4 luku

Joona vihastuu ja saa Herralta ojennuksen.

1. Mutta Joona pahastui tästä kovin, ja hän vihastui.

1. Niin Jona pani sen kovin pahaksensa, ja vihastui.

1. SIjtä närkästyi Jona sangen cowin ja pani pahaxens.

1. SYte Jonas närkestuy sangen swresti/ ia tuli wihoisens/ (Siitä Jonas närkästyi sangen suuresti/ ja tuli wihoissansa/)

1 But it displeased Jonah exceedingly and he was angry.

1. But it displeased Jonah exceedingly, and he was very angry.

1. Men det gjorde Jonas overmaade meget ondt, og hans Vrede optændtes.

1. Det förtröt Jona ganska storliga, och vardt vred;

1. Ja Jona meel olli üpres wägga pahha se pärrast , ja temma wihha süttis pöllema.

1. Jonai tai labai nepatiko, ir jis supyko.

1. Das verdroß Jona gar sehr, und er ward zornig

1. Mais cela déplut extrêmement à Jonas, et il en fut irrité.

1. Y A Jonás le pesó de gran pesar, y se enojó.

1 Dit verdroot Jona met groot verdriet, en zijn toorn ontstak.

1. I nie podobało się to bardzo Jonaszowi, i rozpalił się gniew jego.

1. És igen rossznak látszék ez Jónás előtt, és megharaguvék.

1 Иона сильно огорчился этим и был раздражен.

1. Йона ж розсердився тяжко й запалав гнївом,

2. Ja hän rukoili Herraa ja sanoi: Voi Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ehätin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa.

2. Rukoili Herraa ja sanoi: voi Herra! sepä se on, minkä minä sanoin, kuin minä olin vielä maassani, sentähden minä tahdoin myös Tarsikseen paeta; sillä minä tiedän, että sinä Jumala olet armollinen, laupias, pitkämielinen, suuresta hyvyydestä ja kadut pahaa.

2. Rucoili Jumalata ja sanoi: ah HERra sepä se on cuin minä sanoin cosca minä olin wielä maasani sentähden minä tahdoin myös merelle paeta: sillä minä tiedän ettäs olet armollinen laupias pitkämielinen ja suuresta hywydestä cadut sitä paha.

2. Ja rucueli Jumalan tyge/ ia sanoi. Ah HERRA/ Sepe se on quin mine sanoin/ quin mine wiele olin Maasani/ Senteden mine mös tahdoin ennetten poispaeta Merehen. Sille mine tiedhen/ ettes armolinen/ Laupias/ pitkemielinen/ ia swresta Hywydhest olet/ ia site pahutta catuuainen. (Ja rukoili Jumalan tykö/ ja sanoi. Ah HERRA/ Sepä se on kuin minä sanoin/ kuin minä wielä olin maassani/ Sentähden minä myös tahdoin ennättäen poispaeta merehen. Sillä minä tiedän/ ettäs armollinen/ laupias/ pitkämielinen/ ja suuresta hywyydestä olet/ ja sitä pahuutta katuwainen.)

2 And he prayed to Jehovah and said, I beseech you, O Jehovah, was not this my saying, when I was yet in my country? Therefore I hastened to flee to Tarshish, for I knew that you are a gracious God and merciful, slow to anger and abundant in loving kindness and relent you of the evil.

2. And he prayed unto the LORD, and said, I pray thee, O LORD, was not this my saying, when I was yet in my country? Therefore I fled before unto Tarshish: for I knew that thou art a gracious God, and merciful, slow to anger, and of great kindness, and repentest thee of the evil.

2. Og han bad til Herren og sagde: Ak, Herre ! var dette ikke mit Ord, der jeg endnu var i mit Land? derfor har jeg villet forekomme det ved at fly til Tharsis; thi jeg ved, at du er en naadig og barmhjertig Gud, langmodig og af stor Miskundhed, og angrer det onde.

2. Och bad till Herran, och sade: Ack! Herre, det är det som jag sade, då jag ännu var i mitt land; derföre jag ock ville det förekomma, och fly till hafs; ty jag vet att du äst en nådelig Gud, barmhertig, långmodig, och af stor mildhet, och låter dig ångra det onda.

2. Ja pallus Jehowat, ja ütles: Oh Jehowa! eks se olnud minno sanna, ni kaua kui ma ommal maal ollin? sepärrast joudsin ma ärrapöggeneda Tarsisi: sest ma teädsin, et sinna olled üks armolinne Jummal , ja hallastaja, pitka melega ja rikkas heldussest, ja kes önnetusse pärrast kahhetseb.

