14 luku

Johannes Kastajan mestaus 1 – 12 Jeesus ravitsee viisituhatta miestä 13 – 21, kävelee veden päällä 22 – 33, parantaa sairaita Gennesaretissa 34 – 36. (V. – 12 vert. Mark. 6:14, 17 – 29 Luuk.9:7 – 9.)

1 Siihen aikaan neljännesruhtinas Herodes kuuli maineen Jeesuksesta.

1 Siihen aikaan neljännesruhtinas Herodes kuuli maineen Jeesuksesta.

1. Siihen aikaan kuuli Herodes tetrarka Jesuksen sanoman,

1. SIihen aican cuuli Herodes Tetrarcha Jesuxen sanoman ja sanoi palwelioilles:

1. SIhen aijcan/ cwli Herodes * Neliesruhtinas Iesusen sanoma' ia sanoi paluelioijlle's/ (Siihen aikaan/ kuuli Herodes neljännesruhtinas Jesuksen sanoman ja sanoi palwelijoillensa/)

2 Ja hän sanoi palvelijoilleen: "Se on Johannes Kastaja; hän on noussut kuolleista, ja sen tähden nämä voimat hänessä vaikuttavat".

2 Hän sanoi palvelijoilleen; "Se on Johannes Kastaja. Hän on noussut kuolleista, ja sen vuoksi nämä voimat vaikuttavat hänessä."

2. Ja sanoi palvelioillensa: tämä on Johannes Kastaja: hän on noussut kuolleista, ja sentähden tekee hän senkaltaisia väkeviä töitä.

2. Tämä on Johannes Castaja hän on nosnut cuolluista sentähden teke hän sencaltaisia wäkewitä töitä.

2. Teme o'bi se Joha'nes castaia/ hen on ylesnosnut cooluista/ Se'teden hen tekepi sencaltaiset awudh. (Tämä ompi se Johannes Kastaja/ hän on ylösnoussut kuolleista/ Sentähden hän tekeepi senkaltaiset awut.)

3 Sillä Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni ja sitonut hänet ja pannut vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden.

3 Sillä otettuaan Johanneksen kiinni Herodes oli sitonut hänet ja pannut vankilaan veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan vuoksi.

3. Sillä Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni, sitonut ja vankiuteen pannut, Herodiaksen, veljensä Philippuksen emännän tähden.

3. Sillä Herodes oli ottanut Johannexen kijnni sitonut ja fangiuxeen pannut Herodiaxen hänen weljens Philippuxen emännän tähden.

3. Sille Herodes oli Joha'nesen kiniottanut/ sitonut/ ia fangeuxen pannut/ Herodiaxen/ henen weliense Philippusen emänen tehden. (Sillä Herodes oli Johanneksen kiinni ottanut/ sitonut/ ja wankeukseen pannut/ Herodiaksen/ hänen weljensä Philippuksen emännän tähden.)

4 Sillä Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa pitää häntä".

4 Sillä Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa pitää häntä."

4. Sillä Johannes oli hänelle sanonut: ei sinulle ole luvallinen häntä pitää.

4. Että Johannes oli hänelle sanonut: ei sowi sinun händä pitä.

4. Sille ette Johannes oli henelle sanonut/ Ei soui sinun hende pite. (Sillä että Johannes oli hänelle sanonut/ Ei sowi sinun häntä pitää.)

5 Ja Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen, mutta pelkäsi kansaa, sillä he pitivät häntä profeettana.

5 Ja Herodes* tahtoi tappaa hänet, mutta pelkäsi kansaa, koska he pitivät häntä profeettana.

5. Ja kuin hän tahtoi hänen tappaa, pelkäsi hän kansaa; sillä he pitivät hänen prophetana.

5. Ja cuin hän tahdoi hänen tappa pelkäis hän Canssa: sillä he pidit hänen Prophetana.

5. Ja quin hen tahdhoi henen tappa/ Pelkesi hen Canssa/ Sille he pidhit henen Prophetan edhest. (Ja kuin hän tahtoi hänen tappaa/ Pelkäsi hän kansaa/ Sillä he pidit hänen prophetan edestä.)

