18 luku

Enkeli julistaa Babylonin kukistuvan 1 – 3, ja taivaallinen ääni kehoittaa Jumalan kansaa lähtemään pois Jumalan tuomitsemasta kaupungista 4 – 8 Sen häviötä maanpiirin kuninkaat, kauppiaat ja merenkulkijat itkevät 9 – 19, mutta taivaat riemuitsevat siitä 20; eräs toinen enkeli julistaa Babylonin kukistuksen tulevan äkisti 21 – 24.

1 Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.

1 Tämän jälkeen näin tulevan taivaasta [toisen] enkelin, jolla on suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.

1. Ja sitte näin minä toisen enkelin tulevan alas taivaasta, jolla oli suuri voima: ja maa valistui hänen kirkkaudestansa.

1. JA sijtte näin minä toisen Engelin alastulewan Taiwast jolla oli woima ja maa walistui hänen kirckaudestans.

1. JA sitelehin mine näin toisen Engelin alastuleua' Taiuahast/ iolla oli swri woima/ ia Ma walghistui henen Kircaudhestans. (Ja siitä lähin minä näin toisen enkelin alastulewan taiwahasta/ jolla oli suuri woima/ ja maa walkistui hänen kirkkaudestansa)

2 Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.

2 Ja hän huusi (voimallisesti) kovalla äänellä ja sanoi: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien olinpaikaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattujen lintujen olinpaikaksi.

2. Ja hän huusi väkevästi suurella äänellä ja sanoi: lankesi, lankesi suuri Babylon, ja on tullut perkeleitten asumasiaksi, ja kaikkein rietasten henkein kätköksi, ja kaikkein rietasten ja vihattavain lintuin kätköksi.

2. Ja hän huusi wäellä ja suurella änellä ja sanoi: langennut on langennut on se suuri Babylon ja on tullut Perkeleitten asumasiaxi ja caickein rietasten Hengein kätköxi ja caickein rietasten ja tylkiäin linduin kätköxi:

2. Ja wloshwsi wäellä ia swrella änelle ia sanoi/ la'genut on/ langenut on/ se swri Babilon/ ia ombi tullut Perkeleiten Asuumaxi/ Ja caikein Rietaisten Hengein Ketköxi/ ia caikein Rietaisten ia Tylkiein Linduin ketköxi/ (Ja ulos huusi wäellä ja suurella äänellä ja sanoi/ langennut on/ langennut on/ se suuri Babylon/ ja ompi tullut perkeleitten asumaaksi/ ja kaikkein rietasten henkein kätköksi/ ja kaikkein rietasten ja tylkijäin lintuin kätköksi/)

3 Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta."

3 Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansakunnat juoneet, ja maan hallitsijat* ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssaan, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa väkevyydestä."

3. Sillä hänen huoruutensa vihan viinasta ovat kaikki pakanat juoneet, ja maan kuninkaat hänen kanssansa huorin tehneet, ja kauppamiehet maan päällä ovat rikastuneet hänen herkkuinsa voimasta.

3. Sillä hänen huorudens wihan wijnasta owat caicki pacanat juonet ja Cuningat maan päällä owat hänen cansans hauristellet ja cauppamiehet maan päällä owat ricastunet hänen suurista hecumistans.

3. Sille ette henen Hoorudhens Wihan Winasta ouat caiki pacanat ioonuet/ Ja Kuningaat Maan päle ouat henen cansans Hauristelluet/ Ja Caupamiehet Maan päle ouat ricastunuet henen swrista Hercuistans. (Sillä että hänen huoruutensa wihan wiinasta owat kaikki pakanat juoneet/ Ja kuninkaat maan päällä owat hänen kanssansa hauristelleet/ ja kauppamiehet maan päällä owat rikastuneet hänen suurista herkuistansa.)

4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.

4 Kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ettette olisi osallisia hänen synteihinsä ja ettette saisi kärsiä hänen vitsauksistaan.

4. Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: te. minun kansani, lähtekäät ulos hänestä, ettette hänen synneistänsä osallisiksi tulisi, ettette myös jotakin hänen vitsauksistansa saisi.