2. Jona meldėsi: ‘‘Ak, Viešpatie, argi aš taip nesakiau, kai dar buvau savo krašte? Dėl to aš ir norėjau bėgti į Taršišą, žinodamas, kad esi maloningas Dievas, gailestingas, lėtas pykti, didžiai geras ir susilaikantis nuo bausmės.

2. und betete zum HERRN und sprach: Ach HERR, das ist's, was ich sagte, da ich noch in meinem Lande war; darum ich auch wollte zuvorkommen, zu fliehen gen Tharsis; denn ich weiß, daß du gnädig, barmherzig, langmütig und von großer Güte bist und läßt dich des Übels reuen.

2. Et il fit sa requête à l'Éternel, et dit: Ah! Éternel, n'est-ce pas là ce que je disais quand j'étais encore dans mon pays? C'est pourquoi je voulais prévenir cela en m'enfuyant à Tarsis. Car je savais que tu es un Dieu miséricordieux, compatissant, lent à la colère et abondant en grâce, et qui te repens du mal.

2. Y oró a Jehová, y dijo: Ahora, Jehová, ¿no es esto lo que yo decía estando en mi tierra, por lo cual previne huyéndome a Társis? Porque yo sabía que tú eres Dios clemente y piadoso, tardo a enojarte, y de grande misericordia, y que te arrepientes del mal.

2 En hij bad tot den HEERE, en zeide: Och HEERE! was dit mijn woord niet, als ik nog in mijn land was? Daarom kwam ik het voor, vluchtende naar Tarsis; want ik wist, dat Gij een genadig en barmhartig God zijt, lankmoedig en groot van goedertierenheid, en berouw hebbende over het kwaad.

2. Przetoż się modlił Panu, i rzekł: Proszę Panie! azażem tego nie mówił, gdym jeszcze był w ziemi mojej? Dlategom się pospieszył, abym uciekł do Tarsu, gdyżem wiedział, żeś ty Bóg łaskawy i litościwy, długo cierpliwy i wielkiego miłosierdzia, a który żałujesz złego.

2. Könyörge azért az Úrhoz, és mondá: Kérlek, Uram! Avagy nem ez vala-é az én mondásom, mikor még az én hazámban valék? azért siettem, hogy Tarsisba futnék, mert tudtam, hogy te irgalmas és kegyelmes Isten vagy, nagy türelmű és nagy irgalmasságú és a gonosz miatt is [1†] bánkódó.

2 И молился он Господу и сказал: о, Господи! не это ли говорил я, когдаеще был в стране моей? Потому я и побежал в Фарсис, ибо знал, что Ты Бог благий и милосердый, долготерпеливый и многомилостивый и сожалеешь о бедствии.

2. І моливсь Господеві й промовив: О, Господи, хиба ж не се говорив я, бувши ще в моїй країнї? тим же то й хотїв утекти в Тарсис; знав бо я, що ти - Бог благий і милосердний, довготерпеливий і багатий на ласку, та що маєш спожалїннє над нуждою.

3. Ja nyt, Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä.

3. Niin ota nyt, Herra, minun sieluni minusta pois; sillä minä kuolisin paremmin kuin eläisin.

3. Nijn ota nyt minun sielun minusta pois HERra sillä minä cuolisin paremmin cuin eläisin.

3. Nin ota nyt minun Sieluni pois minusta HERRA/ Sijne mine tadhoisin ennen coolla/ quin ele. (Niin ota nyt minun sieluni pois minusta HERRA/ Siinä minä tahtoisin ennen kuolla/ kuin elää.)

3 Therefore now, O Jehovah, I beseech you, take my life from me, for it is better for me to die than to live.

3. Therefore now, O LORD, take, I beseech thee, my life from me; for it is better for me to die than to live.

3. Og nu, Herre ! tag dog min Sjæl fra mig; thi det er mig bedre at dø end at. leve.

3. Så tag då nu mina själ ifrå mig, Herre; ty jag vill heldre vara död, än lefva.

3. Ja nüüd, Jehowa! wötta, pallun ma, mo hinge minnust; sest parrem on mulle surra, kui ellada.

3. Todėl, Viešpatie, meldžiu, paimk mano gyvybę, nes man yra geriau mirti negu gyventi’‘.

3. So nimm doch nun, HERR, meine Seele von mir; denn ich wollte lieber tot sein als leben.

3. Maintenant, Éternel, prends donc ma vie; car mieux me vaut la mort que la vie!

3. Ahora pues, Jehová, ruégote que me mates; porque mejor me es la muerte que la vida.

3 Nu dan, HEERE! neem toch mijn ziel van mij; want het is mij beter te sterven dan te leven.

3. A teraz, o Panie! proszę, odbierz duszę moję odemnie: bo mi lepiej umrzeć, niżeli żyć.

3. Most azért Uram, vedd el, kérlek, az én lelkemet én tőlem, mert jobb meghalnom, mintsem élnem!

3 И ныне, Господи, возьми душу мою от меня, ибо лучше мне умереть, нежели жить.