6 Mutta kun Herodeksen syntymäpäivä tuli, tanssi Herodiaan tytär heidän edessään, ja se miellytti Herodesta;

6 Mutta *vietettäessä Herodeksen syntymäpäivää* Herodiaan tytär tanssi joukon keskellä, ja se miellytti Herodesta.

6. Mutta kun Herodeksen syntymäjuhlaa pidettiin, hyppäsi Herodiaksen tytär heidän edessänsä; ja se kelpasi Herodekselle.

6. COsca Herodexen syndymä Juhla pidettin hyppäis Herodian tytär heidän edesäns. Ja se kelpais Herodexelle.

6. Coska sis Herodesen syndyme Juhla pidhettin/ hyppeisi Herodian tyter heiden edhesens. Ja se kelpas Herodesen. (Koska siis Herodeksen syntymäjuhla pidettiin/ hyppäsi Herodiaan tytär heidän edessänsä. Ja se kelpasi Herodeksen.)

7 sentähden hän valalla vannoen lupasi antaa hänelle, mitä ikinä hän anoisi.

7 Sen vuoksi hän valalla lupasi antaa hänelle, mitä tahansa hän anoisi,

7. Sentähden lupasi hän hänelle vannotulla valalla antaa, mitä hän anois.

7. Sentähden lupais hän hänelle walalla anda mitä ikänäns hän anois.

7. Sentädhen hen lupasi henelle wannotul walalla/ että hen tachtoi henelle anda/ mitekutakin hen anoijs. (Sentähden hän lupasi hänelle wannotulla walalla/ että hän tahtoi hänelle antaa/ mitä kukin hän anoisi.)

8 Niin hän äitinsä yllytyksestä sanoi: "Anna tuoda minulle tänne lautasella Johannes Kastajan pää".

8 Niin hän äitinsä yllyttämänä sanoi; "Anna minulle tässä lautasella Johannes Kastajan pää,"

8. Mutta niinkuin hän äidiltänsä ennen neuvottu oli, anna minulle, hän sanoi, tässä vadissa Johannes Kastajan pää.

8. Nijn hän sanoi: nijncuin hänen äitins ennen hänen oli opettanut: anna minulle täsä astias Johannes Castajan pää.

8. Nin hen sanoi/ quin henen eitens ennen henelle oli opettanut/ Anna minulle (ma hen) tesse fatilla Johannesen castaian päe. (Niin hän sanoi/ kuin hänen äitinsä ennen hänelle oli opettanut/ Anna minulle tässä wadilla Johannes Kastajan pää.)

9 Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän käski antaa sen.

9 Kuningas tuli murheelliseksi, mutta valainsa ja ateriakumppanien vuoksi hän käski antaa sen.

9. Ja kuningas tuli murheelliseksi; mutta kuitenkin valan tähden ja niiden, jotka ynnä atrioitsivat, käski hän antaa hänelle,

9. Ja Cuningas tuli murhellisexi. Mutta cuitengin walan tähden ja nijden jotca sijnä atrioidzit käski hän anda hänelle.

9. Ja Kuningas tuli murheisens. Mutta quitengin sen wa'notun wala' tähden/ ia nijnnen iotca ynne atrioitzit/ käski hen anda henelle. (Ja kuningas tuli murheiseensa. Mutta kuitenkin sen wannotun walan tähden/ ja niiden jotka ynnä aterioitsit/ käski hän antaa hänelle.)

10 Ja hän lähetti lyömään Johannekselta pään poikki vankilassa.

10 Ja hän lähetti ja mestautti Johanneksen vankilassa.

10. Ja lähetti leikkaamaan Johanneksen kaulaa tornissa.

10. Ja lähetti leickaman Johannexen caula tornisa.

10. Ja lehetti böwelit leickaman Johannisen caula tornissa. (Ja lähetti pyöwelit leikkaamaan Johanneksen kaulan tornissa.)

