa/ nin että hen siselkeui hacten/ ia istui/ ia caiki Canssa seisoit rannalla. (Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa/ niin että hän sisälle käwi haahteen/ ja istui/ ja kaikki kansa seisoit rannalla.)

3 Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso, kylväjä meni kylvämään.

3 Ja Hän puhui heille paljon vertauksin ja sanoi: ”Katso, kylväjä lähti kylvämään.

3. Ja hän puhui heille paljon vertauksilla, sanoen: katso, kylväjä meni kylvämään.

3. Ja hän sanoi heille monella wertauxella sanoden:

3. Ja hen sanoi heille monella wertauxella/ sanodhen/ (Ja hän sanoi heille monella wertauksella/ sanoen/)

4 Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.

4 Hänen kylväessään toiset siemenet putosivat tien viereen, ja linnut tulivat ja söivät ne.

4. Ja hänen kylväissänsä lankesivat muutamat tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.

4. Cadzo kylwäjä meni kylwämän ja cosca hän kylwi langeisit muutamat tien ohen ja linnut tulit ja söit ne.

4. Catzo yxi kylueie wlgosmeni kyluemen/ ia coska hen kylui/ langeisit monicahdhat tien ohen/ Ja tulit linnut/ ia ylessöit nee. (Katso yksi kylwäjä ulos meni kylwämään/ ja koska hän kylwi/ lankeisit monikahdat tien oheen/ Ja tulit linnut/ ja ylös söit ne.)

5 Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata.

5 Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljoa maata, ja ne nousivat heti oraalle, koska niillä ei ollut syvää maata.

5. Muutamat taas lankesivat kivistöön, kussa ei heillä ollut paljo maata, ja nousivat pian päälle, ettei heillä ollut syvää maata;

5. Muutamat taas langeisit kiwistön cusa ei heillä ollut paljo maata ja nousit pian päälle ettei heillä ollut sywä maata.

5. Mutamat taas langeisit kiwistön/ cussa ei ollut heille palio mulda/ ia pijan ylesnousit/ Sille ettei heille ollut sywe maa/ (Muutamat taas lankesit kiwistöön/ kussa ei ollut heille paljo multaa/ ja pian ylös nousit/ Sillä ettei heille ollut sywä maa/)

6 Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat.

6 Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja niillä ei ollut juurta, ne kuivettuivat.

6. Mutta kuin aurinko nousi, niin he poudittiin, ja ettei heillä ollut juurta, niin he kuivettuivat.

6. Mutta cosca Auringo coitti nijn he poudittin ja ettei heillä ollut juurta nijn he cuiwetuit.

6. Mutta coska auringo coitti/ nin he poudhittin/ Sille ettei heille ollut iwrta/ nin he poisquiuetuijdt. (Mutta koska aurinko koitti/ niin he poudittiin/ Sillä ettei heillä ollut juurta/ niin he poiskuiwetuit.)

7 Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne.

7 Toiset taas putosivat orjantappuroihin ja orjantappurat nousivat ja tukahduttivat ne.

7. Mutta muutamat lankesivat orjantappuroihin, ja orjantappurat kävivät ylös, ja tukahuttivat ne.

7. Muutamat langeisit orjantappuroihin ja orjantappurat caswoit ja tucahutit heidän.

7. Mutamat la'gesit oriantappuroihin/ ia oria'tappurat yleskaswoit/ ia läkehytit heiden. (Muutamat lankesit orjantappuroihin/ ja orjantappurat ylös kaswoit/ ja läkähdytit heidän.)

8 Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää.

8 Mutta toiset putosivat hyvään maahan ja tuottivat sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää.

8. Muutamat taas lankesivat hyvään maahan, ja tekivät hedelmän, muutama satakertaisen, muutama kuudenkymmenen kertaisen ja muutama kolmenkymmenen kertaisen.

8. Muutamat taas langeisit hywän maahan ja teit hedelmän muutamat satakertaisen muutamat cuudenkymmenen kertaisen ja muutamat colmenkymmenen kertaisen.

8. Mutamat taas langesit hyueen mahan/ ia teijt hedhelmen/ Monicadhat satakerdaisen/ monicadhat cwsikymenkerdaise'/ ia monicadhat colme'kymenkerdaisen. (Muutamat taas lankesit hywään maahan/ ja teit hedelmän/ Monikahdat satakertaisen/ monikahdat kuusikymmenkertaisen/ ja monikahdat kolmekymmenkertaisen.)

9 Jolla on korvat, se kuulkoon."

9 Jolla on korvat (kuulla), hän kuulkoon!”

9. Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan!

9. Jolla on corwat cuulla hän cuulcan.

9. Jolla on coruat cwlla/ se cwlkan. (Jolla on korwat kuulla/ se kuulkaan.)

10 Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?"

10 Niin opetuslapset tulivat ja sanoivat Hänelle: ”Miksi puhut heille vertauksin?”

10. Niin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: miksi sinä puhut heille vertauksilla?

10. NIjn Opetuslapset tulit ja sanoit hänelle: mixi sinä puhut heille wertauxilla:

10. Nin Opetuslapset edhesastuit/ ia sanoit henelle/ Mixi sine puhudh heille wertauxilla? (Niin opetuslapset edesastuit/ ja sanoit hänelle/ Miksi sinä puhut heille wertauksilla?)

