5 luku

Valtaistuimella – istuvan kädessä on seitsemällä sinetillä suljettu kirjakäärö, jota ei kukaan muu voi avata kuin Karitsa 1 – 7 Kun Karitsa on ottanut kirjakäärön, niin ne neljä olentoa, kaksikymmentä neljä vanhinta, enkelit ja kaikki luodut ylistävät häntä 8 – 14.

1 Ja minä näin valtaistuimella — istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun.

1 Näin valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä kirjan, sisältä ja päältä kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun.

1. Ja minä näin istuimella istuvaisen oikiassa kädessä kirjan, sisältä ja ulkoa kirjoitetun, seitsemällä sinetillä lukitun.

1. Ja minä näin istuimella istuwaisen oikias kädes Kirjan sisäldä ja ulcoa kirjoitetun seidzemellä sinetillä lukitun.

1. JA mine näin Stolin päle Istuuaisen Oikesa Kädhes/ Kirian siselde ia wlco kirioitetun/ seitzemen Insigelin cansa merkitun/ (JA minä näin tuolin päällä istuwaisen oikeassa kädessä/ Kirjan sisältä ja ulkoa kirjoitetun/ seitsemän Insigelin kanssa merkityn/)

2 Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"

2 Ja niin väkevän enkelin, joka voimakkaalla äänellä julisti: "Kuka on arvollinen avaamaan kirjan ja murtamaan sen sinetit?"

2. Ja minä näin väkevän enkelin suurella äänellä saarnaavan: kuka on mahdollinen tätä kirjaa avaamaan ja hänen sinettiänsä päästämään?

2. Ja minä näin wäkewän Engelin suurellä änellä saarnawan: Cuca on mahdollinen tätä Kirja awaman ja hänen sinettiäns päästämän?

2. Ja mine näin ydhen wäkeuen Engelin saarnauan swrella änelle. Cuca ombi madholinen Kiria auaman/ ia henen Insigelins ylespästemen? (Ja minä näin yhden wäkewän enkelin saarnaawan suurella äänellä. Kuka ompi mahdollinen kirjan awaamaan/ ja hänen insigelinsä (sinettinsä) ylöspäästämän?)

3 Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen.

3 Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen.

3. Ja ei yksikään voinut, ei taivaassa, eikä maassa, eikä maan alla, kirjaa avata, eikä siihen katsoa.

3. Ja ei yxikän woinut eikä Taiwasa eikä maasa eikä maan alla sitä Kirja awata ja sijhen cadzoa.

3. Ja ei kengen woinut eike Taiuasa/ eike Maasa/ eike Maan alla site Kiria auata/ ia sihen siselcatzoa. (Ja ei kenkään woinut eikä taiwaassa/ eikä maassa/ eikä maan alla sitä kirjaa awata/ ja siihen sisälle katsoa.)

4 Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen.

4 Itkin kovin, koska ketään ei havaittu arvolliseksi avaamaan (ja lukemaan) kirjaa eikä katsomaan siihen.

4. Ja minä itkin kovin, ettei yksikään löydetty mahdolliseksi kirjaa avaamaan eikä sitä näkemään.

4. Ja minä itkin cowin ettei yxikän löytty mahdollisexi sitä Kirja awaman eikä näkemän.

4. Ja mine sangen idkin/ ettei kengen mahdolinen leutty auaman ia lukeman Kiria/ eike hende näkemen. (Ja minä sangen itkin/ ettei kenkään mahdollinen löytty awaaman ja lukemaan kirjaa/ eikä häntä näkemän.)

5 Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja (murtaa) sen seitsemän sinettiä".

5 Yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke. Katso, leijona, joka on Juudan sukukuntaa, Daavidin juurivesa, on voittanut ja voi avata kirjan ja (murtaa) sen seitsemän sinettiä."

5. Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: älä itke! katso, Jalopeura voitti, joka on Juudan sukukunnasta, Davidin juuri, avaamaan sitä kirjaa ja päästämään sen seitsemää sinettiä.

5. Ja yxi nijstä Wanhimmista sanoi minulle: älä itke cadzo Lejon woitti joca Judan sucucunnasta Dawidin juuri on awaman sitä Kirja ja päästämän sen seidzendä sinettiä.

5. Ja yxi nijste Wanhimiste sanoi minulle/ ele idke. Catzo/ se Jalopeura woitti ioca ombi Judan Sucucunnasta Dauidin Juri/ ylesauaman sen Kirian ia ylespästemen henen seitzemen Insigliens. (Ja yksi niistä wanhimmista sanoi minulle/ älä itke. Katso/ se jalopeura woitti joka ompi Judan sukukunnasta Dawidin juuri/ ylös awaaman sen kirjan ja ylös päästämän hänen seitseman insigliänsä.)

6 Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.

6 Niin minä näin (ja katso): valtaistuimen ja neljän olennon keskellä ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikään kuin teurastettu. Hänellä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne Jumalan seitsemän henkeä, (jotka ovat) lähetetyt kaikkeen maailmaan.