11 Ja hänen päänsä tuotiin lautasella ja annettiin tytölle; ja tämä vei sen äidilleen.

11 Niin tämän pää tuotiin lautasella ja annettiin tytölle ja hän vei sen äidilleen.

11. Ja hänen päänsä kannettiin vadissa ja annettiin piialle, ja hän vei sen äidillensä.

11. Ja hänen pääns cannettin astias ja annettin pijcalle ja hän wei sen äitillens.

11. Ja hene' päens edheska'nettin fadis/ ia a'netin picalle. Ja hen weij sen eitelle's. (Ja hänen päänsä edeskannettiin wadissa/ ja annettiin piialle. Ja hän wei sen äitillensä.)

12 Ja hänen opetuslapsensa tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja hautasivat hänet; ja he menivät ja ilmoittivat asian Jeesukselle.

12 Hänen opetuslapsensa tulivat ja ottivat ruumiin* ja hautasivat sen. Ja he menivät ja kertoivat asian Jeesukselle.

12. Ja hänen opetuslapsensa tulivat, ja ottivat pois hänen ruumiinsa, ja hautasivat sen; ja menivät ja ilmoittivat Jesukselle.

12. Ja hänen Opetuslapsens tulit ja otit pois hänen ruumiins hautaisit sen ja menit ja ilmoitit Jesuxelle.

12. Ja edeskeuit hene' opetuslapsens/ ia poisotit henen rumins/ ia hautasit sen ia menit ia ilmoitit sen Iesuselle. (Ja edeskäwit hänen opetuslapsensa/ ja pois otit hänen ruumiinsa/ ja hautasit sen ja menit ja ilmoitit sen Jesukselle.)

13 Kun Jeesus sen kuuli, lähti hän sieltä venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. Ja tämän kuultuaan kansa meni jalkaisin kaupungeista hänen jälkeensä.

13 Kun Jeesus sen kuuli, Hän lähti sieltä veneellä autioon paikkaan yksinäisyyteen. Saatuaan tämän tietää, kansa lähti kaupungeista jalan Hänen jälkeensä.

13. Ja kuin Jesus sen kuuli, meni hän sieltä pois haahdella erämaahan yksinänsä. Ja kuin kansa se kuuli, noudattivat he häntä jalkaisin kaupungeista.

13. COsca Jesus sen cuuli meni hän sieldä pois hahdella erimaahan yxinäns. Ja cosca Canssa sen cuuli noudatit he händä jalcaisin Caupungeista.

13. Coska nyt Iesus sen cwli/ poismeni hen sielde hahdella äri malle harhaan. Ja coska Canssa sen cwlit/ noudhatit he hende ialgha' caupu'geista. (Koska nyt Jesus sen kuuli/ pois meni hän sieltä haahdella äärimaalle harhaan. Ja koska kansa sen kuulit/ noudatit he häntä jalan kaupungeista.)

14 Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, ja hän paransi heidän sairaansa.

14 Veneestä poistuessaan Jeesus näki paljon kansaa, ja Hänen kävi heitä sääli. Ja Hän paransi heidän sairaansa.

14. Ja Jesus meni ulos, ja näki paljon kansaa, ja armahti heidän päällensä, ja paransi heidän sairaitansa.

14. Ja Jesus käwi ja näki paljon Canssa ja armahti heidän päällens ja paransi sairaita.

14. Ja Iesus wlgoskeui/ ia näki palion Canssan/ ia armachti heiden pälens/ ia paransi heiden Sairaansa. (Ja Jesus uloskäwi/ ja näki paljon kansaa/ ja armahti heidän päällensä/ ja paransi heidän sairaansa.)

15 Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja päivä on jo pitkälle kulunut; laske siis kansa luotasi, että he menisivät kyliin ostamaan itsellensä ruokaa".

15 illan tultua Hänen opetuslapsensa menivät Hänen luokseen ja sanoivat: "Paikka on autio, ja aika on jo kulunut. Laske [siis] kansa luotasi, jotta he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa."

15. Mutta kun ehtoo tuli, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä, ja sanoivat: tämä on erämaa, ja aika on jo kulunut: laske kansa, että he menisivät kyliin itsellensä ruokaa ostamaan.