11 Hän vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.

11 Hän vastasi ja sanoi (heille): ”Koska teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.

11. Mutta hän vastasi ja sanoi: teille on annettu tuta taivaan valtakunnan salaisuudet, vaan ei heille ole annettu.

11. Nijn hän wastais ja sanoi heille: teille on annettu tuta Taiwan waldacunnan salaisudet waan ei heille ole annettu.

11. Nin hen wastasi/ ia sanoi heille/ Teiden on annettu tuta Taiuan waldakunnan salaudhet/ Waan ei heille ole annettu. (Niin hän wastasi/ ja sanoi heille/ Teidän on annettu tuta taiwaan waltakunnan salaudet/ Waan ei heille ole annettu.)

12 Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.

12 Jolla näet on, sille annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.

12. Sillä jolla on, hänelle pitää annettaman, ja hänellä pitää kyllä oleman; mutta siltä, jolla ei ole, pitää sekin otettaman pois, mikä hänellä on.

12. Sillä jolla on hänelle pitä annettaman ja hänellä pitä kyllä oleman. Mutta sildä jolla ei ole pitä sekin otettaman pois cuin hänellä on.

12. Sille että iolla * ombi/ henelle pite annettaman/ ia henellä pite kyll oleman. Mutta silde iolla ei ole/ pite mös sekin poisotettaman/ quin henelle on. (Sillä että jolla ompi/ hänelle pitää annettaman/ ja hänellä pitää kyllä oleman. Mutta siltä jolla ei ole/ pitää myös sekin pois otettaman/ kuin hänellä on.)

13 Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.

13 Sen vuoksi puhun heille vertauksin, koska he näkevinä eivät näe ja kuulevina eivät kuule, eivätkä ymmärrä.

13. Sentähden minä puhun heille vertauksilla, ettei he nähden näe, eikä kuullen kuule, ei myös ymmärrä.

13. Sentähden minä puhun heille wertauxilla: Ettei he nähden näe eikä cuullen cuule ei myös ymmärrä.

13. Sentedhen mine puhun heille wertauxilla. Ettei näkeueiset pide näkemen/ eike cwleuaiset/ cwleman/ eike ymmertämen. (Sentähden minä puhun heille wertauksilla. Ettei näkewäiset pidä näkemään/ eikä kuulewaiset/ kuuleman/ eikä ymmärtämän.)

14 Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.

14 Heissä toteutuu se Jesajan ennustus, joka sanoo: Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.

14. Ja heissä täytetään Jesaiaan ennustus, joka sanoo: korvillanne pitää teidän kuuleman, ja ei ymmärtämän, ja nähden näkemän, ja ei äkkäämän.

14. Ja heisä täytetän Esaian ennustus joca sanoi: Corwillan pitä teidän cuuleman ja ei ymmärtämän ja nähden näkemän ja ei äckämän.

14. Ja heisse teyteten Esaian noituus/ ioca sanoi/ Coruillan pite teiden cwleman/ ia ei ymmertämen/ ia näkeweisne pite teiden näkemen/ ia ei eckemen. (Ja heissä täytetään Esaian noituus/ joka sanoi/ Korwillan pitää teidän kuuleman/ ja ei ymmärtämän/ ja näkewäisenä pitää teidän näkemän/ ja ei äkkäämän)

15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.'

15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he vaivoin kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotteivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.”

15. Sillä tämän kansan sydän on kovettunut, ja he korvillansa työläästi kuulivat, ja silmänsä panivat umpeen, ettei he joskus näkisi silmillänsä, ja kuulisi korvillansa, ja ymmärtäisi sydämellänsä, ja palajaisivat, ja minä parantaisin heitä.

15. Sillä tämän Canssan sydän on cowettu ja he ei corwillans cuullet ja silmäns panit umben. Ettei he joscus näkis silmilläns ja cuulis corwillans ja ymmärräis sydämelläns ja palajaisit ja minä parannaisin heitä.

15. Sille että teme' Canssan sydhen on cowettu/ Ja coruillans he raskasti cwlit/ Ja silmens he wmpen panit. Ettei he ioskus näkisi silmille/ ia coruilla cwlisi/ ia sydhemelle ymmerdheisi/ ja palaiaisit/ ia mine parannaisin heite. (Sillä että tämän kansan sydän on kowettu/ Ja korwillansa he raskaasti kuulit/ Ja silmänsä he umpeen panit. Ettei he joskus näkisi silmillä/ ja korwilla kuulisi/ ja sydämellä ymmärtäisi/ ja palajaisit/ ja minä parantaisin heitä.)

16 Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.

16 Mutta autuaat teidän silmänne, koska he näkevät ja korvanne, koska ne kuulevat!

16. Mutta autuaat ovat teidän silmännne, sillä he näkevät, ja teidän korvanne, sillä he kuulevat.

16. MUtta autuat owat teidän silmän sillä he näkewät ja teidän corwanna sillä he cuulewat.

16. Mutta autuat teiden silmenne ouat/ sille he näkeuet/ ia teiden coruanna/ sille he cwleuat. (Mutta autuaat teidän silmänne owat/ sillä ne näkewät/ ja teidän korwanne/ sillä ne kuulewat. )

17 Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.

17 Sillä totisesti sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette eivätkä ole kuulleet.

17. Sillä totisesti sanon minä teille: monta prophetaa ja vanhurskasta pyysi nähdä, joita te näette, ja ei nähneet, ja kuulla, joita te kuulette, ja ei kuulleet.

