10 luku

Taivaasta tulee alas väkevä enkeli, jolla on kirjakäärö kädessä 1 – 4; hän vannoo Jumalan salaisuuden täyttyvän silloin, kun seitsemäs enkeli puhaltaa pasunaan 5 – 7 Johannes saa käskyn syödä kirjakäärön ja profetoida monista kansoista 8 – 11.

1 Ja minä näin erään toisen, väkevän enkelin tulevan alas taivaasta; hänen verhonaan oli pilvi, ja taivaankaari oli hänen päänsä päällä, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja hänen jalkansa niinkuin tulipatsaat,

1 Näin toisen väkevän enkelin tulevan alas taivaasta pilveen verhottuna ja sateenkaari pään päällä, ja hänen kasvonsa olivat niin kuin aurinko ja hänen jalkansa niin kuin tulipatsaat.

1. Ja minä näin toisen väkevän enkelin tulevan alas taivaasta, joka pilvellä puetettu oli, ja taivaan kaari hänen päänsä päällä, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja hänen jalkansa niinkuin tulen patsaat.

1. JA minä näin toisen wäkewän Engelin tulewan alas Taiwast joca pilwellä puetettu oli ja Taiwan Caari hänen pääns päällä ja hänen caswons oli nijncuin Auringo ja hänen jalcans nijncuin tulen padzat.

1. JA mine näin ydhen toisen wäkeuen Engelin Taiuasta alastuleuan/ se oli Piluelle puetettu/ ia Taiuan Cari ylitze henen Pääens/ ia henen Casuonsa oli ninquin Auringo/ Ja henen Jalghansa ninquin Tulen Pilarit. (Ja minä näin yhden toisen wäkewän enkelin taiwaasta alas tulewan/ se oli pilwellä puetettu/ ja taiwaan kaari ylitse hänen päänsä/ ja hänen kaswonsa oli niinkuin aurinko/ Ja hänen jalkansa niinkuin tulen pilarit.)

2 ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen. Ja hän laski oikean jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle

2 Hänen kädessään oli avattu kirjanen. Ja hän asetti oikean jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle

2. Ja hänen kädessänsä oli avoin kirja, ja hän pani oikian jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle.

2. Ja hänen kädesäns oli awojoin Kirja ja hän pani oikian jalcans meren päälle ja waseman maan päälle ja huusi suurella änellä nijncuin Lejonin kiljunalla.

2. Ja oli henen Kädhesens auoin Kiriainen/ Ja pani henen oikean Jalcans Meren päle/ Ja sen waseman Maan päle/ ia hwsi swrella änelle ninquin Jalopeuran Kiliulla. (Ja oli hänen kädessänsä awoin kirjanen/ Ja pani hänen oikean jalkansa meren päälle/ Ja sen wasemman maan päälle/ ja huusi suurella äänellä niinkuin Jalopeuran kiljulla/)

3 ja huusi suurella äänellä, niinkuin leijona ärjyy; ja kun hän huusi, antoivat ne seitsemän ukkosen jylinää ääntensä puhua.

3 ja huusi voimakkaalla äänellä niin kuin leijona karjuu. Kun hän huusi, antoivat ne seitsemän ukkosenjylinää äänensä kuulua.

3. Ja huusi suurella äänellä, niinkuin jalopeura kiljuu. Ja koska hän huusi, puhuivat ne seitsemän pitkäistä äänensä.

3. Ja cosca hän huusi puhuit ne seidzemen Pitkäistä änens.

3. Ja coska he' hwsi/ puhuit ne seitzeme' Pitkeiste heiden äne'se. (Ja koska hän huusi/ puhuit ne seitsemän pitkäistä heidän äänensä.)

4 Ja kun ne seitsemän ukkosenjylinää olivat puhuneet, yritin minä kirjoittaa, mutta minä kuulin äänen taivaasta sanovan: "Pane sinetin taakse, mitä ne seitsemän ukkosenjylinää puhuivat, äläkä sitä kirjoita".

4 Kun ne seitsemän ukkosenjylinää *olivat antaneet äänensä kuulua*, aioin kirjoittaa, mutta kuulin äänen taivaasta sanovan (minulle): "Sinetöi se, mitä ne seitsemän ukkosenjylinää puhuivat, äläkä sitä kirjoita."

4. Ja kuin ne seitsemän pitkäistä olivat äänensä puhuneet, tahdoin minä sen kirjoittaa. Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan minulle: lukitse se, mitä ne seitsemän pitkäistä puhuivat, ja älä niitä kirjoita.