4. JA minä cuulin toisen änen Taiwasta sanowan: Te minun Canssani mengät ulos hänestä ettet te hänen synneistäns osallisexi tulis ettet te myös jotakin hänen widzauxistans sais.

4. Ja mine cwlin toisen änen Taiuaasta sanouan/ Te minun Canssani/ wlosmengette Heneste/ ettei te osalisexi tulisi hene' synneistens/ senpäle ettei te iotaki saisi henen Witzauxistans/ (Ja minä kuulin toisen äänen taiwaasta sanowan/ Te minun kansani/ ulos menkäätte hänestä/ ettei te osalliseksi tulisi hänen synneistänsä/ sen päälle ettei te jotkin saisi hänen witsauksistansa/)

5 Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.

5 Sillä hänen syntinsä ovat nousseet* taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.

5. Sillä hänen syntinsä ovat ulottuneet hamaan taivaasen asti, ja Jumala muisti hänen vääryytensä.

5. Sillä hänen syndins owat ulottunet haman Taiwasen asti: ja Jumalan muista hänen wäärydens.

5. sille ette hene' syndinse ouat wlottunuet haman Taiuasen asti Ja Jumala muista henen wärydheins päle. (sillä että hänen syntinsä owat ulottuneet hamaan taiwaaseen asti Ja Jumala muistaa hänen wääryytensä päälle.)

6 Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt (teille), ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin.

6 Antakaa hänelle niin kuin hänkin on antanut (teille), maksakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen tekojensa mukaan. Siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin.

6. Maksakaat hänelle niinkuin hänkin maksoi teille, ja kertokaat hänelle kaksinkertaisesti hänen töittensä jälkeen; sillä juoma-astialla, josta hän teille pani sisälle, niin pankaat hänelle kaksinkertaisesti.

6. Maxacat hänelle nijncuin hängin maxoi teille ja kertoicat hänelle caxikertaisest hänen töidens jälken. Ja millä Calkilla hän teille sisälle pani nijn sisälle pangat hänelle taas caxikertaisest.

6. Maxacat henelle/ ninquin Hängi maxoi teille/ ia kerdhacat henelle caxikerdhaiset/ henen Töidhens ielkin. Ja mille Calkilla hen teille sisellepani/ siselpangat henelle caxikerdhaisesta. (Maksakaat hänelle/ niinkuin hänkin maksoi teille/ ja kertokaat hänelle kaksikertaiset/ hänen töidensä jälkeen. Ja millä kalkilla hän teille sisälle pani/ sisälle pankaat hänelle kaksikertaisesti.)

7 Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä',

7 Niin paljon kuin hän on itseään korottanut ja hekumallisesti* elänyt, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: 'Istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä',

7. Niin paljo kuin hän itsiänsä kunnioitti ja koreili, niin antakaat hänelle niin paljon vaivaa ja itkua; sillä hän sanoo sydämessänsä: minä istun ja olen kuningatar ja en leski, ja ei minun pidä itkua näkemän.

7. Nijn paljo cuin hän idzens cunnialisexi teki ja coreili nijn hänelle myös sisälle pangat waiwa ja itcua. Sillä hän sano sydämesäns: minä istun ja olen Drötningi ja en leski ja en minä itcua näe.

7. Quingapalio hen itzens Cunnialisexi teki/ ia Hercuisa oli/ Ninpalio henelle siselpangat pijna ia Idku. Sille ette hen sanopi Sydhemesens/ Mine jstun ia olen Trötingi/ ia en ole Leski/ ia em mine Idkua näe. (Kuinka paljon hän itsensä kunnialliseksi teki/ ja herkuissa oli/ Niin paljon hänelle sisälle pankaat piina ja itku. Sillä että hän sanoopi sydämessänsä/ Minä istun ja olen trötinki/ ja en ole leski/ ja em minä itkua näe.)

8 sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut."

8 sen vuoksi hänen vitsauksensa — kuolema ja suru ja nälkä — tulevat yhtenä päivänä, ja hänet poltetaan tulessa, sillä voimallinen on Herra Jumala, joka *hänet tuomitsee*."

8. Sentähden pitää hänen vitsauksensa yhtenä päivänä tuleman: kuolema ja itku ja nälkä, ja hän pitää tulella poltettaman; sillä Herra Jumala on väkevä, joka hänen tuomitsee.