15. MUtta ehtona tulit Opetuslapset hänen tygöns ja sanoit: tämä on erimaa ja yö tule laske Canssa tykös kylijn menemän heillens ruoca ostaman.

15. Mutta echtona edheskeuit Opetuslapset henen tyhens/ ia sanoit/ Teme ombi ärima/ ia öö tulepi/ Laske Canssa tykyes kylijn menemen/ ia heillense roca ostaman. (Mutta ehtoona edeskäwit opetuslapset hänen tykönsä/ ja sanoit/ Tämä ompi äärimaa/ ja yö tuleepi/ Laske kansa tyköäsi kyliin menemän/ ja heillensä ruokaa ostamaan.)

16 Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heidän tarvitse mennä pois; antakaa te heille syödä".

16 Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heidän tarvitse mennä pois. Antakaa te heille syödä."

16. Niin Jesus sanoi heille: ei tarvitse heidän mennä pois: antakaat te heidän syödä.

16. Nijn Jesus sanoi heille: Ei tarwita heidän menemän pois andacat te heidän syödä.

16. Nin sanoi Iesus heille/ Ei taruitze heiden poismenne/ andacat te heiden södhe. (Niin sanoi Jesus heille/ Ei tarwitse heidän pois mennä/ antakaat te heidän syödä.)

17 He sanoivat hänelle: "Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa".

17 He sanoivat Hänelle: Meillä ei ole täällä kuin viisi leipää ja kaksi kalaa."

17. Mutta he sanoivat hänelle: ei meillä ole tässä enempi kuin viisi leipää ja kaksi kalaa.

17. He sanoit hänelle: ei meillä ole täsä enä cuin wijsi leipä ja caxi cala.

17. He sanoit henelle/ Ei ole meillä tesse enämbi quin wisi leipe/ ia caxi cala. (He sanoit hänelle/ Ei ole meillä tässä enempi kuin wiisi leipää/ ja kaksi kalaa.)

18 Mutta hän sanoi: "Tuokaa ne tänne minulle".

18 Mutta Hän sanoi: "Tuokaa ne tänne minulle."

18. Hän sanoi: tuokaat minulle ne tänne.

18. Hän sanoi tuocat minulle ne tänne. Ja käski Canssan istua ruohon päälle.

18. Sanoi hen/ Tocatta minulle nee tenne. Ja keski Ca'san istua roholle sömen. (Sanoi hän/ Tuokaatte minulle ne tänne. Ja käski kansan istua ruoholle syömään.)

19 Ja hän käski kansan asettua ruohikkoon, otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leivät opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.

19 Käskettyään kansan asettua ruohikkoon, Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leivät opetuslapsilleen, ja opetuslapset antoivat kansalle.

19. Ja hän käski kansan istua ruoholle, ja otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsahti ylös taivaasen, kiitti, ja mursi, ja antoi leivät opetuslapsille, ja opetuslapset antoivat kansalle.

19. Ja otti ne wijsi leipä ja caxi cala cadzahti ylös Taiwasen kijtti mursi ja andoi leiwät Opetuslapsillens ja Opetuslapset annoit Canssalle

19. Ja otti nee wisi leipe/ ia caxi cala/ Ylescatzatti Taiuasen/ kijtti Jumala/ murssi ia annoi ne leiuet Opetuslapsillens/ ia Opetuslapset annoit ne Canssalle/ (Ja otti ne wiisi leipää/ ja kaksi kalaa/ Ylös katsahti taiwaaseen/ kiitti Jumalaa/ mursi ja antoi ne leiwät opetuslapsillensa/ ja opetuslapset annoit ne kansalle/)

20 Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista.

20 Kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi. Ja he kokosivat jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista.

20. Ja he söivät kaikki, ja ravittiin. Niin he kokosivat tähteistä muruja, kaksitoistakymmentä koria täyteen.

20. Ja he söit caicki ja rawittin.

20. Ja he söijt caiki/ ia rawittijn. (Ja he söit kaikki/ ja rawittiin.)

21 Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.