17. Totisesta sanon minä teille: monda Prophetat ja wanhurscast pyysit nähdä joita te näettä ja ei nähnet ja cuulla joita te cuuletta ja ei saanet cuulla.

17. Sentähden totisesta sano mine teille/ että mo'da prophetat/ ia wa'hurskast halasit nähdhä iotca te näghette/ ia eiuet nähnyet/ ia cwlla/ iotca te cwletta/ ia eiuet cwlluuat. (Sentähden totisesti sanon minä teille/ että monta prophetat/ ja wanhurskaat halasit nähdä jotka te näette/ ja eiwät nähneet/ ja kuulla/ jotka te kuulette/ ja eiwät kuulleet.)

18 Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä:

18 Kuulkaa siis vertaus kylväjästä.

18. Niin kuulkaat siis te kylväjän vertaus:

18. Nijn cuulcat sijs kylwäjän wertaus:

18. Nin cwlcat te sis sen kylueien wertaus. (Niin kuulkaat te siis sen kylwäjän wertaus.)

19 Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen.

19 Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä kuvaa sitä joka kylvettiin tien viereen.

19. Kuin joku kuulee valtakunnan sanan ja ei ymmärrä, niin tulee pahuus ja tempaa pois sen mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, joka tien oheen oli kylvetty.

19. Cosca jocu cuule waldacunnan sanan ja ei ymmärrä nijn tule pahus ja temma sen pois cuin hänen sydämehens kylwettin. Tämä on se joca tien ohen oli kylwetty.

19. Coska iocu cwle waldakunnan sanan/ ia ei ymmerdhä/ nin tulepi se paha ia poistemma sen quin henen sydhemens kyluettin. Teme on se/ ioca tien ohen oli kyluetty. (Koska joku kuulee waltakunnan sanan/ ja ei ymmärrä/ niin tuleepi se paha ja pois tempaa sen kuin hänen sydämeensä kylwettiin. Tämä on se/ joka tien oheen on kylwetty.)

20 Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;

20 Mikä kallioperälle kylvettiin kuvaa sitä, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan.

20. Mutta kivistöön kylvetty on se, joka kuulee sanan, ja kohta ilolla sen vastaan ottaa;

20. Mutta kiwistön kylwetty on se joca cuule sanan ja cohta ilolla sen otta.

20. Mutta se quin kiuistön kyluettin/ se ombi/ quin cwle sanan/ ia cocta ilolla sen ottapi. (Mutta se kuin kiwistöön kylwettiin/ se ompi/ kuin kuulee sanan/ ja kohta ilolla sen ottaapi.)

21 mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois.

21 Mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän on epävakaa. Kun tulee ahdistus tai vaino sanan vuoksi, hän heti lankeaa pois.

21. Mutta ei ole hänellä juurta itsessänsä, vaan ajan pysyy: kuin siis vaiva eli vaino tulee sanan tähden, niin hän kohta pahenee.

21. Mutta ei ole hänellä juurta idzesäns eikä pysy: cosca waiwa ja tusca tule sanan tähden nijn hän cohta pahane.

21. Mutta ei ole henelle itzesens iwrta/ waan hen ombi aialinen/ Nin coska waiua ia tuska pälekieupi sanan tehden/ cocta hen pahane. (Mutta ei ole hänellä itsessänsä juurta/ waan hän ompi ajallinen/ Niin koska waiwa ja tuska päälle käypi sanan tähden/ kohta hän pahenee.)

22 Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.

22 Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, kuvaa sitä, joka kuulee sanan, mutta tämän maailmanajan huoli ja rikkauden viettelys tukahuttaa sanan, ja hänestä tulee hedelmätön.

22. Mutta orjantappurain sekaan kylvetty on se, joka sanan kuulee; ja tämän mailman suru ja rikkauden petos tukahuttaa sanan, ja hän tulee hedelmättömäksi.

22. Mutta orjantappurain secan kylwetty on se joca cuule sanan ja tämän mailman suru ja rickauden petos tucahutta sanan ja hän tule hedelmättömäxi.

22. Mutta ioca oriantappurain secan oli kyluetty/ se ombi/ quin cwle sanan/ ia temen Mailma' suru/ ia rickaudhen petos/ läkeytte Sanan/ ia hen tule hedhelmettömexi. (Mutta joka orjantappurain sekaan oli kylwetty/ se ompi/ kuin kuulee sanan/ ja tämän maailman suru/ ja rikkauden petos/ läkähdyttää sanan/ ja hän tulee hedelmättömäksi.)

23 Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä."

23 Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin kuvaa sitä, joka kuulee ja ymmärtää sanan. Hän siis tuottaa sadon ja antaa mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää.”

23. Mutta hyvään maahan kylvetty on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää, joka tosin tuottaa hedelmän ja tekee, muutama satakertaisen, muutama kuudenkymmenen kertaisen, muutama kolmenkymmenen kertaisen.

23. Mutta hywän maahan kylwetty on se joca cuule sanan ja ymmärtä ja tuotta myös ja teke hedelmän muutamat satakertaiset muutamat cuudenkymmenen kertaiset muutamat colmenkymmenen kertaiset.

