6 luku

Karitsa avaa kirjakäärön ensimmäisen sinetin 1, 2, toisen 3, 4, kolmannen 5, 6, neljännen 7, 8, viidennen 9 – 11 ja kuudennen sinetin 12 – 17.

1 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä: "Tule!"

1 Näin kun Karitsa avasi yhden sineteistä* ja kuulin yhden neljästä olennosta ikään kuin ukkosen äänen sanovan: "Tule (ja katso)!"

1. Ja minä näin, kuin Karitsa ensimäisen sinetin avasi, ja minä kuulin yhden neljästä eläimestä sanovan, niinkuin pitkäisen jylinän: tule ja katso!

1. JA minä näin cosca Caridza ensimäisen sinetin awais: ja minä cuulin yhden nijstä neljästä eläimestä sanowan nijncuin Pitkäisen jylinän: tule ja cadzo.

1. JA mine näin/ ette cosca se Caritza auasi yhden Insigleista/ ia mine cwlin yhden nijste nelieste eleimeste sanouan/ ninquin pitkeisen iylinen/ Tule ia catzo. (JA minä näin/ että koska se Karitsa awasi yhden insigleistä/ ja minä kuulin yhden niistä neljästä eläimestä sanowan/ niinkuin pitkäisen jylinän/ Tule ja katso.)

2 Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.

2 Niin minä näin, ja katso: valkea hevonen, ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele*, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.

2. Ja minä näin, ja katso, valkia orhi; ja se, joka sen päällä istui, piti joutsea, ja hänelle annettiin kruunu, ja hän läksi voittamaan ja saamaan voittoa.

2. Ja minä näin ja cadzo yxi walkia Orhi ja se joca sen päällä istui piti jousta: ja hänelle annettin Cruunut ja hän läxi woittaman ja saaman woitto.

2. Ja mine näin/ ia catzo/ yxi walkea Ori/ ia ioca istui hene' pälens/ piti Joutzen. Ja henelle annetin yxi Crunu/ ia hen wlosmeni woittaman ia saaman woiton. (Ja minä näin/ ja katso/ yksi walkea ori/ ja joka istui hänen päällensä/ piti jousen. Ja hänelle annettiin yksi kruunu/ ja hän ulos meni woittaman ja saaman woiton.)

3 Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: "Tule!"

3 Kun Karitsa* avasi toisen sinetin, kuulin toisen olennon sanovan: "Tule (ja katso)!"

3. Ja kuin hän toisen sinetin avasi, kuulin minä toisen eläimen sanovan: tule ja katso!

3. JA cosca hän toisen sinetin awais cuulin minä toisen eläimen sanowan: tule ja cadzo.

3. Ja coska hen auasi sen toisen Insiglin Cuulin mine sen toisen Eleimen sanouan/ Tule ia catzo. (Ja koska hän awasi sen toisen insiglin Kuulin minä sen toisen eläimen sanowan/ Tule ja katso.)

4 Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.

4 Niin lähti toinen, tulipunainen hevonen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, jotta ihmiset surmaisivat toisiaan, ja hänelle annettiin iso miekka.

4. Ja ruskia orhi meni ulos; ja sille, joka sen päällä istui, annettiin rauha maasta ottaa pois, että heidän piti keskenänsä toinen toisensa tappaman; ja hänelle oli suuri miekka annettu.

4. Ja ruskia Orhi ulosmeni ja se joca sen päällä istui hänen annettin rauha maasta poisotta että heidän piti keskenäns toinen toisens tappaman ja hänelle oli suuri miecka annettu.

4. Ja wlosmeni toinen Ruskia Ori/ ia ioca sen päle istui/ henelle annetin Rauha Maasta poisotta/ Ja ette he keskenens piti heidhens tappaman/ ia henelle oli swri Miecka annettu. (Ja ulos meni toinen ruskea ori/ ja joka sen päälle istui/ hänelle annettiin rauha maasta pois ottaa/ Ja että he keskenänsä piti heidäns tappaman/ ja hänelle oli suuri miekka annettu.)

5 Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan: "Tule!" Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.

5 Kun Karitsa* avasi kolmannen sinetin, kuulin kolmannen olennon sanovan: "Tule (ja katso)!" Niin minä näin, ja katso: musta hevonen, ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.