8. Sentähden pitä hänen widzauxens yhtenä päiwänä tuleman: Cuolema itcu ja nälkä ja hän pitä tulella poldettaman: Sillä HERra Jumala on wäkewä joca hänen duomidze.

8. Senteden yctene Peiuene pite tuleman henen Witzauxens/ Coolema/ Idku ia Nelke/ ia Tulella henen pite poldetaman/ Sille ette wäkeue ombi HErra Jumala/ ioca henen Domitzeman pite. (Sentähden yhtenä päiwänä pitää tuleman hänen witsauksensa/ kuolema/ itku ja nälkä/ ja tulella hänen pitää poltettaman/ Sillä että wäkewä ompi Herra Jumala/ joka hänen tuomitseman pitää.)

9 Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun;

9 Maan hallitsijat,* jotka hänen kanssaan ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät (häntä) ja valittavat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun.

9. Ja häntä pitää itkettämän, ja maan kuninkaat parkuvat häntä, jotka hänen kanssansa huorin tekivät ja hekumassa elivät, kuin he hänen palonsa savun näkevät.

9. JA händä pitä itkettämän ja Cuningat maan päällä parcuwat händä jotca hänen cansans hauristelit ja hecumas elit cosca he hänen palons sawun näkewät.

9. Ja pite hende idkemen ia parcuuat henen ylitzens Kuningat Maa päle/ iotca henen cansans Hauristelit ia Hercuisa elenyet ouat/ coska he näkeuet henen Tulipalons Sawn/ (Ja pitää häntä itkemän ja parkuwat hänen ylitsensä kuninkaat maan päällä/ jotka hänen kanssansa hauristelit ja herkuissa eläneet owat/ koska he näkewät hänen tulipalonsa sawun/)

10 he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: "Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!"

10 He seisovat loitolla hänen vaivansa pelottamina ja sanovat: "Voi, voi suurta kaupunkia, Babylonia, vahvaa kaupunkia, sillä tuomiosi tuli yhdessä hetkessä."

10. Ja pitää taampana seisoman hänen vaivansa pelvon tähden ja sanoman: voi, voi suurta kaupunkia Babylonia, väkevää kaupunkia! sillä yhdellä hetkellä tuli sinun tuomios.

10. Ja pitä taambana seisoman hänen waiwans pelgon tähden ja sanoman: Woi Woi sitä suurta Caupungita Babyloniata sitä wäkewätä Caupungita:

10. ia pite taambana seisoman henen Pinans Pelghon teden ia sanouat/ We/ We se swri Caupungi Babilon/ se wäkeue Caupungi/ (Ja pitää taempana seisoman hänen piinansa pelon tähden ja sanowat/ Woi/ Woi se suuri kaupunki Babylon/ se wäkewä kaupunki/)

11 Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa,

11 Myös maan kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa,

11. Ja kauppamiehet maan päällä itkevät ja murehtivat häntä, ettei kenkään enempi heidän kalujansa osta:

11. Sillä yhdellä hetkellä tuli sinun Duomios. Ja cauppamiehet maan päällä itkewät ja murehtiwat idzelläns ettei kengän enämbi heidän calujans osta:

11. Sille ette ydhelle Hetkelle tuli sinun Domios. Ja caupamiehet Man päle idkeuet ia murectiuat itze heillens/ Ettei ke'gen ene'bi osta heiden waruans (Sillä että yhdelle hetkelle tuli sinun tuomiosi. Ja kauppamiehet maan päällä itkewät ja murehtiwat itse heilläns/ Ettei kenkään enempi osta heidän warojansa.)