6. Ja minä näin, ja katso, keskellä istuinta, ja neljän eläimen ja vanhimpien keskellä seisoi Karitsa, niinkuin tapettu , jolla oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat seitsemän Jumalan henkeä kaikelle maalle lähetetyt:

6. Ja minä näin ja cadzo keskellä istuinda ja neljän eläimen ja Wanhimmitten keskellä seisoi yxi Caridza nijncuin se olis tapettu ollut jolla oli seidzemen sarwe ja seidzemen silmä jotca owat seidzemen Jumalan Henge caikelle maalle lähetetyt.

6. Ja mine näin ia catzo keskelle Stoli/ ia ninen nelien Eleimen/ ia keskelle Wanhimaitten seisoi yxi Caritza ninquin se tapettu olis/ iolla oli seitzemen Saruia ia seitzemen Silme/ Jotca ouat ne seitzemen Jumalan Hengie/ lehetetyt caikelle Maalle/ (Ja minä näin ja katso keskellä tuolia/ ja niinen neljän eläimen/ ja keskellä wanhimmaitten seisoi yksi karitsa niinkuin se tapettu olisi/ seitsemän Jumalan Henkeä/ lähetetyt kaikelle maalle/)

7 Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä.

7 Hän tuli ja otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä.

7. Ja se tuli ja otti kirjan istuimella istuvaisen oikiasta kädestä.

7. Ja se tuli ja otti Kirjan istuimella istuwaisen oikiasta kädestä.

7. ia se tuli ia otti Kirian henen Oikeasta Kädestens ioca Stolin päle istui. (ja se tuli ja otti kirjan hänen oikeasta kädestänsä joka tuolin päälle istui.)

8 Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset,

8 Kun Hän oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta heittäytyivät Karitsan eteen, ja heillä oli kullakin kanteleet* ja kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukouksia.

8. Ja kuin hän kirjan ottanut oli, lankesivat ne neljä eläintä ja neljäkolmattakymmentä vanhinta Karitsan eteen, ja jokaisella oli kantele ja kultaiset maljat suitsutusta täynnä, jotka ovat pyhäin rukoukset,

Ja cosca hän Kirjan ottanut oli langeisit ne neljä eläindä ja neljäcolmattakymmendä Wanhinda Caridzan eteen ja jocaidzella oli candele ja cullaiset maljat makiata hajua täynäns jotca pyhäin rucouxet owat:

8. Ja coska se Kirian oli ottanut/ nin langesit ne nelie Eleinde/ ia ne neliecolmatkymmende Wanhinda Caritzan eten/ ia iocaitzela oli Candele/ ia cullaiset Maliat teune Makiahaijusta/ iotca ouat ne pyhein Rucuuxet/ (Ja koska se kirjan oli ottanut/ niin lankesit ne neljä eläintä/ ja ne neljäkolmatkymmentä wanhinta karitsan eteen/ ja jokaisella oli kantele/ ja kultaiset maljat täynnä makeahajuista/ jotka owat ne pyhäin rukoukset/)

9 ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista

9 Ja he lauloivat uutta virttä sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut meidät* Jumalalle kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansakunnista,

9. Ja veisasivat uutta virttä, sanoen: sinä olet mahdollinen kirjaa ottamaan ja sen sineteitä avaamaan; sillä sinä olet tapettu ja verelläs meitä Jumalalle lunastit kaikkinaisista sukukunnista, ja kielistä, ja kansoista ja pakanoista,

8. Ja weisaisit vtta wirtä sanoden: sinä olet mahdollinen Kirja ottaman ja sen sinetteitä awaman: sillä sinä olet tapettu ja werelläs meidän lunastit caickinaisista Seuracunnista ja kielistä ja Canssoista ja pacanoista:

9. ia weisasit Wtta wirtte sanodhe' Sine olet madholinen ottaman sen Kirian ia sen Insiglit ylespästemen. Sille ette sine olet tapettu/ ia sine lunastit meite sinu' Werelles/ caikinaisesta Seuracunnista ia Kieliste ia Ca'ssasta ia Pacanoista/ (ja weisasit uutta wirttä sanoen Sinä olet mahdollinen ottamaan sen kirjan ja sen insiglit ylös päästämän. Sillä että sinä olet tapettu/ ja sinä lunastit meitä sinun werelläsi/ kaikkinaisesta seurakunnista ja kielistä ja kansasta ja pakanoista/)

10 ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä".

10 ja olet tehnyt meidät* Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi, ja me tulemme hallitsemaan maan päällä."

10. Ja olet meidät tehnyt meidän Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi, ja me saamme vallita maan päällä.

9. Ja sinä olet meidän tehnyt meidän Jumalallem Cuningaixi ja Papeixi että me maan päällä saamma wallita.

10. Ja Sine olet meite tehnyt meide' Jumalalle Kuniaxi ia Papeixi/ ia meiden pite wallitzeman Maan päle. (ja sinä olet meitä tehnyt meidän Jumalalle kunniaksi ja papeiksi/ ja meidän pitää wallitseman maan päällä.)