21 Niitä, jotka söivät, oli noin viisi tuhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.

21. Mutta niitä, jotka olivat syöneet, oli lähes viisituhatta miestä, ilman vaimoja ja lapsia.

21. Nijn he cocoisit muruja ja täytit caxitoistakymmendä coria tähteistä. Mutta nijtä cuin olit syönet oli lähes wijsi tuhatta miestä ilman waimoita ja lapsita.

21. Nin he cocoisit muruia caxitoistakymende corghia teunnä/ quin ylitze ieit. Mutta ne iotca olit sönuet/ oli lehes wisi tuhat miest ilman waimoita ia lapsita. (Niin he kokosit muruja kaksitoistakymmentä koria täynnä/ kuin ylitse jäit. Mutta ne jotka olit syöneet/ oli lähes wiisi tuhatta miestä ilman waimoja ja lapsia.)

22 Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa.

22 Mutta heti Jeesus* vaati opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja menemään Hänen edellään toiselle rannalle sillä aikaa, kun Hän laskisi kansan luotaan.

22. Ja kohta vaati Jesus opetuslapsiansa haahteen astumaan, ja menemään hänen edellään toiselle rannalle, niinkauvan kuin hän kansan olis tyköänsä laskenut.

22. JA cohta Jesus waati Opetuslapsians hahten menemän hänen edelläns toiselle rannalle nijncauwan cuin hän Canssan olis häneldäns laskenut.

22. Ja cocta wadi Iesus henen Opetuslapsens että heiden hachten astuman piti/ ia menemen henen edhellens toiselle ra'nalle/ nincauuan että hen Canssan heneldens laski. (Ja kohta waati Jesus hänen opetuslapsensa että heidän haahteen astuman piti/ ja menemään hänen edellänsä toiselle rannalle/ niinkauan että hän kansan häneltänsä laski.)

23 Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä.

23 Laskettuaan kansan luotaan Hän nousi vuorelle yksinäisyyteen rukoilemaan. Illan tultua Hän oli siellä yksin.

23. Ja kuin hän oli kansan laskenut, astui hän yksinänsä vuorelle rukoilemaan. Ja kuin ehtoo joutui, oli hän siellä yksinänsä.

23. Ja cosca hän oli Canssan laskenut astui hän yxinäns wuorelle rucoileman. Ja cosca ehto joudui oli hän siellä yxinäns.

23. Ja coska hen oli Canssat heneldens laskenut/ astui hen yxinens woorellen rucoelman. Ja coska echto ioudui/ oli hen sielle yxinens. (Ja koska hän oli kansan häneltänsä laskenut/ astui hän yksinänsä wuorelle rukoileman. Ja koska ehtoo joutui/ oli hän siellä yksinänsä.)

24 Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen.

24 Mutta vene oli jo *järven keskellä* aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen.

24. Mutta haaksi oli jo keskellä merta, ja ahdistettiin aalloilta; sillä vastatuuli oli.

24. Mutta haaxi oli jo keskellä merta ja ahdistettin alloilda: sillä wasta tuuli oli.

24. Mutta haaxi oli io keskelle mertä/ ia ahdistettin alloilta/ Sille että wasta twli oli. (Mutta haaksi oli jo keskellä merta/ ja ahdistettiin aalloilta/ Sillä että wastatuuli oli.)

25 Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä.

25 Neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän luokseen kävellen järven päällä.

25. Mutta yöllä, neljännessä vartiossa, tuli Jesus heidän tykönsä, käyden merellä.

25. Mutta yöllä neljännes wartios tuli Jesus heidän tygöns käyden merellä.

25. Mutta öelle * nelienes wartios/ tuli Iesus heiden tygens/ kieudhe' mere' pälä. (Mutta yöllä neljännes wartiossa/ tuli Jesus heidän tykönsä/ käyden meren päällä.)

26 Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta.

26 Nähdessään Hänen kävelevän järven päällä opetuslapset pelästyivät ja sanoivat: "Se on aave!" ja huusivat pelosta."

26. Ja kuin opetuslapset näkivät hänen merellä käyvän, peljästyivät he, ja sanoivat: kyöpeli se on; ja huusivat pelvon tähden.