12 kaupaksi tuotua kultaa ja hopeata ja jalokiviä ja helmiä ja pellavakangasta ja purppuraa ja silkkiä ja helakanpunaa ja kaikkinaista hajupuuta ja kaikenlaisia norsunluuesineitä ja kaikenlaisia kalleimmasta puusta ja vaskesta ja raudasta ja marmorista tehtyjä esineitä,

12 tavaraa kuten kultaa ja hopeaa ja jalokiviä ja helmiä ja *hienoa liinakangasta* ja purppuraa ja silkkiä ja helakan punaa ja kaikenlaista hajupuuta ja kaikenlaisia norsunluutuotteita ja kaikenlaisia kalleimmasta puusta ja vaskesta ja raudasta ja marmorista tehtyjä esineitä

12. Kulta- ja hopiakaluja, ja kalliita kiviä ja päärlyjä, ja kalliita liinavaatteita, ja purpuraa ja silkkiä, ja tulipunaista, ja kaikkinaisia kalliita puita, ja kaikkinaisia astioita elephantin luista, ja kaikkinaisia astioita kalleimmista puista, ja vaskesta, ja raudasta, ja marmorista,

12. Culda ja hopiacaluja ja calleita kiwiä ja Pärlyjä ja calleita waatteita ja Purpurata ja Silckiä ja Rosunpunaista ja caickinaisia callita puita ja caickinaisia astioita Elephantin luista ja caickinaisia astioita callimmista puista ja waskesta ja raudasta ja marmorista/

12. Cullan ia hopean waruia/ ia callein Kiuein ia ne Perlyt/ ia Silki/ ia Purpurita ia Were'caruaisita/ Ja Thinin puuta/ ia caikinasia Astioita Norsunluista/ Ja caikinaista/ Astia callihimista Puista/ ia Malmista/ ia Raudasta/ ia Marmorista/ (Kullan ja hopean waroja/ ja kallein kiwein ja ne päärlyt/ ja silkki/ ja purppuria ja werenkarwaisita/ ja Thinin puuta/ ja kaikkinaisia astioita norsunluista/ Ja kaikkinaista/ Astia kallihimmista puista/ ja malmista/ ja raudasta/ ja marmorista)

13 ja kanelia ja hiusvoidetta ja suitsuketta ja hajuvoidetta ja suitsutuspihkaa ja viiniä ja öljyä ja lestyjä jauhoja ja viljaa ja karjaa ja lampaita ja hevosia ja vaunuja ja orjia ja ihmissieluja.

13 ja kanelia [ja hiusvoidetta] ja suitsuketta ja voiteluöljyä ja suitsutuspihkaa ja viiniä ja öljyä ja lestyjä jauhoja ja vehnää ja karjaa ja lampaita ja hevosia ja vaunuja ja orjia ja ihmisten sieluja.

13. Ja kanelia ja hyvänhajullisia, ja voidetta, ja pyhää savua, ja viinaa, ja öljyä, ja sämpyliä, ja nisuja, ja karjaa, lampaita ja hevosia, rattaita, ja orjia ja ihmisten sieluja.

13. Ja Caneli ja hywin hajullisi ja woidetta ja Pyhä sawua ja wijna ja Öljyä ja sämbylitä ja nisuja ja carja lambaita ja Orihita rattaita ja ruumita ja ihmisten sieluja.

13. ia Cinnametiste/ ia Thimian/ ia woidetta/ ia Pyhe saw ia Wina/ ia Olio/ ia Huicurit/ ia Nisun/ ia Caria/ ia Lambat ia Orit/ ia Rattat/ ia Rumit/ ia Inhimisten Sieluia. (Ja sinnametista/ ja thimian/ ja woidetta/ ja pyhä sawu ja wiina/ ja öljy/ ja huikurit/ ja nisun/ ja karja/ ja lampaat ja orit/ ja rattaat/ ja ruumiit/ ja ihmisten sieluja.)

14 Ja hedelmät, joita sinun sielusi himoitsi, ovat sinulta menneet, ja kaikki kalleutesi ja komeutesi ovat sinulta hävinneet, eikä niitä enää koskaan löydetä.

14 Sielusi himoitsevat hedelmät ovat sinulta menneet, ja kaikki kallis ja komea on sinulta hävinnyt, *etkä sinä niitä enää koskaan löydä*.

14. Ja hedelmät, joita sinun sielus himoitsee, ovat sinulta paenneet pois, ja kaikki, jotka lihavat ja kauniit olivat, ne ovat sinusta oljenneet pois, ja ei sinun pidä niitä enää löytämän.

14. Ja hedelmät joita sinun sielus himoidze owat sinulda paennet ja caicki cuin lihawat ja caunit olit ne owat sinusta poisoljennet ja et sinä heitä sillen löydä.