23. Mutta ioca oli hyuen Mahan kyluetty/ se ombi quin cwle Sanan/ ia ymmertä/ ia mös tootta hedhelmen ia teke/ Nin että mwtama teke satakerdaiset/ monicachta kusikymenkerdaiset/ ia monicachta colmekymenkerdaiset. (Mutta joka on hywään maahan kylwetty/ se ompi kuin kuulee sanan/ ja ymmärtää/ ja myös tuottaa hedelmän ja tekee/ Niin että muutama tekee satakertaiset/ monikahta kuusikymmenkertaiset/ ja monikahta kolmekymmenkertaiset.)

24 Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.

24 Toisen vertauksen Hän esitti heille sanoen: "Taivasten valtakunnan on kuin miehen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa,

24. Toisen vertauksen pani hän heidän eteensä, sanoen: taivaan valtakunta on ihmisen vertainen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.

24. Toisen wertauxen pani hän heidän eteens sanoden: Taiwan waldacunda on ihmisen wertainen joca kylwi hywän siemenen peldons.

24. Toisen wertauxen hen pani heiden eteens/ sanoden. Taiuan waldakunda ombi yhden Inhimisen wertainen/ ioca kylui hyuen Siemenen henen peltons. (Toisen wertauksen hän pani heidän eteensä/ sanoen. Taiwaan waltakunta ompi yhden ihmisen wertainen/ joka kylwi hywän siemenen hänen peltoonsa.)

25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.

25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta vehnän sekaan ja meni pois.

25. Mutta ihmisten maatessa tuli hänen vihollisensa ja kylvi ohdakkeita nisuin sekaan, ja meni pois.

25. Mutta ihmisten maates tuli hänen wihollisens ja kylwi ohdackeita nisuin secaan ja meni pois.

25. Mutta Inhimisten maates/ tuli henen wihollissens/ ia kylui ohdakeet nisuijn sekan/ ia poismeni. (Mutta ihmisen maatessa/ tuli hänen wihollisensa/ ja ohdakkeet nisujen sekaan/ ja pois meni.)

26 Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.

26 Kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.

26. Mutta kuin oras rupesi kasvamaan ja hedelmän kantoi, silloin näkyivät myös ohdakkeet.

26. Cosca oras rupeis caswaman ja hedelmöidzemän nijn näyit myös ohdacket.

26. Coska nyt oras rupeis casuaman/ ia hedhelmeitzemen/ nin näghyit mös ohdacket. (Koska nyt oras rupesi kaswamaan/ ja hedelmäitsemään/ niin näkyit myös ohdakkeet.)

27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?'

27 Niin isännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: Herra, etkö kylvänyt hyvää siementä peltoosi? Kuinka siinä sitten on lustetta?

27. Mutta perheen isännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: Herra, etkös hyvää siementä kylvänyt peltoos? kusta siis sillä on ohdakkeet?

27. Silloin tulit perhenisännän palweliat ja sanoit hänelle: Herra etkös hywä siemendä kylwänyt peldos custa sijs sijhen on ohdacket tullet?

27. Silloin edheskeuit perenisennen palueliat/ ia sanoit henelle/ Herra eikös hyue Sieme'de kyluenyt peltos/ custa sis henelle ombi ohdackeet? (Silloin edeskäwit perheenisännän palwelijat/ ja sanoit hänelle/ Herra etkös hywää siementä kylwänyt peltoosi/ kusta siis hänelle ompi ohdakkeet?)

28 Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'

28 Hän sanoi heille: Sen on vihamies tehnyt. Niin palvelijat sanoivat Hänelle: Tahdotko sitten, että menemme kokoamaan sen?

28. Niin sanoi hän heille: vihamies sen teki. Mutta palveliat sanoivat hänelle: tahdotkos, että me menemme ja kokoomme ne?

28. Nijn sanoi hän heille: wihollinen sen teki. Sanoit palweliat hänelle: tahdotcos että me menem ja rewimme ne pois.

28. Nin sanoi hen heille/ Wiholinen Inhiminen sen teki. Sanoit palueliat henelle/ Tadhocos sis ette me menem/ ia nee poishaghem? (Niin sanoi hän heille/ Wihollinen ihminen sen teki. Sanoit palwelijat hänelle/ Tahdotkos siis että me menemme/ ja ne pois hakkaamme?)

29 Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.

29 Mutta hän sanoi: En, jottette lustetta kootessanne nyhtäisi vehnää sen mukana.

29. Mutta hän sanoi: en, ettette ohdakkeita kootessanne myös tempaisi ynnä heidän kanssansa nisuja pois.

29. Mutta hän sanoi: en sillä cosca te ohdacket rewittä pois nijn te myös temmatte nisut pois.

29. Mutta hen sanoi/ En/ senpäle ette coska te ohdacket ylesrewitte/ ettei te ynne nisuia yleste'ma. (Mutta hän sanoi/ En/ sen päälle että koska te ohdakkeet ylös rewitte/ ettei te ynnä nisuja ylös tempaa.)

30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'"

30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti, ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta vehnä korjatkaa aittaani."

30. Sallikaat molemmat kasvaa elon-aikaan asti; ja elon-ajalla sanon minä elomiehille: kootkaat ensin ohdakkeet, ja sitokaat heitä lyhteisiin poltettaa, mutta nisut kootkaat minun aittaani.

30. Sallicat caswa molemmat elon aican asti: ja elon ajalla sanon minä elomiehille: cootcat ensin ohdacket ja sitocat heitä lyhteisin poldetta mutta nisut cootcat minun aittani.