4. Ja cosca ne seidzemen Pitkäistä olit änens puhunet tahdoin minä sen kirjoitta. Ja minä cuulin änen Taiwast sanowan minulleni: lukidze se mitä ne seidzemen Pitkäistä puhuit ja älä sitä kirjoita.

4. Ja coska ne seitzemen Pitekeiste olit puhunuet heiden änense/ nin tactoin mine ne kirioitta. Ja mine cwlin ydhen änen Taiuasta sanouan minulle/ Insiglitze mite ne seitzemen Pitkeiste puhuit ia ele nijte kirioita. (Ja koska ne seitsemän pitkäistä olit puhuneet heidän äänensä/ ja tahdoin minä ne kirjoittaa. Ja minä kuulin yhden äänen taiwaasta sanowan minulle/ Insiglitse mitä ne seitsemän pitkäistä puhuit ja älä niitä kirjoita.)

5 Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

5 Ja enkeli, jonka näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti [oikean] kätensä taivasta kohti

5. Ja enkelin, jonka minä meren päällä ja maan päällä näin seisovan, nosti kätensä taivaasen päin,

5. Ja se Engeli jonga minä meren päällä ja maan päällä näin seisowan nosti kätens Taiwasen päin:

5. Ja se Engeli ionga mine näin seisouan Meren päle ia Maa' päle/ ylesnosti Käde's Taiuan pein/ (Ja se enkeli jonka minä näin seisowan meren päälle ja maan päälle/ ylös nosti kätensä taiwaan päin/)

6 ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,

6 ja vannoi Hänen kauttaan, joka elää iäisesti*, Hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei aikaa ole enää oleva,

6. Ja vannoi sen kautta, joka elää ijankaikkisesta ijankaikkiseen, joka taivaan luonut oli ja ne, mitkä siinä on, ja maan ja ne, mitkä siinä on, ja meren ja ne, mitkä siinä on, ettei silleen aikaa enempi oleman pidä:

6. Ja wannoi ijancaickisest ijancaickiseen eläwäisen cautta sen joca Taiwan luonut oli ja ne cuin sijnä on: ja maan ja ne cuin sijnä on: ja meren ja ne cuin sijnä on ettei sillen aica enämbi oleman pidä.

6. ia wannoi se' Eleueisen ija'caikisesta ijancaikisehen päle/ sen ioca Taiuan oli loonut ia ne mite henese ouat/ Ja Man ia ne mite henese ouat Ja Meren/ ia mite henese ouat/ ettei sille' Aica enembe oleman pidhe/ (ja wannoi sen eläwäisen iankaikkisesta iankaikkisehen päälle/ sen joka taiwaan oli luonut ja mitä hänessä owat/ Ja maan ja ne mitä hänessä owat. Ja meren/ ja mitä hänessä owat/ ettei sillen aika enempi oleman pidä/)

7 vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.

7 vaan seitsemännen enkelin äänen päivinä, kun hän puhaltaa pasuunaan, käy myös Jumalan salaisuus täytäntöön, niin kuin Hän on ilosanomana julistanut palvelijoilleen profeetoille.

7. Vaan seitsemännen enkelin äänen päivinä, kuin hän rupee basunalla soittamaan, niin pitää Jumalan salaisuus täytettämän, niinkuin hän on palvelioillensa prophetaille ilmoittanut.

7. Waan sen seidzemennen Engelin änen päiwänä: cosca hän rupe Basunalla soittaman nijn pitä Jumalan salaisuden täytettämän nijncuin hän on palweliains ja Prophetains cautta ilmoittanut.

7. Waan sen seitzemennen Engelin änen Peiuene/ coska he' rupe Basunalla soittaman/ nin pite Jumalan Salaudhe' teuteteme'/ Ninquin hen on ilmoitanut palueliains ia Prophetains cautta. (Waan sen seitsemännen enkelin äänen päiwänä/ koska hän rupee pasuunalla soittaman/ niin pitää Jumalan salauden täytettämän/ Niinkuin hän on ilmoittanut palwelijainsa ja profeettainsa kautta.)

8 Ja sen äänen, jonka minä olin kuullut taivaasta, kuulin taas puhuvan minulle ja sanovan: "Mene ja ota tuo avattu kirjakäärö, joka on meren ja maan päällä seisovan enkelin kädessä".

8 *Ääni, jonka olin kuullut taivaasta, puhui taas minulle ja sanoi: "Mene ja ota avattu kirjanen, joka on meren päällä ja maan päällä seisovan enkelin kädessä."

