1 luku

Herra käskee Joonan saarnata Niinivessä. Joona pakenee. Myrskyssä hänet heitetään mereen.

1. Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana:

1. Ja Herran sana tapahtui Jonalle Amittain pojalle, sanoen:

1. HERRAN sana tapahdui Jonalle Amithain pojalle sanoden:

1. SE HERRAN sana tapactui Jonan/ sen Amithain Poian tyge/ sanoden/ (Se HERRAN sana tapahtui Jonan/ sen Amithain pojan tykö/ sanoen/)

1 Now the word of Jehovah came to Jonah the son of Amittai, saying,

1. Now the word of the LORD came unto Jonah the son of Amittai, saying,

1. Og Herrens Ord kom til Jonas, Amithajs Søn, saa lydende:

1. Herrans ord skedde till Jona, Amitthai son, och sade:

1. Ja Jehowa sanna sai Amittai poia Jona kätte sedda wisi:

1. Viešpats tarė Amitajo sūnui Jonai:

1. Es geschah das Wort des HERRN zu Jona, dem Sohn Amitthais, und sprach:

1. La parole de l'Éternel fut adressée à Jonas, fils d'Amitthaï, en ces mots:

1. Y FUÉ palabra de Jehová a Jonás, hijo de Amati, diciendo:

1 En het woord des HEEREN geschiedde tot Jona, den zoon van Amitthai, zeggende:

1. I stało się słowo Paóskie do Jonasza, syna Amaty, mówiąc:

1. És lőn az Úrnak szava Jónáshoz, az Amittai fiához, [1†] mondván:

1 И было слово Господне к Ионе, сыну Амафиину:

1. І надійшло слово Господнє до Йони Аматієнка, таке:

2. Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan; sillä heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen.

2. Nouse ja mene suureen kaupunkiin Niniveen, ja saarnaa siinä; sillä heidän pahuutensa on tullut minun kasvoini eteen.

2. Nouse ja mene sijhen suureen Caupungijn Niniween ja saarna heille: sillä heidän pahudens on tullut minun caswoni eteen.

2. Ylesnouse/ ia mene sihen swren Caupungijn Nineuen/ ia sarna henesse/ Sille heiden Pahudens on minun Casuoni eteen ylestullut. (Ylösnouse/ ja mene siihen suureen kaupunkiin Niniween/ ja saarnaa hänessä/ Sillä heidän pahuutensa on minun kaswoni eteen ylös tullut.)

2 Arise, go to Nineveh, that great city and cry against it, for their wickedness has come up before me.

2. Arise, go to Nineveh, that great city, and cry against it; for their wickedness is come up before me.

2. Gør dig rede, gak til Ninive, den store Stad, og raab over den; thi deres Ondskab er stegen op for mit Ansigt.

2. Upp, och gack in uti den stora staden Nineve, och predika derinne; förty hans ondska är kommen upp för mig.

2. Wötta kätte, minne Ninewesse , mis suur lin on, ja kuluta temma wasto: sest nende kurjus on miño ette üllestulnud.

2. ‘‘Eik į Ninevę, didį miestą, ir šauk prieš jį, nes jų nedorybės pasiekė mane’‘.

2. Mache dich auf und gehe in die große Stadt Ninive und predige wider sie! denn ihre Bosheit ist heraufgekommen vor mich.

2. Lève-toi, va à Ninive, la grande ville, et crie contre elle; car leur méchanceté est montée jusqu'à moi.

2. Levántate, y vé a Nínive, ciudad grande, y pregona contra ella; porque su maldad ha subido delante de mí.

2 Maak u op, ga naar de grote stad Nineve, en predik tegen haar; want hunlieder boosheid is opgeklommen voor Mijn aangezicht.

2. Wstaó, idź do Niniwy miasta tego wielkiego, a wołaj przeciwko niemu; bo wstąpiła złość ich przed oblicze moje.

2. Kelj fel, menj Ninivébe, a nagy városba, és kiálts ellene, mert gonoszságuk felhatolt elémbe!

2 встань, иди в Ниневию, город великий, и проповедуй в нем, ибо злодеяния его дошли до Меня.

2. Устань, подайсь у Ниневію, в город великий, і проповідуй проти його, бо ледарства його дойшли до мене.

3. Mutta Joona nousi paetaksensa Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähtevä Tarsiiseen. Ja hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssansa Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä.

3. Mutta Jona nousi ja tahtoi paeta Tarsikseen Herran kasvoin edestä. Ja hän tuli Japhoon, ja kuin hän löysi haahden, joka tahtoi Tarsikseen mennä, antoi hän palkan, ja astui siihen menemään heidän kanssansa Tarsikseen Herran kasvoin edestä.

3. Mutta Jona nousi ja pakeni HERran edestä ja tahdoi merelle ja tuli Japhoon. Ja cuin hän löysi hahden joca tahdoi merelle mennä andoi hän palcan ja astui sijhen menemän heidän cansans merelle HERran caswon edestä.

3. Mutta Jona ylesnousi pakeneman HERRAN casuon edest/ ia tachtoi Meren päle/ ia alastuli haman Japhon pein. Ja quin hen ydhen Haden leusi/ ioca tactoi Merelle menne/ annoi hen frachtin ia sihen siselastui/ ette hen heiden cansans Merelle menis/ HERRAN Casuon edest. (Mutta Jona ylös nousi pakenemaan HERRAN kaswon edestä/ ja tahtoi meren päälle/ ja alastuli hamaan Japhon päin. Ja kuin hän yhden haahden löysi/ joka tahtoi merelle mennä/ antoi hän frachtin (palkan) ja siihen sisälle astui/ että hän heidän kanssansa merelle menisi/ HERRAN kaswon edestä.)