11 Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat,

11 Ja minä näin ja kuulin monien enkelten äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta ja tuhat kertaa tuhat.

11. Ja minä näin ja kuulin monen enkelin äänen istuimen ja eläinten ja vanhimpien ympärillä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta, ja tuhannen kertaa tuhatta,

10. Ja minä näin ja cuulin monen Engelin änen istuimen ymbärillä ja eläinden ymbärillä ja Wanhimmitten ymbärillä ja heidän lucuns oli monda kerta tuhannen tuhatta.

11. Ja mine näin/ ia cuulin monen Engelein änen Stolin ymberi ia Eleinden ymberi/ ia Wanhimitten ymberille/ Ja heiden lucunsa oli mo'da tuhatta kerta tuhatta/ (Ja minä näin/ ja kuulin monen enkelein äänen tuolin ympäri ja eläinten ympäri/ ja wanhimmitten ympärillä/ Ja heidän lukunsa oli monta tuhatta kertaa tuhatta/)

12 ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen".

12 Ja he sanoivat voimakkaalla äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen."

12. Ja sanoivat suurella äänellä: Karitsa, joka tapettu on, on mahdollinen ottamaan voiman, ja rikkauden, ja viisauden, ja kunnian, ja kiitoksen, ja siunauksen.

11. Ja sanoit suurella änellä: Caridza joca tapettu on on mahdollinen ottaman wäkewyden ja rickauden ja wijsauden ja woiman ja cunnian ja ylistyxen ja kijtoxen.

12. ia sanoit swrella änelle/ Se Caritza ioca tapettu on/ o'bi mahdoline' ottaman Awun ia Rickauden/ ia Wisauden/ ia Wäkewudhen/ ia Cunnian/ ia Ylistoxen ia Kitoxen. (ja sanoit suurella äänellä/ Se karitsa joka tapettu on/ ompi mahdollinen ottamaan awun ja rikkauden/ ja wiisauden/ ja wäkewyyden/ ja kunnian/ ja ylistyksen ja kiitoksen.)

13 Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"

13 Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja (niitten, jotka ovat) *meren päällä* ja kaikkien niissä olevain kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta iäisesti."

13. Ja kaikki luontokappaleet, jotka taivaassa ovat, ja maan päällä, ja maan alla, ja meressä, ja kaikki, jotka niissä ovat, kuulin minä sille sanovan, joka istuimella istui, ja Karitsalle: siunaus ja kunnia, ja ylistys ja voima, ijankaikkisesta ijankaikkiseen.

12. Ja caicki luondocappalet jotca Taiwas owat ja maan päällä ja maan alla ja meresä ja caicki cuin nijsä owat cuulin minä sille sanowan joca istuimella istui ja Caridzalle: Kijtos ja cunnia ja ylistys ja woima ijancaickisest ijancaickiseen.

13. Ja caiki Loondocappalet/ iotca Taiuas ouat/ ia Maan päle/ ia Maan alla/ ia Merese/ ia caiki iotca heisse ouat culin mine heiden sanouan henelle ioca Stolilla istui/ ia Caritzalle. Kijtos ia Cu'nia ia Ylistos ia Woima ijancaikisesta ijancaikisehe'. (Ja kaikki luontokappaleet/ jotka taiwaassa owat/ ja maan päällä/ ja maan alla/ ja meressä/ ja kaikki jotka heissä owat kuulin minä heidän sanowan hänelle joka tuolilla istui/ ja Karitsalle. Kiitos ja kunnia ja ylistys ja woima iankaikkisesta iankaikkisehen.)

14 Ja ne neljä olentoa sanoivat: "Amen", ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat (Häntä, joka elää iäisesti).

14 Ja ne neljä olentoa sanoivat: "Aamen." Ja *ne kaksikymmentä neljä vanhinta* heittäytyivät kasvoilleen ja palvoivat (Häntä, joka elää iäisesti).

14. Ja ne neljä eläintä sanoivat: amen! Ja ne neljäkolmattakymmentä vanhinta lankesivat maahan, kumarsivat ja rukoilivat sitä, joka elää ijankaikkisesta ijankaikkiseen.

13. Ja ne neljä eläindä sanoit. Amen. Ja ne neljäcolmattakymmendä Wanhinda langeisit maahan ja cumarsit sitä eläwätä ijancaickisesta ijancaickiseen.

14. Ja ne nelie eleinde sanoit Am'. Ja ne nelie colmatkymmende Wa'hinda langesit heiden Casuoillens ia cumarsit site Eleuet ijancaikisesta ijancaikisehen. (Ja ne neljä eläintä sanoit Amen. Ja ne neljä kolmatkymmentä wanhinta lankesit heidän kaswoillensa ja kumarsit sitä eläwätä iankaikkisesta iankaikkisehen.)