5. Ja kuin hän kolmannen sinetin avasi, kuulin minä kolmannen eläimen sanovan: tule ja katso! Ja minä näin, ja katso, musta orhi; ja sillä, joka sen päällä istui, oli vaaka kädessä.

5. JA cosca hän colmannen sinetin awais cuulin minä colmannen eläimen sanowan: tule ja cadzo. Ja minä näin ja cadzo yxi musta Orhi ja sillä joca sen päällä istui oli waaca kädes.

5. Ja coska hen auasi sen colmanen Insiglin/ cwlin mine sen colmanen Eleimen sanouan/ Tule ia catzo. Ja mine näin/ ia catzo yxi musta Ori/ ia henelle ioca sen päle istui/ oli yxi Waaca Kädhes. (Ja koska hän awasi sen kolmannen insiglin/ kuulin minä sen kolmannen eläimen sanowan/ Tule ja katso. Ja minä näin/ ja katso yksi musta ori/ ja hänelle joka sen päälle istui/ oli yksi waaka kädessä.)

6 Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä."

6 Kuulin [ikään kuin] äänen niitten neljän olennon keskellä sanovan: "Koiniks* vehnää denarilla ja kolme koiniksia ohria denarilla. Mutta älä turmele öljyä ja viiniä."

6. Ja minä kuulin äänen neljän eläimen keskeltä sanovan: mitta nisuja yhteen penninkiin ja kolme mittaa ohria yhteen penninkiin, ja älä viinaa eikä öljyä vahingoita.

6. Ja minä cuulin änen nijden neljän eläimen keskeldä sanowan: mitta nisuja yhten penningijn ja colme mitta ohria yhten penningijn: ja älä wijna elickä öljyä wahingoita.

6. Ja mine cwlin yhden Änen/ ninen nelien Eleimen keskelle sanouan/ yxi Mitta Nisuia Colmes euris/ ia colme Mitta Ohria Colmes euris/ ia ele wina ia öliu wahingoita. (Ja minä kuulin yhden äänen/ niinen neljän eläimen keskellä sanowan/ yksi mittä nisuja kolmessa äyrissä/ ja kolme mittaa ohria kolmessa äyrissä/ ja älä wiinaa ja öljyä wahingoita.)

7 Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan: "Tule!"

7 Kun Karitsa* avasi neljännen sinetin, kuulin neljännen olennon äänen sanovan: "Tule (ja katso)!"

7. Ja kuin hän avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen eläimen äänen sanovan: tule ja katso!

7. JA cosca hän awais neljännen sinetin cuulin minä neljännen eläimen änen sanowan: tule ja cadzo:

7. Ja coska he' auasi sen neliene' Insiglin cwlin mine sen neliene' eleime' Änen sanoua'/ Tule ia catzo. (Ja koska hän awasi sen neljännen insiglin kuulin minä sen neljännen eläimen äänen sanowan/ Tule ja katso.)

8 Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.

8 Niin minä näin, ja katso: harmahtava hevonen, ja joka sen selässä istui, sen nimi oli Kuolema. Ja Tuonela seurasi hänen mukanaan. Ja niille annettiin valta maan neljäsosaan, valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla* ja maan petojen avulla.

8. Ja minä näin, ja katso, hiirenkarvainen orhi, ja joka sen päällä istui, sen nimi oli kuolema; ja helvetti noudatti häntä. Ja hänelle annettiin voima tappaa neljättä osaa maan päältä miekalla ja nälällä, ja surmalla ja pedoilla maan päällä.

8. Ja minä näin ja cadzo yxi hijrencarwainen Orhi ja joca sen päällä istui sen nimi oli cuolema ja Helwetti noudatti händä. Ja hänelle annettin woima tappa neljättä osa maan pääldä miecalla ja näljällä ja surmalla ja pedoilda maan päällä.

8. Ja mine nein/ ia catzo yxi placki Ori/ ia ioca sen päle istui/ sen Nimi oli Colema ia Helueti he'de noudatti. Ja henelle woima a'nettin tappaman sen neliene' Osan Maan päle/ Miekalla ia Nälielle ia Surmalla/ ia Petoin cautta Maan päle. (Ja minä näin/ ja katso yksi plakki ori/ ja joka sen päälle istui/ sen nimi on kuolema ja helwetti häntä noudatti. Ja hänellä woima annettiin tappaman sen neljännen osan maan päälle/ Miekalla ja nälällä ja surmalla/ ja petoin kautta maan päälle.)