3. Возьми ж у мене душу, Господи, бо лучше менї вмерти, анїж жити.

4. Mutta Herra sanoi: Onko vihastumisesi oikea?

4. Mutta Herra sanoi: luuletkos oikein vihastunees?

4. Mutta HERra sanoi: luuletcos oikein wihastunes?

4. Mutta HERRA sanoi. Lwlecos oikiasti wihastunues? (Mutta HERRA sanoi. Luuletkos oikeasti wihastuneesi?)

4 And Jehovah said, Do you well to be angry?

4. Then said the LORD, Doest thou well to be angry?

4. Og Herren sagde: Mon det er det, at din Vrede optændes?

4. Men Herren sade: Menar du, att du skäliga vredgas?

4. Agga Jehowa ütles: Kas sa hästi teinud, et so wihha süttind pöllema?

4. Viešpats klausė: ‘‘Ar manai, kad teisingai pyksti?’‘

4. Aber der HERR sprach: Meinst du, daß du billig zürnst?

4. Et l'Éternel lui dit: Fais-tu bien de t'irriter?

4. Y Jehová le dijo: ¿Haces tú bien de enojarte tanto?

4 En de HEERE zeide: Is uw toorn billijk ontstoken?

4. I rzekł Pan: A dobrzeż to, że się tak gniewasz?

4. Az Úr pedig mondá: Avagy méltán haragszol-é?

4 И сказал Господь: неужели это огорчило тебя так сильно?

4. Господь же сказав: Чи ж слушно се тебе так розсердило?

5. Niin Joona lähti kaupungista ja asettui kaupungin itäpuolelle. Hän teki itsellensä sinne lehtimajan ja kävi istumaan sen alle varjoon, kunnes näkisi, miten kaupungin oli käyvä.

5. Ja Jona läksi kaupungista ja istui kaupungista itään päin, ja teki siellä itsellensä majan ja istui sen alla varjossa, siihenasti kuin hän näkis, mitä kaupungille tapahtuis.

5. JA Jona läxi Caupungist ja istui Caupungista itän päin ja teki siellä hänellens majan ja istui sen alla warjosa sijhenasti cuin hän näkis mitä Caupungille tapahduis.

5. Ja ionas vloslexi Caupungist/ ia istuij Caupungist Iteen pein/ Ja teki sielle henellens Maian/ ia oli sen alla wariosa/ sihenasti hen näkis/ mite Caupungille tapactuis. (Ja Jonas ulosläksi kaupungista/ ja istui kaupungista itään päin/ Ja teki siellä hänellensä majan/ ja oli sen alla warjossa/ siihenasti hän näkisi/ mitä kaupungille tapahtuisi.)

5 Then Jonah went out of the city and sat on the east side of the city and there made himself a booth and sat under it in the shade, till he might see what would become of the city.

5. So Jonah went out of the city, and sat on the east side of the city, and there made him a booth, and sat under it in the shadow, till he might see what would become of the city.

5. Og Jonas gik ud af Staden og tog Ophold Østen for Staden, og han gjorde sig der en Hytte og satte sig und er den i Skyggen, indtil han kun de se, hvad der vilde ske med fra Stad en.

5. Och Jona gick utu staden, och satte sig östan för staden, och gjorde sig der ena hyddo; der satte han sig neder i skuggan, tilldess han måtte se hvad stadenom vederfaras skulle.

5. Ja Jona olli linnast wäljaläinud ja mahhaistunud päwatousma pole liñna; ja olli ennesele senna ühhe maia teinud, ja ellas seäl warjus, senni kui ta piddi nähha sama, mis liñnale piddi sündima.

5. Jona išėjo iš miesto ir atsisėdo rytų pusėje. Jis, pasistatęs ten stoginę, sėdėjo jos pavėsyje ir laukė, kas atsitiks miestui.

5. Und Jona ging zur Stadt hinaus und setzte sich morgenwärts von der Stadt und machte sich daselbst eine Hütte; darunter setzte er sich in den Schatten, bis er sähe, was der Stadt widerfahren würde.

5. Alors Jonas sortit de la ville, et s'assit à l'orient de la ville; il s'y fit une cabane et s'y tint à l'ombre, jusqu'à ce qu'il vit ce qui arriverait à la ville.

5. Y salióse Jonás de la ciudad, y asentó hacia el oriente de la ciudad; e hízose allí una choza, y asentóse debajo de ella a la sombra, hasta ver que sería de la ciudad.