8. Ja ääni, jonka minä kuulin taivaasta, puhui taas minun kanssani ja sanoi: mene ja ota avoin kirja enkelin kädestä, joka meren ja maan päällä seisoo.

8. Ja minä cuulin taas änen Taiwast minun cansani puhuwan ja sanowan: mene ja ota se awojoin Kirja Engelin kädestä joca meren ja maan päällä seiso.

8. Ja mine cwlin taas yden änen Taiuasta minun cansani puhuuan/ ia sanouan/ Mene ia ota se auoin Kiriainen Engelin Kädheste/ ioca seisopi Meren ia Maan päle. (Ja minä kuulin taas yhden äänen taiwaasta minun kanssani puhuwan/ ja sanowan/ Mene ja ota se awoin kirjanen enkelin kädestä/ joka seisoopi meren ja maan päälle.)

9 Ja minä menin enkelin tykö ja pyysin, että hän antaisi minulle sen kirjasen. Ja hän sanoi minulle: "Ota ja syö se; se on karvasteleva vatsassasi, mutta suussasi se on oleva makea kuin hunaja".

9 Niin menin enkelin luo ja *sanoin hänelle: "Anna minulle kirjanen." Hän sanoi minulle: "Ota ja syö se. Se karvastelee vatsaasi, mutta suussasi se on makea kuin hunaja."

9. Ja minä menin enkelin tykö ja sanoin: anna kirja minulle. Ja hän sanoi minulle: ota ja syö se! ja se on karvasteleva sinun vatsassas, vaan sinun suussas pitää sen oleman makian niinkuin hunaja.

9. Ja minä menin Engelin tygö ja sanoin: anna se Kirja minulle: ja hän sanoi minulle: ota ja syö ja se on carwastelewa sinun wadzasas waan sinun suusas pitä hänen makian nijncuin hunajan oleman.

9. Ja mine menin Engelin tyge ia sanoin/ Anna minulle se kiria/ ia hen sanoi minulle/ ota ia sö yles ia sen pite caruasteleman sinun Watzas/ waan sinun Suusas henen pite oleman makean ninquin Hunaian. (Ja minä menin enkelin tykö ja sanoin/ Anna minulle se kirja/ ja hän sanoi minulle/ ota ja syö ylös ja sen pitää karwasteleman sinun watsassa/ waan sinun suussasi hänen pitää oleman makean niinkuin hunajan.)

10 Niin minä otin kirjasen enkelin kädestä ja söin sen; se oli minun suussani makea kuin hunaja; mutta sen syötyäni minun vatsaani karvasteli.

10 Niin otin kirjasen enkelin kädestä ja söin sen. Ja se oli suussani makea kuin hunaja, mutta sen syötyäni vatsaani karvasteli.

10. Ja minä otin kirjan enkelin kädestä ja söin sen, ja se oli makia minun suussani niinkuin hunaja. Ja kuin minä sen syönyt olin, karvasteli se minun vatsassani.

10. Ja minä otin sen Kirjan Engelin kädestä ja söin ja se oli makia minun suusani nijncuin hunaja. Ja cuin minä sen syönyt olin carwasteli se minun wadzasani.

10. Ja mine otin sen Kiriaisen Engelin Kädeste/ ia sen ylessöin/ ia se oli makea minun Suusani ninquin Hunaia. Ja quin mine olin sen ylessönyt/ caruasteli se minun Watzani. (Ja minä otin sen kirjasen enkelin kädestä/ ja sen ylös söin/ ja se oli makea minun suussani niinkuin hunaja. Ja kuin minä olin sen ylös syönyt/ karwasteli se minun watsaani.)

11 Ja minulle sanottiin: "Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista".

11 Ja *hän sanoi minulle*: "Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansakunnista ja kielistä ja kuninkaista."

11. Ja hän sanoi minulle: taas tulee sinun propheteerata kansoille, ja pakanoille, ja kielille, ja monelle kuninkaalle.

11. Ja hän sanoi minulle: taas tule sinun propheterata Canssoille ja pacanoille ja kielille ja monelle Cuningalle.

11. Ja hen sanoi minulle/ taas sinun tule Propheterata Canssoille/ ia Pacanoille/ ia Kielille/ ia monille Kuningaille. (Ja hän sanoi minulle/ taas sinun tulee propheteerata kansoille/ ja pakanoille/ ja kielille/ ja monille kuninkaille.)