30. Sallicat ynne caswa molemat elonaica' asti. Ja elon aighala sanon mine elomiehille. Cootkat ensin ohdacket/ ia sitocat heite lychteixi/ poltetta/ Mutta nisut cootkat minun aittaani. (Sallikaat ynnä kaswaa molemmat elonaikaan asti. Ja elon ajalla sanon minä elomiehille. Kootkaat ensin ohdakkeet/ ja sitokaat heitä lyhteiksi/ poltettaa/ Mutta nisut kootkaat minun aittaani.)

31 Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa.

31 Toisen vertauksen Hän esitti heille sanoen: "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa.

31. Toisen vertauksen pani hän heidän eteensä, sanoen: taivaan valtakunta on sinapin siemenen vertainen, jonka ihminen otti ja kylvi peltoonsa;

31. Toisen wertauxen pani hän heidän etens sanoden: Taiwan waldacunda on Sinapin siemenen wertainen jonga ihminen otti ja kylwi peldoons joca on pienin caickia siemenitä.

31. Toisen wertauxen hen pani heiden eteens sanodhe'. Taiuan waldakunda ombi Sinapin * iyuen wertainen/ ionga Inhiminen otti ia kylui peltoons/ ioca on pienin caikija siemenite. (Toisen wertauksen hän pani heidän eteensä sanoen. Taiwaan waltakunta ompi sinapinjywän wertainen/ jonka ihminen otti ja kylwi peltoonsa/ joka on pienin kaikkia siemeniä.)

32 Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille."

32 Se on vähäisin kaikista siemenistä, mutta kun se on kasvanut, se on muita vihanneskasveja suurempi, ja muuttuu puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille."

32. Joka on pienin kaikkia siemeniä, mutta kuin se kasvanut on, niin hän on suurin kaalein seassa, ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.

32. Mutta cosca se caswoi nijn hän on suurin taimein seas ja tule puuxi nijn että taiwan linnut tulewat ja tekewät pesäns sen oxille.

32. Mutta coska se ylescaswoi/ nin hen ombi swrin caalein seghas/ ia tule puuxi/ nin että Taiuan linnut tuleuat/ ia tekeuet pesens sen oxain päle. (Mutta koska se ylös kaswoi/ niin hän ompi suurin kaalein seassa/ ja tulee puuksi/ niin että taiwaan linnut tulewat/ ja tekewät pesänsä sen oksain päälle.)

33 Taas toisen vertauksen hän puhui heille: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani".

33 Toisen vertauksen Hän puhui heille: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakkaan* jauhoja, kunnes kaikki happani."

33. Toisen vertauksen sanoi hän heille: taivaan valtakunta on hapatuksen vertainen, jonka vaimo otti, ja sekoitti kolmeen vakkaan jauhoja, siihen asti kuin kaikki happani.

33. Toisen wertauxen sanoi hän heille: Taiwan waldacunda on hapatoxen wertainen jonga waimo otti ja secoitti colmeen wackan jauhoi sijhenasti cuin caicki happani.

33. Toisen wertauxe' sanoi hen heille. Taiuan waldakunda ombi * Hapatoxe' wertaine' ionga waimo otti/ ia seghoitti colmen wacan iauhoia/ sijhen asti quin caiki happani. (Toisen wertauksen sanoi hän heille. Taiwaan waltakunta ompi hapatuksen wertainen jonka waimo otti/ ja sekoitti kolmen wakan jauhoja/ siihen asti kuin kaikki happani.)

34 Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään;

34 Kaiken tämän Jeesus puhui kansalle vertauksin eikä hän puhunut heille [mitään] ilman vertausta,

34. Nämät kaikki puhui Jesus kansalle vertauksilla, ja ilman vertauksia ei hän mitään puhunut heille,

34. Nämät caicki puhui Jesus Canssalle wertauxilla ja ilman wertauxita ei hän mitän puhunut: että täytetäisin cuin oli Prophetan cautta sanottu joca sanoi:

34. Näme caiki Iesus puhui Cansalle wertauxilla/ ia ilman wertauxit ei hen miteken heille puhunut. Että se teuteteisin/ quin oli Prophetan cautta sanottu/ ioca sanoi/ (Nämä kaikki Jesus puhui kansalle wertauksilla/ ja ilman wertauksia ei hän mitäkään heille puhunut. Että se täytettäisiin/ kuin oli prophetan kautta sanottu/ joka sanoi/)

35 että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti".

35 jotta toteutuisi, mitä on puhuttu profeetan välityksellä, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, tuon ilmi sitä, mikä on ollut salattuna maailman perustamisesta asti."

35. Että täytettäisiin mitä oli prophetan kautta sanottu, joka sanoo: minä avaan suuni vertauksiin ja puhun ulos salatut maailman alusta.

35. Minä awan suuni wertauxis ja puhun salatut mailman algusta.

35. Minun pite awaman suuni wertauxis/ ia minun pite wlgosröyhemen salatut mailman alghusta. (Minun pitää awaaman suuni wertauksissa/ ja minun pitää ulos röyhäämän salatut maailman alusta.)

36 Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon lusteesta".

36 Laskettuaan sitten kansanjoukot luotaan Jeesus meni huoneeseen. Hänen opetuslapsensa tulivat Hänen luokseen ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon lusteesta."

36. Silloin laski Jesus kansan menemään, ja tuli kotia. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä, sanoen: selitä meille sen vertaus pellon ohdakkeista.