9 Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.

9 Kun Karitsa* avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niitten sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan vuoksi ja sen todistuksen vuoksi, joka heillä oli.

9. Ja kuin hän viidennen sinetin avasi, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka Jumalan sanan tähden tapetut olivat ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.

9. JA cosca hän wijdennen sinetin awais näin minä Altarin alla nijden sielut jotca Jumalan sanan tähden tapetut olit: ja sen todistuxen tähden cuin heillä oli.

9. Ja coska hen auasi sen widenen Insiglin Näin mine Altarin alla ninen Sielut iotca Jumalan Sanan tedhen tapetut olit. Ja sen Todistoxen teden ioca heille oli. (Ja koska hän awasi sen wiidennen insiglin. Näin minä alttarin alla niinen sielut jotka Jumalan Sanan tähden tapetut olit. Ja sen todistuksen tähden joka heille oli.)

10 Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?"

10 He huusivat voimakkaalla äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi aikaa, pyhä ja totuullinen Valtias, jätät tuomitsematta ja kostamatta veremme niille, jotka asuvat maan päällä?"

10. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: sinä pyhä ja totinen Herra! kuinka kauvan et sinä tuomitse ja meidän vertamme kosta niille, jotka maan päällä asuvat?

10. Ja he huusit suurella änellä sanoden: sinä pyhä ja totinen HERra cuinga cauwan et sinä duomidze ja meidän wertamme costa nijlle jotca maan päällä asuwat?

10. Ja he hwsit swrella Änelle/ sanodhen/ Sine Pyhe ia Totine' Herra/ quinga cauuan et sine domitze ia costa meiden Werenne/ nijste iotca Maan päle asuuat? (Ja he huusit suurella äänellä/ sanoen/ Sinä Pyhä ja Totinen Herra/ kuinka kauan et sinä tuomitse ja kosta meidän weremme/ niistä jotka maan päällä asuwat?)

11 Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.

11 Niin [heille] kullekin annettiin * pitkät valkeat vaatteet*, ja heille sanottiin, että pysyisivät levollisina vielä vähän aikaa, kunnes täyttyisi myös heidän palvelutoveriensa ja heidän veljiensä luku, jotka joutuisivat tapettaviksi niin kuin hekin.

11. Ja kullekin heistä annettiin valkia vaate ja sanottiin heille, että heidän piti vielä vähän aikaa lepäämän, siihenasti kuin heidän kanssapalveliainsa ja veljeinsä luku täytetyksi tulis, jotka piti tapettaman niinkuin hekin.

11. Ja cullekin heistä annettin walkia waate: ja sanottin että heidän piti wielä wähän aica lewämän sijhenasti cuin heidän weljeins ja cansapalweliains lucu täytetyxi tuli jotca myös piti tapettaman nijncuin hekin.

11. Ja cullekin heiste annetin walkea waate. Ja sanotin heille ette heiden piti wiele lepemen wähen aica/ sihenasti ette heiden Cansapaluelians ia weliens Lucu teuten tulis/ iotca mös tapettaman piti ninquin Heki. (Ja kullekin heistä annettiin walkea waate. Ja sanottiin heille että heidän piti wielä lepääman wähän aikaa/ siihen asti että heidän kanssapalwelijansa ja weljiensä luku täyteen tulisi/ jotka myös tapettaman piti niinkuin hekin.)

12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,

12 Näin kun Karitsa* avasi kuudennen sinetin, ja (katso:) syntyi suuri maanjäristys, ja aurinko kävi mustaksi niin kuin karvainen säkki ja [koko] kuu muuttui niin kuin vereksi,

12. Ja minä näin, kuin hän kuudennen sinetin avasi, katso, niin tapahtui suuri maanjäristys, ja aurinko tuli mustaksi niinkuin karvasäkki ja kuu tuli kokonansa niinkuin veri,

12. JA minä näin cosca hän cuudennen sinetin awais cadzo nijn tapahdui suuri maan järistys ja Auringo tuli mustaxi nijncuin carwasäcki ja Cuu tuli coconans nijncuin weri.