5 Jona nu ging ter stad uit, en zette zich tegen het oosten der stad; en hij maakte zich aldaar een verdek, en zat daaronder in de schaduw, totdat hij zag, wat van de stad zou worden.

5. Bo wyszedł był Jonasz z miasta, i siedział na wschód słoóca przeciwko miastu; a uczyniwszy tam sobie budę, usiadł pod nią w cieniu, ażby ujrzał, coby się działo z onem miastem.

5. Majd kiméne Jónás a városból, és üle a város keleti része felől, és csinála ott magának hajlékot, és üle az alatt az árnyékban, a míg megláthatná, mi lészen a városból?

5 И вышел Иона из города, и сел с восточной стороны у города, исделал себе там кущу, и сел под нею в тени, чтобы увидеть, что будет с городом.

5. І вийшов Йона з міста й осїв від східнього боку міста, та й зробив собі там будку та й седїв у холодку, визираючи, що станеться з городом.

6. Mutta Herra Jumala toimitti risiinikasvin kasvamaan Joonan pään ylitse, varjostamaan hänen päätänsä ja päästämään häntä hänen mielipahastaan. Ja Joona iloitsi suuresti risiinikasvista.

6. Mutta Herra Jumala toimitti yhden pensaan, joka kasvoi Jonan ylitse, että se olis hänen päänsä varjonnut, ja virvoittanut häntä hänen vaivassansa; ja Jona riemuitsi siitä pensaasta suurella ilolla.

6. Mutta HERra Jumala toimitti yhden pensan joca caswoi Jonan ylidze että se olis hänen pääns warjonnut ja wirgottanut händä hänen waiwasans: ja Jona riemuidzi sijtä pensasta suurest.

6. Mutta HERRA Jumala walmisti ydhen Curbitan/ se casuoi Jonan ylitze/ ette sen piti henen Pääns ylitze warioman/ ia hende wirghotais henen waiuasans. Ja Jonas sangen riemuitzi sen Curbitan ylitze. (Mutta HERRA Jumala walmisti yhden kurbitan (pensaan)/ se kaswoi Jonan ylitse/ että sen piti hänen päänsä ylitse warjoaman/ ja häntä wirottaisi hänen waiwassansa. Ja Jonas sangen riemuitsi sen kurbitan ylitse.)

6 And Jehovah God prepared a gourd and made it to come up over Jonah, that it might be a shade over his head, to deliver him from his misery. So Jonah was very glad because of the gourd.

6. And the LORD God prepared a gourd, and made it to come up over Jonah, that it might be a shadow over his head, to deliver him from his grief. So Jonah was exceeding glad of the gourd.

6. Da beskikkede Gud Herren et Kikajon, og det voksede op over Jonas til at give Skygge over hans Hoved, at fri ham fra hans Onde; og Jonas glædede sig over dette Kikajon med stor Glæde.

6. Men Herren Gud förskaffade en kurbits; den växte öfver Jona, att hon skulle skygga öfver hans hufvud, och vederqvicka honom i hans vedermödo; och Jona gladdes fast öfver den kurbitsen.

6. Ja Jehowa Jummal seädis ühhe Kikajoni-pu, ja se tousis Jona ülle, et se piddi ollema temma Pea peäl warjuks, ja tedda peästma temma päwa pallawa waewast: ja Jona olli se kikajoni-pu pärrast üpres wägga römus.

6. Viešpats Dievas išaugino augalą, kad jo šešėlis dengtų Jonos galvą ir išvaduotų iš sielvarto. Jona labai džiaugėsi augalu.

6. Gott der HERR aber verschaffte einen Rizinus, der wuchs über Jona, daß er Schatten gäbe über sein Haupt und errettete ihn von seinem Übel; und Jona freute sich sehr über den Rizinus.

6. Et l'Éternel fit croître un ricin, qui s'éleva au-dessus de Jonas, pour donner de l'ombre sur sa tête et le délivrer de son chagrin. Et Jonas éprouva une grande joie à cause de ce ricin.

6. Y preparó Jehová Dios una calabacera, la cual creció sobre Jonás, para que hiciese sombra sobre su cabeza, y le defendiese de su mal; y Jonás se alegró grandemente por la calabacera.

6 En God, de HEERE, beschikte een wonderboom, en deed hem opschieten boven Jona, opdat er schaduw mocht zijn over zijn hoofd, om hem te redden van zijn verdriet. En Jona verblijdde zich over den wonderboom met grote blijdschap.

6. A Pan Bóg był zgotował banię, która wyrosła nad Jonaszem, aby zasłaniała głowę jego, i zastawiała go od gorąca; tedy się Jonasz bardzo z onej bani radował.

6. Az Úr Isten pedig egy tököt rendele, és felnöve az Jónás fölé, hogy árnyékot tartson feje fölött és megoltalmazza őt a hévség bántásától. És nagy örömmel örvendezék Jónás a tök miatt.