14. Ja ne Omenat ioita sinun Sielus himoitzepi/ ouat sinusta poisueltenyet/ ia caiki mite Lihauat ia caunit olit/ ne ouat sinusta poisweltenyet. Ja edh sine heite nyt sillen leudhe. (Ja ne omenat joita sinun sielusi himoitseepi/ owat sinusta pois wälttäneet/ ja kaikki mitä lihawat ja kauniit olit/ ne owat sinusta poisvwälttäneet. Ja et sinä heitä nyt silleen löydä.)

15 Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren,

15 Niitten kauppiaat, jotka rikastuivat hänestä, seisovat loitolla hänen vaivansa pelottamina, itkien ja surren,

15. Näiden kaluin kauppamiehet, jotka hänestä rikastuneet ovat, pitää taampana seisoman hänen vaivansa pelvon tähden, itkemän ja murehtiman.

15. Näiden caluin cauppamiehet jotca hänestä ricastunet owat pitä taambana seisoman hänen waiwans pelgon tähden itkemän murehtiman ja sanoman:

15. Neine' Warudhen Caupamiehet/ iotca heneste ricastunuet ouat/ pite taambana seisoman henen Pinansa Pelghon tedhen/ idhkeueiset ia murectiuaiset/ ia sanouat/ (Näitän waruuden kauppamiehet/ jotka hänestä rikastuneet owat/ pitää taampana seisoman hänen piinansa pelon tähden/ itkewäiset ja murehtiwaiset/ ja sanowat/)

16 ja sanovat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!"

16 ja sanovat: "Voi, voi suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakan punaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun niin suuri rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!"

16. Ja sanoman: voi, voi suurta kaupunkia! joka puetettu oli kalliilla liinalla ja purpuralla, ja tulipunaisella, ja kullalla yltäkullattu, ja kalliilla kivillä, ja päärlyillä; yhdellä hetkellä ovat senkaltaiset rikkaudet hävitetyt.

16. Woi Woi sitä suurta Caupungita joca puetetttu oli Silkillä ja Purpuralla ja Rosunpunaisella ja Cullalla yldäcullattu ja callilla kiwillä ja Pärlyillä:

16. We We se swri Caupungi/ ioca puetettu oli Silkille ia Purpurilla/ ia Werencaruaisella/ ia Cullalla yldecullattu/ ia callila kiuelle/ ia Perlille/ (Woi woi se suuri kaupunki/ joka puetettu oli silkillä ja purppuralla/ ja werenkarwaisella/ ja kullalla yltäkullattu/ ja kalliilla kiwillä/ ja päärlyllä/)

17 Ja kaikki laivurit ja kaikki rannikkopurjehtijat ja merimiehet ja kaikki merenkulkijat seisoivat loitolla

17 Ja kaikki laivurit ja kaikki laivaväki* ja merimiehet ja kaikki, jotka ammatikseen purjehtivat merellä, seisoivat loitolla

17. Ja kaikki haahdenhaltiat, ja kaikki haaksiväki, jotka laivoissa asuvat, ja merimiehet, ja jotka merellä vaeltavat, seisoivat taampana,

17. Sillä yhdellä hetkellä owat sencaltaiset rickaudet häwitetyt.

17. Sille ette ydelle hetkelle ouat semmotoiset Rickaudhet poisheuitetut. (Sillä että yhdellä hetkellä owat semmoiset rikkaudet pois häwitetyt.)

18 ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: "Mikä on tämän suuren kaupungin vertainen?"

18 ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: "Mikä on tämän suuren kaupungin vertainen?"

18. Ja huusivat, kuin he savun hänen palostansa näkivät, ja sanoivat: kuka on tämän suuren kaupungin verta?

18. Ja caicki hahdenhaldiat ja caicki haaxiwäke jotca laiwoisa asuwat ja merimiehet ja jotca merellä waeldawat seisoit taambana: Ja huusit cosca he sawun hänen palostans näit ja sanoit: Cuca on tämän suuren Caupungin werta?