12. Ja mine näin/ coska he' auasi sen Cwdhene' Insiglin/ ia catzo/ nin swri Maanieristus tapactui/ ia Auringoinen tuli mustaxi quin Caruasecki/ ia Cuu tuli coconans ninquin Weri/ (Ja minä näin/ koska hän awasi sen kuudennen insiglin/ ja katso/ niin suuri maanjäristys tapahtui/ ja aurinkoinen tuuli mustaksi kun karwasäkki/ ja kuu tuli kokonansa niinkuin weri/)

13 ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,

13 ja taivaan tähdet putosivat maahan niin kuin viikunapuu varistaa raakileensa, kun ankara tuuli sitä ravistaa,

13. Ja tähdet putosivat taivaasta maan päälle, niinkuin fikunapuu fikunansa varistaa, kuin hän suurelta tuulelta häälytetään.

13. Ja tähdet putoisit Taiwast maan päälle nijncuin ficunapuu ficunans warista cosca hän suurelda tuulelda häälytetän.

13. ia Tehdhet alasputosit Taiuast Maan päle ninquin Fikunapuu waristapi henen Fikunans/ coska hen swresta Twlesta hälyteten. (ja tähdet alas putosit taiwaasta maan päälle niinkuin wiikunapuu waristaapi hänen wiikunansa/ koska hän suuresta tuulesta hälytetään.)

14 ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.

14 ja taivas väistyi niin kuin kirjakäärö, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltaan.

14. Ja taivas pakeni niinkuin kämärtynyt kirja, ja kaikki vuoret ja luodot siirrettiin sioistansa.

14. Ja Taiwas pakeni nijncuin kämärtynyt Kirja ja caicki luodot ja wuoret sijrtin sioistans.

14. Ja Taiuas kiemerysti ninquin kämerettu Kiria/ ia caiki Wooret ia Loodhot tulit sijrtynexi heidhe' sioistans. (Ja taiwas kämärysti (käärittiin) niinkuin kämärrettu kirja/ ja kaikki wuoret ja luodot tulit siirtyneeksi heidän sijoistansa.)

15 Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin

15 Maan hallitsijat* ja ylimykset ja rikkaat ja sotapäälliköt ja mahtavat ja kaikki orjat ja kaikki vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten kallioihin

15. Ja kuninkaat maan päällä, ja ylimäiset, ja rikkaat, ja päämiehet, ja väkevät, ja kaikki orjat, ja kaikki vapaat kätkivät itsensä luoliin ja vuorten rotkoihin,

15. Ja Cuningat maan päällä ja ylimmäiset ja rickat ja Päämiehet ja wäkewät ja caicki orjat ja caicki wapat kätkit heidäns luolijn ja rotcoihin.

15. Ja ne Kuningat maan päle/ ia ne ylimeset ia ne rickat/ ia ne pämihet ia ne wäkeuet ia caiki oriat ia caiki wapahet ketkit heidens Loolijn ia Rotcohin/ (Ja ne kuninkaat maan päälle/ ja ne ylimmäiset ja ne rikkaat/ ja ne päämiehet ja ne wäkewät ja kaikki orjat ja kaikki wapahat kätkit heidäns luoliin ja rotkoihin/)

16 ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!

16 ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Kaatukaa päällemme ja kätkekää meidät valtaistuimella istuvan kasvoilta ja Karitsan vihalta!

16. Ja sanoivat vuorille ja kukkuloille: langetkaat meidän päällemme ja peittäkäät meitä sen kasvoin edestä, joka istuimella istuu, ja Karitsan vihasta.

16. Ja sanoit wuorille ja cuckuloille: langetcat meidän päällem ja peittäkät meitä sen caswoin edestä joca istuimella istu ja Caridzan wihasta:

16. ia sanouat Woorille ia Callioille/ la'gteca meiden pälen ia peiteket meite sen Casuoin edheste ioca Stolin päle istupi/ ia Caritzan wihasta. (ja sanowat wuorille ja kallioille/ langetkaa meidän päällen ja peittäkäät meitä sen kaswoin edestä joka tuolin päälle istuupi/ ja Karitsan wihasta.)

17 Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"

17 Sillä Hänen* vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"

17. Sillä se suuri hänen vihansa päivä on tullut, ja kuka voi pysyä?

17. Sillä hänen suuren wihans päiwä on tullut ja cuca woi pysyä?

17. Sille ette tullut ombi henen swren Wihans Peiue/ ia cuca woipi seisoa? (Sillä että tullut ompi hänen suuren wihansa päiwä/ ja kuka woipi seisoa?)