6 И произрастил Господь Бог растение, и оно поднялось над Ионою, чтобынад головою его была тень и чтобы избавить его от огорчения его; Иона весьма обрадовался этому растению.

6. А Господь Бог виростив ростину, й знялась вона понад головою в Йони, щоб мав тїнь над головою, та щоб успокоїв свою досаду, й Йона вельми зрадїв тій ростинї.

7. Mutta seuraavana päivänä, aamun sarastaessa, Jumala toimitti madon kalvamaan risiinikasvia, niin että se kuivui.

7. Mutta Herra toimitti madon huomeneltain, kuin aamurusko koitti, joka söi sitä pensasta, että se kuivettui.

7. Mutta HERra toimitti madon huomeneltain cuin amurusco coitti joca söi sitä pensasta että se cuiwetui.

7. Mutta HERRA walmisti ydhen madhon homeneltan/ quin Amurusko coitti/ ia se söi site Curbitat/ ette se poisquiuetui. (Mutta HERRA walmisti yhden madon huomeneltain/ kuin aamurusko koitti/ ja se soi sitä kurbitat/ että se poiskuiwettui.)

7 But God prepared a worm when the morning rose the next day and it killed* the gourd, that it withered.

7. But God prepared a worm when the morning rose the next day, and it smote the gourd that it withered.

7. Men Gud beskikkede, da Mogenrøden den næste Dag oprandt, en Orm, og den stak Kikajonet, og det visnede.

7. Men Gud förskaffade en matk om morgonen, då morgonrodnen uppgick; han åt kurbitsen, så att hon förtorkades.

7. Agga Jummal satis ühhe ussi, kui jo hakkas koito teggema teise päwa hom̃iko, ja se us närris kikajoni-pu, et se ärrakuiwis.

7. Bet kitą dieną, aušrai brėkštant, Dievas paruošė kirmėlę, kuri pakando augalą, ir tas nudžiūvo.

7. Aber Gott verschaffte einen Wurm des Morgens, da die Morgenröte anbrach; der stach den Rizinus, daß er verdorrte.

7. Mais Dieu fit venir le lendemain, au lever de l'aurore, un ver qui attaqua le ricin, en sorte qu'il sécha.

7. Y el mismo Dios preparó un gusano en viniendo la mañana del día siguiente, el cual hirió a la calabacera, y se secó.

7 Maar God beschikte een worm des anderen daags in het opgaan van den dageraad; die stak den wonderboom, dat hij verdorde.

7. Wtem nazajutrz na świtaniu nagotował Bóg robaka, który podgryzł onę banię, tak, że uschła.

7. De másnapra férget rendele az Isten hajnal-költekor, és megszúrá az a tököt, és elszárada.

7 И устроил Бог так, что на другой день при появлениизари червь подточил растение, и оно засохло.

7. Як же назавтра вранцї почала зоря зоріти, повелїв Бог червякові, щоб підгриз ростину, й вона всхла.

8. Ja auringon noustua Jumala toimitti tulikuuman itätuulen, ja aurinko paahtoi Joonaa päähän, niin että häntä näännytti. Niin hän toivotti itsellensä kuolemaa ja sanoi: Parempi on minulle kuolema kuin elämä.

8. Mutta kuin aurinko noussut oli, toimitti Jumala suuren itätuulen, ja aurinko paisti Jonan päähän, että hän tuli voimattomaksi. Niin hän toivotti sielullensa kuolemaa, ja sanoi: minä kuolisin ennenkuin minä eläisin.

8. Mutta cosca Auringo nosnut oli toimitti Jumala suuren itätuulen ja Auringo paisti Jonan päähän että hän tuli woimattomaxi. Nijn hän toiwotti sielullens cuolemata ja sanoi: minä cuolisin ennencuin minä eläisin.

8. Mutta quin Auringo ylesnosnut oli/ walmisti Jumala ydhen quiuan Itetwlen/ Ja Auringoinen iski Jonan pään/ ette hen woimattomaxi tuli. Nin hen toiuotti henen Sieluns coleman/ ia sanoi. Mine tadhoisin ennen coolla/ quin ele. (Mutta kuin aurinko ylösnoussut oli/ walmisti Jumala yhden kuiwan itätuulen/ Ja aurinkoinen iski Jonan pään/ että hän woimattomaksi tuli. Niin hän toiwotti hänen sielunsa kuoleman/ ja sanoi. Minä tahtoisin ennen kuolla/ kuin elää.)

8 And it happened, when the sun arose, that God prepared a sultry east wind and the sun beat upon the head of Jonah, that he fainted and requested for himself that he might die and said, It is better for me to die than to live.