18. Ja caiki Skipparit/ ia caiki Haaxiueki/ iotca Laiuoisa asuuat/ ia Merimiehet ia iotca Merta prucauat/ seisoit taambana ia hwsit/ coska he Saun henen Tulipalostans näit ia sanoit/ Cuca ombi teme' swren Caupu'gin werta? (Ja kaikki skipparit/ ja kaikki haaksiwäki/ jotka laiwoissa asuwat/ ja merimiehet jotka merta prukaawat/ seisowat taampana ja huusit/ koska he sawun hänen tulipalostansa näit ja sanoit/ Kuka ompi tämä suuren kaupunkin werta?)

19 Ja he heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se yhdessä hetkessä tuhoutui!"

19 Ja he heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: "Voi, voi suurta kaupunkia, jossa kaikki, joilla oli laivoja merellä, rikastuivat sen kalleuksista — kun se tuhoutui yhdessä hetkessä!"

19. Ja he heittivät multaa päittensä päälle, huusivat, itkivät ja murehtivat, sanoen: voi, voi suurta kaupunkia! jossa kaikki rikastuneet ovat, joilla laivat meressä olivat, hänen kalliista kaluistansa; yhdellä hetkellä on hän hävitetty.

19. Ja he heitit mulda päidens päälle huusit itkit ja murehdit sanoden: Woi Woi sitä suurta Caupungita josa caicki ricastunet owat joilla laiwat meresä olit hänen caluistans: Sillä yhdellä hetkellä on hän häwitetty.

19. Ja he heitit Mulda heidhen Päidhens päle ia hwsit/ idkit ia murectit/ ia sanoit/ We We se swri Caupungi/ iossa ricastunuet ouat caiki ioilla olit Laiuat Meresse henen waruistans/ Sille ette ydhelle hetkelle hen ombi häuitetty. (Ja he heitit multaa heidän päidensä päälle ja huusit/ itkit ja murehdit/ ja sanoit/ Woi woi se suuri kaupunki/ jossa rikastuneet owat kaikki joilla olit laiwat meressä hänen waruistansa/ Sillä että yhdellä hetkellä hän ompi häwitetty.)

20 Riemuitse hänestä, taivas, ja te pyhät ja apostolit ja profeetat; sillä Jumala on hänet tuominnut ja kostanut hänelle teidän tuomionne.

20 Riemuitse hänestä, taivas ja te pyhät [ja] apostolit ja profeetat, sillä Jumala on hänessä pannut täytäntöön teidän tuomionne.

20. Ihastu, taivas, hänestä, ja te pyhät apostolit ja prophetat! sillä Jumala tuomitsee teidän tuomionne hänen päällensä.

20. IHastu Taiwas hänestä ja te pyhät Apostolit ja Prophetat: Sillä Jumala duomidze teidän duomion hänen päällens.

20. Ihastu Taiuas henen ylitzens ia te pyhet Apostolit ia Prophetit/ Sille ette Jumala domitzi teiden Domiona henen pälens. (Ihastu taiwas hänen ylitsensä ja te pyhät apostolit ja prophetat/ SIllä että Jumala tuomitsi teidän tuomiona hänen päällensä.)

21 Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: "Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä".

21 Ja muuan väkevä enkeli otti kiven niin kuin ison myllynkiven ja heitti sen mereen sanoen: "Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä.

21. Ja yksi väkevä enkeli nosti ison kiven, niinkuin myllynkiven, ja heitti sen mereen ja sanoi: näin äkisti pitää suuri kaupunki Babylon heitettämän pois, ja ei häntä pidä enempi löydettämän.

21. Ja yxi wäkewä Engeli ylösnosti isoin kiwen nijncuin myllynkiwen ja heitti sen mereen ja sanoi: Näin wäkisin pitä se suuri Caupungi Babylon poisheitettämän ja ei händä pidä enämbi löyttämän.

21. Ja yxi wekeue Engeli ylesnosti isoin Kiue'/ ninquin Myllykiuen/ ia heitti sen Merehen ia sanoi/ Telle Hembeylle pite heitetemen se swri Caupungi Babilon/ ia ei hen pidhe nyt enembe leuttemen. (Ja yksi wäkewä enkeli ylös nosti ison kiwen/ niinkuin myllykiwen/ ja heitti sen merehen ja sanoi/ Tällä hempeyllä pitää heitettämän se suuri kaupunki Babilon/ ja ei hän pidä nyt enempi löyttämän.)