26. Ja cosca Opetuslapset näit hänen merellä käywän peljästyit he ja sanoit: Köpeli se on ja huusit pelgon tähden.

26. Ja coska Opetuslapset neijt henen meren päle kieuuen/ peliestyit he/ ia sanoit/ Köpeli se on/ ia pelgon tehden hwdhit. (Ja koska opetuslapset näit hänen meren päällä käywän/ peljästyit he/ ja sanoit/ Kyöpeli se on/ ja pelon tähden huudit.)

27 Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö".

27 Mutta heti Jeesus puhutteli heitä sanoen: "Olkaa turvallisella mielellä. *Minä olen*, älkää pelätkö."

27. Niin Jesus puhui kohta heille ja sanoi: olkaat hyvässä turvassa! minä olen: älkäät peljästykö.

27. Nijn Jesus puhui cohta heille ja sanoi: olcat hywäs turwas minä olen älkät peljästykö.

27. Nin Iesus puhui cocta heille/ ia sanoi/ Olcat hyues turuas/ mine olen/ elket peliestyckö. (Niin Jesus puhui kohta heille/ ja sanoi/ Olkaat hywässä turwassa/ minä olen/ älkäät peljästykö.)

28 Pietari vastasi hänelle ja sanoi: "Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten".

28 Pietari vastasi Hänelle ja sanoi: "Herra, jos se olet sinä, käske minun tulla luoksesi vetten päällä."

28. Niin vastasi Pietari häntä ja sanoi: Herra, jos sinä olet, niin käske minun tulla tykös vetten päällä.

28. NIin wastais Petari händä ja sanoi: Herra jos sinä olet nijn käske minun tulla tygös wetten päällä.

28. Nin wastasi Petari hende/ ia sanoi/ Herra/ ios sine olet/ sitte käske minua tyges tulla wettein päle. (Niin wastasi Pietari häntä/ ja sanoi/ Herra/ jos sinä olet/ sitten käske minua tykösi tulla wetten päällä.)

29 Hän sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö.

29 Hän sanoi: "Tule." Astuttuaan veneestä Pietari käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen luo."

29. Niin hän sanoi: tule! Ja Pietari astui ulos haahdesta ja kävi vetten päällä, että hän menis Jesuksen tykö.

29. Nijn hän sanoi tule. Ja Petari astui ulos hahdest ja käwi wetten päällä että hän menis Jesuxen tygö.

29. Nin hen sanoi/ Tule. Ja coska Petari hahdest wlgosastui/ ia kieui wettein päle että hen menis Iesusen tyge. (Niin hän sanoi/ Tule. Ja koska Pietari haahdesta ulos astui/ ja käwi wetten päällä että hän menisi Jesuksen tykö.)

30 Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: "Herra, auta minua".

30 Mutta nähdessään (ankaran) myrskyn, hän pelästyi ja alkaessaan vajota huusi sanoen: "Herra, pelasta minut."

30. Ja kuin hän näki ankaran tuulen, niin hän peljästyi, ja rupesi vajoomaan, huusi sanoen: Herra, auta minua!

30. Ja cosca hän näki angaran tuulen nijn hän peljästyi.

30. Mutta coska hen näki ialon ilman nin hen cauhistui/ (Mutta koska hän näki jalon ilman (ankaran tuulen 1642) niin hän kauhistui/)

31 Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?"

31 Heti Jeesus kätensä* ojentaen tarttui häneen ja sanoi hänelle: ”Vähäuskoinen, miksi epäilit?”

31. Niin Jesus ojensi kohta kätensä, ja tarttui häneen, ja sanoi hänelle: oi sinä heikko-uskoinen, miksis epäilit?

31. Ja rupeis wajoman huusi sanoden: Herra auta minua. Nijn Jesus ojensi cohta kätens ja tartui häneen.

31. ia rupesi waioman/ hwti hen sanoden/ Herra/ auta minua. Nin Iesus cocta oiensi kätens/ ia tartui heneen kijnni/ (ja rupesi wajoaman/ huuti hän sanoen/ Herra/ auta minua. Niin Jesus kohta ojensi kätensä/ ja tarttui häneen kiinni/)

32 Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli.