8. And it came to pass, when the sun did arise, that God prepared a vehement east wind; and the sun beat upon the head of Jonah, that he fainted, and wished in himself to die, and said, It is better for me to die than to live.

8. Og det skete, der Solen gik op, da beskikkede Gud en lummer Østenvind, og Solen stak Jonas paa Hovedet, saa han blev afmægtig; da bad han, at hans Sjæl maatte dø, og sagde: Det er bedre, at jeg dør end lever.

8. Men då solen uppgången var, förskaffade Gud ett torrt östanväder, och solen stack Jona uppå hufvudet, så att han vanmägtig vardt. Då önskade han sine själ döden, och sade: Jag ville heldre vara död, än lefvandes.

8. Ja se sündis, kui pääw sai tousnud, siis satis Jummal hom̃iko tule lehke, ja pääw hakkas Jona pähhä kinni, et ta piddi minnestama ärra; siis pallus ta ennesele surma, ja ütles: Parrem on mulle surra, kui ellada.

8. Saulei patekėjus, Dievas paruošė svilinantį rytų vėją. Saulė spigino Jonos galvą, jis alpo ir geidė sau mirties, sakydamas: ‘‘Geriau man mirti negu gyventi!’‘

8. Als aber die Sonne aufgegangen war, verschaffte Gott einen dürren Ostwind; und die Sonne stach Jona auf den Kopf, daß er matt ward. Da wünschte er seiner Seele den Tod und sprach: Ich wollte lieber tot sein als leben.

8. Puis il arriva qu'au lever du soleil Dieu fit venir un vent chaud d'orient, et le soleil frappa sur la tête de Jonas, en sorte qu'il tomba en défaillance. Et il demanda la mort, et dit: Mieux me vaut la mort que la vie!

8. Y acaeció que en saliendo el sol preparó Dios un viento solano grande; y el sol hirió a Jonás en la cabeza, y desmayábase; y pedía a su alma la muerte, diciendo: Mejor sería para mí la muerte que mi vida.

8 En het geschiedde, als de zon oprees, dat God een stillen oostenwind beschikte; en de zon stak op het hoofd van Jona, dat hij amechtig werd; en hij wenste zijner ziel te mogen sterven, en zeide: Het is mij beter te sterven dan te leven.

8. I stało się, gdy weszło słoóce, wzbudził Bóg wiatr suchy od wschodu słoóca, i biło słoóce na głowę Jonaszową, tak, iż omdlewał, i życzył sobie śmierci, mówiąc: Lepiej mi umrzeć, niżeli żyć.

8. És lőn napköltekor, hogy tikkasztó keleti szelet rendele Isten, és a nap rátűzött a Jónás fejére, és ő elbágyada. Kiváná azért magának a halált, és monda: Jobb halnom, mint élnem!

8 Когда же взошло солнце, навел Бог знойный восточный ветер, и солнце стало палить голову Ионы, так что он изнемог и просил себе смерти, и сказал: лучше мне умереть, нежели жить.

8. А як зійшло сонце, послав Бог гарячого восточнього вітра, й сонце припекло Йону в голову, так що він зовсїм ізовяв, і бажав собі смертї й сказав: Лучше менї вмерти, анїж так жити.

9. Mutta Jumala sanoi Joonalle: Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea? Tämä vastasi: Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti.

9. Niin Jumala sanoi Jonalle: luuletkos oikein vihastunees siitä pensaasta? Ja hän sanoi: minä vihastun hamaan kuolemaan asti.

9. Nijn Jumala sanoi Jonalle: luuletcos oikein wihastunes sijtä pensasta? Ja hän sanoi: minä wihastun haman cuoleman asti.

9. Nin sanoi Jumala Jonan tyge/ Lwlecos oikein wihastunues sen Curbitan ylitze? Ja hen sanoi. Oikein mine wihastun haman coleman asti. (Niin sanoi Jumala Jonan tykö/ Luuletkos oikein wihastuneesi sen kurbitan ylitse? Ja hän sanoi. Oikein minä wihastuin hamaan kuolemaan asti.)

9 And God said to Jonah, Do you well to be angry for the gourd? And he said, I do well to be angry, even to death.

9. And God said to Jonah, Doest thou well to be angry for the gourd? And he said, I do well to be angry, even unto death.

9. Men Gud sagde til Jonas: Mon det er ret, at din Vrede optændes for dette Kikajons Skyld? og han sagde: Ja, det er ret, at min Vrede er optændt indtil Døden.

9. Då sade Gud till Jona: Menar du, att du skäliga vredgas om kurbitsen? Och han sade: Jag må väl vredgas allt intill döden.