36. SIlloin laski Jesus Canssan ja tuli cotia. Ja hänen Opetuslapsens tulit sanoden: selitä meille se wertaus pellon ohdackeist.

36. Silloin laski Iesus Canssan/ ia tuli cotija. Ja henen Opetuslapsens edheskeuit/ sanoden/ Wlgostoimita meille se wertaus Pellon ohdackeist. (Silloin laski Jesus kansan/ ja tuli kotia. Ja hänen opetuslapsensa edeskäwit/ sanoen/ Ulos toimita meille se wertaus pellon ohdakkeista.)

37 Niin hän vastasi ja sanoi: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.

37 Hän vastasi sanoen heille: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.

37. Niin hän vastasi ja sanoi heille: joka kylvää hyvän siemenen, se on Ihmisen Poika.

37. Nijn hän wastais ja sanoi heille: ihmisen poica on hywän siemenen kylwänyt peldo on mailma hywä siemen on waldacunnan lapset.

37. Nin hen wastasi/ ia sanoi heille/ Inhimisen Poica on se ioca hyuen sijemenen kylui. Pelto on mailma. Se hyue Sijemen on Waldakunnan lapset. (Niin hän wastasi/ ja sanoi heille/ Ihmisen Poika on se joka hywän siemenen kylwi. Pelto on maailma. Se hywä siemen on waltakunnan lapset.)

38 Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.

38 Pelto on maailma. Hyvä siemen on valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.

38. Mutta pelto on maailma; vaan hyvä siemen, ne ovat valtakunnan lapset; mutta ohdakkeet ovat pahan lapset.

38. Mutta ohdacket owat pahan lapset.

38. Mutta ohdacket ouat sen pahan lapset. (Mutta ohdakkeet owat sen pahan lapset.)

39 Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit.

39 Vihamies, joka ne kylvi, on paholainen. Elonaika on tämän maailmanajan täyttyminen, ja leikkuumiehet ovat enkelit.

39. Vihollinen, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu; mutta elomiehet ovat enkelit.

39. Wihollinen joca ne kylwi on Perkele elon aica on mailman loppu: elomiehet owat Engelit.

39. Wihoilinen ioca sen kylui/ on perchele. Elonaica on Mailma' loppu. Elomiehet ouat Engelit. (Wihollinen joka sen kylwi/ on perkele. Elonaika on maailman loppu. Elomiehet owat enkelit.)

40 Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.

40 Niin kuin siis lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin tapahtuu (tämän) maailmanajan täyttymisessä.

40. Niinkuin siis ohdakkeet haetaan kokoon ja tulella poltetaan, niin pitää myös tämän maailman lopulla oleman.

40. Nijncuin ohdacket haetan cocon ja tulella poltetan nijn pitä myös tämän mailman lopulla oleman.

40. Sentehden ninquin ohdacket coconhaghetan/ ia tulella poltetan/ nin pite mös oleman temen Mailman loppuna. (Sentähden niinkuin ohdakkeet kokoon haetaan/ ja tulella poltetaan/ niin pitää myös oleman tämän maailman loppuna.)

41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta,

41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat Hänen valtakunnastaan kaikki viettelijät* ja ne, jotka harjoittavat laittomuutta,

41. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja heidän pitää kokooman hänen valtakunnastansa kaikki pahennukset, ja ne jotka vääryyttä tekevät,

41. Ihmisen Poica lähettä Engelins ja heidän pitä cocoman caicki pahennoxet ja ne jotca wääryttä tekewät hänen waldacunnastans.

41. Inhimisen Poica lehdettepi Engelinse/ ia heiden pite cocoman caiki pahoitoxet/ ia ne iotca wärytte tekeuet/ henen Waldakunnastans. (Ihmisen Poika lähettääpi enkelinsä/ ja heidän pitää kokoaman kaikki pahoitukset/ ja ne jotka wääryyttä tekewät/ hänen waltakunnastansa.)

42 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

42 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä on itku ja hammasten kiristys.

42. Ja heittävät heidät tuliseen pätsiin: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

42. Ja heittäwät heidän cuumaan pädzijn siellä pitä oleman itcu ja hammasten kiristys.

42. Ja heitteuet heiden cwman wgnijn/ Sielle pite oleman idku/ ia hambain kiristus. (Ja heittäwät heidän kuumaan uuniin/ Siellä pitää oleman itku/ ja hampain kiristys.)

43 Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.

43 Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat (kuulla), hän kuulkoon!

43. Silloin pitää vanhurskaat kiiltämän niinkuin aurinko isänsä valtakunnassa. Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan!

43. Silloin pitä wanhurscat kijldämän nijncuin Auringo heidän Isäns waldacunnas. Jolla on corwat cuulla hän cuulcan.

43. Silloin pite ne wanhurskat kijltemen/ ninquin Auringo heiden Isens Waldakunnas. Jolla on coruat cwlla hen cwlkan. (Silloin pitää ne wanhurskaat kiiltämän/ niinkuin aurinko heidän Isänsä waltakunnassa. Jolla on korwat kuulla hän kuulkaan.)

44 Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.

44 (Vielä) taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki. Ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaiken, mitä hänellä oli ja osti sen pellon.

44. Taas on taivaan valtakunta tavaran vertainen, joka on peltoon kätketty, jonka ihminen löysi, ja kätki sen: ja ilon tähden, mikä hänellä siitä oli, meni hän pois ja myi kaikki mitä hänellä oli ja osti sen pellon.