32 Heidän astuttuaan veneeseen tuuli asettui.

32. Kuin he astuivat haahteen, niin tuuli tyveni.

32. Ja sanoi hänelle o sinä heickouscoinen mixis epäilit? cosca he astuit hahten nijn tuuli tyweni.

32. Ja sanoi henelle/ O sine heicowskoinen/ mixi sine epälit? Ja coska he astuit hadhen siselle/ nin tyueni ilma. (Ja sanoi hänelle/ Oi sinä heikkouskoinen/ miksi sinä epäilit? Ja koska he astuit haahden sisälle/ niin tyweni ilma.)

33 Niin venheessä olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: "Totisesti sinä olet Jumalan Poika".

33 Niin veneessä olevat tulivat ja kumarsivat Häntä ja sanoivat: ”Totisesti sinä olet Jumalan Poika.”

33. Mutta ne, jotka olivat haahdessa, tulivat ja kumarsivat häntä, ja sanoivat: totisesti olet sinä Jumalan Poika.

33. Mutta ne jotca olit hahdesa tulit ja cumarsit händä ja sanoit: totisesta olet sinä Jumalan Poica.

33. Mutta ne/ iotca olit hahdesa/ edheskeuit/ ia kumarsit hende/ ia sanoit/ Totisesta olet sine Jumalan Poica. (Mutta ne/ jotka olit haahdessa/ edeskäwit/ ja kumarsit häntä/ ja sanoit/ Totisesti olet sinä Jumalan Poika.)

34 Ja kuljettuaan yli he tulivat maihin Gennesaretiin.

34 Kuljettuaan yli he tulivat Gennesaretin maahan.

34. Ja kuin he olivat menneet ylitse, tulivat he Genesaretin maalle.

34. JA cosca he olit mennet ylidze tulit he Genezaretin maalle.

34. Ja coska he olit ylitze mennyuet/ tulit he Genezarethin maalle. (Ja koska he olit ylitse menneet/ tulit he Genezarethin maalle.)

35 Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat hänet, lähettivät he sanan kaikkeen ympäristöön, ja hänen tykönsä tuotiin kaikki sairaat.

35 Kun sen paikkakunnan miehet tunsivat Hänet, he lähettivät sanan koko siihen ympäristöön. Niin he toivat Hänen luokseen kaikki, jotka olivat sairaita.

35. Ja kuin sen paikan miehet tunsivat hänen, lähettivät he ympäri kaikkea sitä maata, ja toivat hänen tykönsä kaikkinaisia sairaita,

35. Ja cosca sen paican Canssa tunsit hänen lähetit he ymbärins caicke sitä maata sanansaattajat ja toit hänelle caickinaisia kipeitä.

35. Ja coska sen paican Canssa tunsit henen/ wlgoslehetit he ymberins caiken sen maan sanansaattaiat/ ia tooit henelle caikinaiset kipijet/ (Ja koska sen paikan kansa tunsit hänen/ ulos lähetit he ympäriinsä kaiken sen maan sanansaattajat/ ja toit hänelle kaikkinaiset kipeät/)

36 Ja he pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat.

36 Ja he pyysivät Häneltä, että vain saisivat koskettaa Hänen vaippansa tupsua, ja kaikki jotka koskettivat, paranivat.

36. Ja rukoilivat häntä, että he ainoastaan hänen vaatteensa palteeseen saisivat ruveta. Ja kaikki, jotka siihen rupesivat, tulivat terveiksi.

36. Ja rucoilit händä että he ainoastans hänen waattens paltesen saisit ruweta. Ja caicki jotca sijhen rupeisit tulit terwexi.

36. Ja rucolit hende että he waiuoin henen waatens paltesen rupeaisit. Ja caiki iotca sihen rupeisit/ ne teruexi tulit. (Ja rukoilit häntä, että he waisoin hänen waatteensa palteeseen rupeaisit. Ja kaikki jotka siihen rupeisit/ ne terweeksi tulit.)