9. Siis ütles Jummal Jona wasto: Kas sa hästi teed, et so wihha süttind pöllema se kikajoni-pu pärrast? ja temma ütles: Jah, hästi kül on mo wihha süttind pöllema surmani.

9. Ir Dievas tarė Jonai: ‘‘Ar tu teisingai pyksti dėl augalo?’‘ Jis atsakė: ‘‘Taip, teisingai pykstu, netgi iki mirties’‘.

9. Da sprach Gott zu Jona: Meinst du, daß du billig zürnst um den Rizinus? Und er sprach: Billig zürne ich bis an den Tod.

9. Mais Dieu dit à Jonas: Fais-tu bien de t'irriter à cause de ce ricin? Et il répondit: J'ai raison de m'irriter jusqu'à la mort.

9. Entónces dijo Dios a Jonás: ¿Tanto te enojas por la calabacera? Y él respondió: Mucho me enojo, hasta desear la muerte.

9 Toen zeide God tot Jona: Is uw toorn billijk ontstoken over den wonderboom? En hij zeide: Billijk is mijn toorn ontstoken ter dood toe.

9. I rzekł Bóg do Jonasza: Dobrzeż to, że się tak gniewasz o tę banię? I rzekł: Dobrze, że się gniewam aż na śmierć.

9. És monda az Isten Jónásnak: Avagy méltán haragszol-é a tök miatt? És monda: Méltán haragszom, mind halálig!

9 И сказал Бог Ионе: неужели так сильно огорчился ты за растение? Он сказал: очень огорчился, даже до смерти.

9. І промовив Бог до Йони: Чи то ж бо тобі так досадно через ростину? Він відказав: Досадно, хоч би й умерти.

10. Niin Herra sanoi: Sinä armahdat risiinikasvia, josta et ole vaivaa nähnyt ja jota et ole kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli.

10. Ja Herra sanoi: sinä armahdat pensasta, josta et mitään vaivaa nähnyt, etkä sitä kasvattanut, joka ynnä kasvoi ja ynnä katosi:

10. Ja HERra sanoi: sinä armahdat pensasta jostas et mitän waiwa nähnyt etkä sitä caswattanut joca yönä caswoi ja yönä catois.

10. Ja HERRA sanoi. Sine armaitzet site Curbitat/ iostas ei mite tötetehnyt ole/ etke site ylescasuattanut/ Joca ycten Öen tuli/ ia ycten öen poiscatosi. (Ja HERRA sanoi. Sinä armaitset sitä kurbitat/ josta ei mitään työtätehnyt ole/ etkä sitä ylöskaswattanut/ Joka yhden yön tuli/ ja yhtenä yönä poiskatosi.)

10 And Jehovah said, You have had regard for the gourd, for which you have not labored, nor made it grow, which came up in a night and perished in a night.

10. Then said the LORD, Thou hast had pity on the gourd, for the which thou hast not laboured, neither madest it grow; which came up in a night, and perished in a night:

10. Og Herren sagde: Du ynkes over Kikajonet, som du ikke har arbejdet for og ej faaet til at vokse, det, som blev til paa een Nat og blev ødelagt paa een Nat;

10. Och Herren sade: Du jämrar dig om kurbitsen, der du intet uppå arbetat hafver, och hafver ej heller låtit henne uppväxa, hvilken i ene natt vardt, och i ene natt förgicks;

10. Ja Jehowa ütles: Sinna tahhaksid kikajoni-pule armo anda, mis kallal sinna ei olle mitte waewa näinud, ja mis sa ep olle kaswatand, mis ühhe öga sai, ja ühhe öga hukka sai.

10. Tada Viešpats tarė: ‘‘Tau gaila augalo, dėl kurio tu nei vargai, nei jo auginai. Jis per vieną naktį užaugo ir per vieną naktį pražuvo.

10. Und der HERR sprach: Dich jammert des Rizinus, daran du nicht gearbeitet hast, hast ihn auch nicht aufgezogen, welcher in einer Nacht ward und in einer Nacht verdarb;

10. Alors l'Éternel dit: Tu as pitié d'un ricin, pour lequel tu n'as pris aucune peine, et que tu n'as point fait croître, qui est né dans une nuit, et dans une nuit a péri;

10. Y dijo Jehová: ¿Tuviste tú piedad de la calabacera en la cual no trabajaste, ni tú la hiciste crecer, que en espacio de una noche nació, y en espacio de otra noche pereció:

10 En de HEERE zeide: Gij verschoont den wonderboom, aan welken gij niet hebt gearbeid, noch dien groot gemaakt; die in een nacht werd, en in een nacht verging;

10. Tedy mu rzekł Pan: Ty żałujesz tej bani, około którejś nie pracował, aniś jej dał wzrost, która jednej nocy urosła, i jednej nocy zginęła;

10. Az Úr pedig monda: Te szánod a tököt, a melyért nem fáradtál és a melyet nem neveltél, a mely egy éjjel támadt és más éjjel elveszett:

10 Тогда сказал Господь: ты сожалеешь о растении, над которым ты не трудился и которого не растил, которое в одну ночь выросло и в одну же ночь и пропало:

10. Тодї сказав Господь: Тобі жаль ростинки, дарма що коло неї не поравсь і не зростив її, - що за одну ніч виросла й за одну ніч поникла;

11. Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?