44. Taas on Taiwan waldacunda tawaran wertainen joca on peldoon kätketty jonga ihminen löysi ja kätki sen: ja ilon tähden cuin hänellä sijtä oli meni hän pois ja myi caicki mitä hänellä oli ja osti sen pellon.

44. Taas on Taiuaan waldakunda * Ardohaudhan wertainen/ ioca on Pellos kätketty/ ionga Inhiminen leusi/ ia kätki sen. Ja ilon tähden/ quin henelle sijte oli/ meni hen pois/ ia myi caiki mite henelle oli/ ia osti sen pellon. (Taas on taiwaan waltakunta arwohaudan wertainen/ joka on pellossa kätketty/ jonka ihminen löysi/ ja kätki sen. Ja ilon tähden/ kuin hänelle siitä oli/ meni hän pois/ ja myi kaikki mitä hänellä oli/ ja osti sen pellon.)

45 Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä,

45 Vielä taivasten valtakunta on kauppiaan kaltainen, joka etsi kauniita helmiä.

45. Taas on taivaan valtakunta kauppamiehen vertainen, joka etsi hyviä päärlyjä.

45. Taas on Taiwan waldacunda cauppamiehen wertainen joca edzei hywiä Pärlyjä.

45. Taas on Taiuaan Waldakunda Caupamiehen wertainen/ ioca hyui Perlye etzei/ (Taas on taiwaan waltakunta kauppamiehen wertainen/ joka hywää päärlyä etsi/)

46 ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.

46 Löydettyään yhden kallisarvoisen helmen, hän meni ja myi kaiken mitä hänellä oli, ja osti sen.

46. Ja kuin hän löysi yhden kalliin päärlyn, meni hän pois, myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.

46. Ja cuin hän löysi callin Pärlyn meni hän pois ja myi caicki mitä hänellä oli ja osti sen.

46. Ja quin hen leusi yhden callijn Perlyn/ meni hen pois/ ia myi caiki mite henelle oli/ ia osti sen. (Ja kuin hän löysi yhden kalliin päärlyn/ meni hän pois/ ja myi kaikki mitä hänellä oli/ ja osti sen.)

47 Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja.

47 Vielä taivasten valtakunta on mereen heitetyn nuotan kaltainen, joka kokosi kaikenlaisia kaloja.

47. Taas on taivaan valtakunta verkon vertainen, joka on mereen heitetty, ja kaikenlaisia kokosi.

47. TAas on Taiwan waldacunda wercon wertainen /joca on mereen heitetty cocoman caickinaisia caloja cosca se täyten tuli.

47. Taas on Taiuaan Waldakunda Nootan wertainen/ ioca on mereen heitetty/ cocoman caikinaisi caloia/ Coska se sis teuten tuli/ (Taas on taiwaan waltakunta nuotan wertainen/ joka on mereen heitetty/ kokoaman kaikkinaisia kaloja/ Koska se siis täyteen tuli/)

48 Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois.

48 Kun se tuli täyteen, he vetivät sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he heittivät pois.

48. Kuin se täyteen tuli, vetivät he sen rannalle, ja istuivat ja eroittivat hyvät astioihinsa, mutta mädänneet he heittivät pois.

48. Wedit he sen rannalle ja istuit ja eroitit hywät astioihins mutta pahan he heitit pois.

48. Yleswedhit he sen rannalle/ ia istuit ia eroitit ne hyuet astijoijhens/ mutta ne pahat he poisheittit. (Ylöswedit he sen rannalle/ ja istuit ja eroitit ne hywät astioihinsa/ mutta ne pahat poisheitit.)

49 Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista

49 Näin on tapahtuva tämän maailman ajan täyttymisessä. Enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista

49. Näin on tapahtuva maailman lopulla: Enkelit menevät ulos ja eroittavat pahat vanhurskasten keskeltä,

49. Näin myös on tapahtuwa mailman lopulla Engelit tulewat ja eroittawat pahat wanhurscaista.

49. Nein mös on tuleua Mailma' lopusa. Tuleuat Engelit/ ia poiseroittauat ne pahat waa'hurskaista/ (Näin myös on tulewa maailman lopussa. Tulewat enkelit/ ja pois eroittawat ne pahat wanhurskaista/)

50 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

50 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä on itku ja hammasten kiristys."

50. Ja heittävät heidät tuliseen pätsiin: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

50. Ja heittäwät heidän cuumaan pädzijn siellä pitä oleman itcu ja hammasten kiristys.

50. ia heitteuet heiden cwmaan wgnijn/ Sielle pite olema' idku/ ia hampain kiristus. (ja heittäwät heidän kuumaan uuniin/ Siellä pitää oleman itku/ ja hampain kiristys.)

51 Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?" He vastasivat hänelle: "Olemme".

51 (Jeesus sanoi heille:) "Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?" He vastasivat Hänelle; "Olemme, Herra."

51. Sanoi Jesus heille: ymmärsittekö te nämät kaikki? He sanoivat hänelle: ymmärsimme, Herra.

51. Sanoi Jesus heille: ymmärsittäkö te nämät caicki? He sanoit hänelle ymmärsimme Herra.

51. Sanoi Iesus heille/ Ymmersittekö te nämet caiki? He sanoit henelle/ Ja Herra. (Sanoi Jesus heille/ Ymmärsittekö te nämät kaikki? He sanoit hänelle/ Ja Herra.)

52 Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa".