22 Ei kuulla sinussa enää kanteleensoittajain ja laulajain, huilun- ja torvensoittajain ääntä; ei löydetä sinusta enää minkään ammatin taituria; ei kuulla sinussa enää myllyn jyrinää;

22 Ei kuulla sinussa enää kanteleensoittajain ja laulajain ja huilunsoittajain ja torvensoittajain ääntä. Ei löydetä sinusta enää minkään ammatin taitajaa. Ei kuulla sinussa enää myllyn ääntä.

22. Ja kanteleiden soittajain ja laulajain, ja huiluin ja basunan soittajain ääni ei pidä enempi sinusta kuuluman, ja ei yhtäkään virkamiestä yhdestäkään virasta pidä enempi sinussa löydettämän, ja myllyn ääni ei pidä enempi sinussa kuuluman;

22. Ja candelein soittajain ja laulajain ja huiluin ja Basunan soittajain äni ei pidä enämbi sinusa cuuluman ja jocainen wircamies mistä custakin wirasta ei pidä enämbi sinusa löyttämän. Ja myllyn äni ei pidä enämbi sinusa cuuluman.

22. Ja Candelein soittaiten Äni/ ia Laulaiadhen/ ia huilunsoitaiadhen/ ia Basunaritten/ ei pidhe enemin Sinusa cwluman/ Ja iocainen Wircamies miste custakin wirgasta ei pidhe enemin Sinusa leutemen. Ja Myllyn äni ei pidhe enemin sinusa cwluman/ (Ja kantelein soittajain ääni/ ja laulajain/ ja huilunsoittajain/ ja pasunoittein/ ei pidä enemmin sinussa kuulumaan/ Ja jokainen wirkamies mistä kustakin wirasta ei pidä enemmin sinusta löytymän. Ja myllyn ääni ei pidä enemmin sinussa kuuluman/)

23 ei loista sinussa enää lampun valo; ei kuulla sinussa enää huutoa yljälle eikä huutoa morsiamelle; sillä sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja sinun velhoutesi villitsi kaikki kansat;

23 Ei loista sinussa enää lampun valo. Ei kuulla sinussa enää yljän eikä morsiamen ääntä. Sillä kauppiaasi olivat maan ylimyksiä, koska velhoutesi on eksyttänyt kaikki kansakunnat.

23. Ja kynttilän valkeus ei pidä sinussa enää valistaman, ja yljän ja morsiamen ääni ei pidä enää sinussa kuuluman; sillä sinun kauppamiehes olivat maan päämiehet, ja sinun noitumises kautta ovat kaikki pakanat eksyneet.

23. Ja kyntilän walkeus ei pidä sinusa walistaman. Ja yljän ja morsiamen äni ei pidä enämbi sinusa cuuluman Sillä sinun cauppamiehes olit Päämiehet maan päällä ja sinun noitumises cautta owat caicki pacanat exynet: Ja hänesä on Prophetain ja Pyhäin weri löytty ja caickein nijden jotca maan päällä tapetut owat.

23. Ja Kyntile Kyntilialghas ei pidhe enemin sinusa walgistaman. Ja Ylien ia Morsiamen äni ei pide enemen sinusa cwluman/ Sille ette sinu' Caupamiehes olit Pämiehet Maan päle/ Sille ette sinu' Welhodhes cautta ouat caiki Pacanat exynyet/ ia henesse ombi Prophetain ia pyhein Weri leutty ia caikein ninen iotca Maan päle tapetut ouat. (Ja kynttilänjalkasi ei pidä enemmin sinussa walkistaman. Ja yljän ja morsiamen ääni ei pidä enemmin sinussa kuuluman/ Sillä että sinun kauppamiehesi olit päämiehet maan päällä/ Sillä että sinun welhoutesi kautta owat kaikki pakanat eksyneet/ ja hänessä ompi prophetain ja pyhäin weri löytty ja kaikkein niinen jotka maan päällä tapetut owat.)

24 ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut.

24 Ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien ja kaikkien maan päällä tapettujen veri."

24. Ja hänessä on prophetain ja pyhäin veri löydetty, ja kaikkein niiden, jotka maan päällä tapetut ovat.