11. Eikö minun pitänyt armahtaman suurta kaupunkin Niniveä, jossa on enempi kuin sata tuhatta ja kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka ei tiedä eroittaa kumpi oikia eli kumpi vasen käsi on, niin myös paljo eläimiä?

11. Eiköst minun pidäis armahtaman sitä suurta Caupungita? josa on enä cuin sata tuhatta ja caxikymmendä tuhatta ihmistä jotca ei tiedä eroitta cumbi oikia eli cumbi wasen käsi on nijn myös paljo eläimitä.

11. Ja ei minun pidheis armaitzeman Nineuen sen swren Caupungin ylitze? Jossa ouat enemin quin sata tuhatta ia caxikymmende tuhatta Inhimiste/ iotca euet tiedhä eroitta/ cumbi oike eli wasenkäsi on/ Sijhen mös palio Eleimit. (Ja ei minun pitäis armaitseman Niniwen sen suuren kaupungin ylitse? Jossa owat enemmin kuin sata tuhatta ja kaksikymmentä tuhatta ihmista/ jotka eiwät tiedä eroittaa/ kumpi oikea eli wasen käsi on/ Siihen myös paljon eläimiä.)

11 And should not I have regard for Nineveh, that great city, in which are more than one hundred and twenty thousand men who cannot discern between their right hand and their left hand and also much cattle?

11. And should not I spare Nineveh, that great city, wherein are more than sixscore thousand persons that cannot discern between their right hand and their left hand; and also much cattle?

11. og jeg skulde ikke ynkes over Ninive, den store Stad, i hvilken der er mange flere end tolv Gange ti Tusinde Mennesker, som ikke vide Forskel paa højre og venstre, og mange Dyr?

11. Och jag skulle icke jämra mig öfver Nineve, en sådana stor stad, der mer uti är än hundradetusend och tjugutusend menniskor, som intet veta åtskilja mellan sina högra hand och den venstra; dertill ock mycken djur?

11. Ja minna ei peaks mitte armo andma Ninewele selle sure liñnale, kus sees ennam on kui kaksteistkümmend kord kümmetuhhat innimest, kes mitte ei tunne wahhet ei omma parrema egga omma pahhema käe wahhel, ja paljo lojuksid.

11. Argi Aš turėčiau nesigailėti Ninevės, šio didelio miesto, kuriame gyvena daugiau negu šimtas dvidešimt tūkstančių žmonių, kurie nemoka atskirti dešinės nuo kairės, ir, be to, daug gyvulių?’‘

11. und mich sollte nicht jammern Ninives, solcher großen Stadt, in welcher sind mehr denn hundert und zwanzigtausend Menschen, die nicht wissen Unterschied, was rechts oder links ist, dazu auch viele Tiere?

11. Et moi je n'aurais pas pitié de Ninive, la grande ville, dans laquelle il y a plus de cent vingt mille créatures humaines qui ne savent pas distinguer leur droite de leur gauche, et du bétail en grand nombre!

11. Y no tendré yo piedad de Nínive aquella grande ciudad, donde hay más de ciento y veinte mil hombres, que no conocen su mano derecha ni su mano izquierda, y muchos animales?

11 En Ik zou die grote stad Nineve niet verschonen? waarin veel meer dan honderd en twintig duizend mensen zijn, die geen onderscheid weten tussen hun rechterhand, en hun linkerhand; daartoe veel vee?

11. A Jabym nie miał żałować Niniwy, miasta tak wielkiego? w którem jest więcej niżeli sto i dwadzieścia tysięcy ludzi, którzy nie umieją rozeznać między prawicą swoją i lewicą swoją, i bydła wiele.

11. Én pedig ne szánjam Ninivét, a nagy várost, a melyben több van tizenkétszer tízezer embernél, a kik nem tudnak különbséget tenni jobb- és balkezük között, és barom is sok van?!

11 Мне ли не пожалеть Ниневии, города великого, в котором более ста двадцати тысяч человек, не умеющих отличить правой руки от левой, и множество скота?

11. А менї б то та не жаль було Ниневії, великого городу, що в йому більш ста й двайцятьох тисяч чоловіка живе, що не вміють розпізнати правицї од лївицї, та й так багато скотини?