52 Niin Hän sanoi heille: "Sen vuoksi jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi on isännän kaltainen, joka tuo aarrekammioistaan esiin uutta ja vanhaa."

52. Mutta hän sanoi heille: sentähden jokainen kirjanoppinut, joka on taivaan valtakuntaan oppinut, se on perheenisännän vertainen, joka tavarastansa tuo edes uusia ja vanhoja.

52. Nijn hän sanoi heille: sentähden jocainen kirjanoppenut joca on Taiwan waldacunnan oppenut se on perhenisännän wertainen joca hänen tawarastans tuo edes utta ja wanha.

52. Nin sanoi hen heille/ Sentähden iocainen kirianoppenutt/ ioca on Taiuan waldakunda warten oppenut/ se on pereenisenen wertainen/ ioca henen Tauarastans edhestoopi * wtta ia wanha. (Niin sanoi hän heille/ Sentähden jokainen kirjanoppinut/ joka on taiwaan waltakuntaa warten oppinut/ se on perheenisännän wertainen/ joka hänen tawarastansa edestuopi uutta ja wanhaa.)

53 Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä.

53 Lopetettuaan nämä vertaukset, Jeesus lähti sieltä.

53. Ja tapahtui, kuin Jesus lopetti nämät vertaukset, läksi hän sieltä.

53. Ja tapahtui cosca Jesus lopetti nämät puhet läxi hän sieldä.

53. Ja tapactui/ Coska Iesus lopetti nämet puhet/ poislexi hen sielde/ (Ja tapahtui/ Koska Jesus lopetti nämät puheet/ pois läksi hän sieltä/)

54 Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot?

54 Tultuaan kotikaupunkiinsa Hän opetti heitä heidän synagoogassaan niin, että he hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä Hänellä on tämä viisaus ja nämä voimateot?

54. Ja kuin hän tuli isänsä maalle, opetti hän heitä heidän synagogassansa, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: kusta tällä on tämä viisaus ja nämät väkevät työt?

54. Ja tuli hänen syndymä maallens ja opetti heidän Synagogasans nijn että he hämmästyit ja sanoit: Custa tällä on tämä wijsaus ja woima?

54. Ja tuli henen syndyme maallens/ ia opetti heiden Synagogasans/ nin ette he hämmestuit/ ia sanoit/ Custa telle on teme Wijsaus/ ia näme awudh? (Ja tuli hänen syntymämaallensa/ ja opetti heidän synagoogassansa/ niin että he hämmästyit/ ja sanoit/ Kusta tällä on tämä wiisaus/ ja nämä awut?)

55 Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas?

55 Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö Hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja Hänen veljensä Jaakob ja Joosef* ja Simon ja Juudas?

55. Eikö tämä ole tuo sepän poika? eikö hänen äitinsä kutsuta Mariaksi ja hänen veljensä Jakob ja Joses, ja Simon ja Juudas?

55. Eikö tämä ole se sepän poica? Eikö hänen äitins cudzuta Mariaxi? ja hänen weljens Jacob ja Joses ja Simon ja Judas.

55. Eikö teme ole se sepen poica? Eikö henen eitens cutzuta Mariaxi? Ja henen weliens Jacob ia Joses/ ia Simon ia Judas/ (Eikö tämä ole se sepän poika? Eikö hänen äitinsä kutsuta Mariaksi? Ja hänen weljensä Jakob ja Joses/ ja Simon ja Judas/)

56 Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?"

56 Ja eivätkö Hänen sisarensa ole kaikki luonamme? Mistä sitten Hänellä on tämä kaikki?"

56. Ja hänen sisarensa, eikö ne kaikki ole meidän tykönämme? Kusta siis tällä on nämät kaikki?

56. Ja hänen sisarens eikö ne caicki ole meidän tykönäm? custa tällä on nämät caicki?

56. Ja henen Sisarensa/ eikö nee caiki ole meiden tykene'? Custa sis telle on neme caiki? (Ja hänen sisarensa/ eikö ne kaikki ole meidän tykönän? Kusta siis tällä on nämä kaikki?)

57 Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan".

57 Niin he loukkaantuivat Häneen. Mutta Jeesus sanoi heille; "Profeetta ei ole halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kotonaan."

57. Ja he pahenivat hänessä. Niin sanoi Jesus heille: ei prophetaa kussakaan halvempana pidetä kuin isänsä maalla ja kotonansa.

57. Ja he pahenit hänes. Nijn sanoi Jesus heille: Ei Propheta cusacan halwembana pidetä cuin Isäns maalla ja cotonans.

57. Ja he pahenit henen ylitzens. Nin sanoi Iesus heille/ Ei Propheta cussan wähembi maxa/ quin cotonans/ ia omisans. (Ja he pahenit hänen ylitsensä. Niin sanoi Jesus heille/ Ei propheta kussaan wähempi maksa/ kuin kotonansa/ ja omissansa.)

58 Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.

58 Ja heidän epäuskonsa vuoksi Hän ei tehnyt siellä monta voimatekoa.

58. Ja ei hän siellä monta väkevää työtä tehnyt, heidän epäuskonsa tähden.

58. Ja ei hän siellä monda ihmettä tehnyt heidän epäuscons tähden.

58. Ja ei hen sielle monda tunnustechtie tehnyt/ heiden epäwskons tähden. (Ja ei hän siellä monta tunnustähtiä tehnyt/ heidän epäuskonsa tähden.)