3 But Jonah rose up to flee to Tarshish from the presence of Jehovah. And he went down to Joppa and found a ship going to Tarshish. So he paid the fare of it and went down into it, to go with them to Tarshish from the presence of Jehovah.

3. But Jonah rose up to flee unto Tarshish from the presence of the LORD, and went down to Joppa; and he found a ship going to Tarshish: so he paid the fare thereof, and went down into it, to go with them unto Tarshish from the presence of the LORD.

3. Men Jonas gjolde sig rede for at fly til Tharsis fra Herrens Ansigt; og han drog ned til Jafo og fandt et Skib, som vilde fare til Tharsis, og han gav Fragt derfor og gik om Bord: for at fare med dem til Tharsis fra Herrens Ansigt.

3. Men Jona stod upp, och flydde ifrå Herranom, och ville ut till hafs, och kom neder till Japho; och då han fann ett skepp, som till hafs fara ville, gaf han skepplön, och steg deruti, på det han skulle fara med dem till hafs, ifrå Herranom.

3. Ja Jona wottis kätte Jehowa palle eest ärrapöggeneda Tarsisi, ja läks alla Jawo, ja leidis laewa, mis Tarsisi piddi minnema, ja andis laewa rahha, ja astus senna sisse, et ta piddi nendega Tarsisi minnema Jehowa palle eest ärra.

3. Jona pakilo, kad bėgtų nuo Viešpaties į Taršišą. Jis pasiekė Jopę, kur rado laivą, plaukiantį į Taršišą, sumokėjo už kelionę ir, įsėdęs į jį, su kitais plaukė į Taršišą nuo Viešpaties akivaizdos.

3. Aber Jona machte sich auf und floh vor dem HERRN und wollte gen Tharsis und kam hinab gen Japho. Und da er ein Schiff fand, das gen Tharsis wollte fahren, gab er Fährgeld und trat hinein, daß er mit ihnen gen Tharsis führe vor dem HERRN.

3. Mais Jonas se leva pour s'enfuir à Tarsis, de devant la face de l'Éternel. Il descendit à Japho, et il trouva un navire qui allait à Tarsis; il paya son passage, et y entra pour aller avec eux à Tarsis, de devant la face de l'Éternel.

3. Y Jonás se levantó para huir de la presencia de Jehová a Társis, y descendió a Joppe; y halló un navío que se partía para Társis, y pagándole su pasaje entró en él para irse con ellos a Társis, de delante de Jehová.

3 Maar Jona maakte zich op om te vluchten naar Tarsis, van het aangezicht des HEEREN; en hij kwam af te Jafo, en vond een schip, gaande naar Tarsis, en hij gaf de vracht daarvan, en ging neder in hetzelve, om met henlieden te gaan naar Tarsis, van het aangezicht des HEEREN.

3. Ale Jonasz wstał, aby uciekł do Tarsu od oblicza Paóskiego; a przyszedłszy do Joppen, znalazł okręt, który miał iść do Tarsu, a zapłaciwszy od niego wstąpił naó, aby płynął z nimi do Tarsu od oblicza Paóskiego.

3. És felkele Jónás, hogy Tarsisba szaladna [2†] az Úr elől. Leméne azért Jáfóba, és talála ott egy hajót, a mely méne Tarsisba, és megadván a hajóbért, beszálla abba, hogy Tarsisba menne velök az Úr színe elől.

3 И встал Иона, чтобы бежать в Фарсис от лица Господня, и пришел в Иоппию, и нашел корабль, отправлявшийся в Фарсис, отдал плату за провоз и вошел в него, чтобы плыть с ними в Фарсис от лица Господа.

3. Йона ж устав, щоб утїкати від Господа в Тарсис, і, дойшовши до Яфи, знайшов корабель, що йшов у Тарсис, заплатив гроші за переправу, й вступив на нього, щоб на ньому одплисти в Тарсис перед лицем Господнїм.

4. Mutta Herra heitti suuren tuulen merelle, niin että merellä nousi suuri myrsky ja laiva oli särkymäisillään.

4. Niin Herra antoi suuren tuulen tulla merelle, ja suuri ilma nousi merellä, niin että haaksi luultiin rikkaantuvan.

4. NIjn HERra andoi suuren tuulen tulla merelle ja suuri ilma nousi merellä nijn että haaxi luultin rickandunen.

4. Nin annoi HERRA ydhen swren Twlen/ sen Meren päle tulla/ ia nousi yxi swri Ilma sen meren päle/ ette se Haaxi lwltin serietyxi. (Niin antoi HERRA yhden suuren tuulen/ sen meren päälle tulla/ ja nousi yksi suuri ilma sen meren päälle/ että se haaksi luultiin särjetyksi.)

4 But Jehovah sent out a great wind upon the sea and there was a mighty tempest on the sea, so that the ship was about to be broken.

4. But the LORD sent out a great wind into the sea, and there was a mighty tempest in the sea, so that the ship was like to be broken.

4. Men Herren kastede et stort Vejr paa Havet, og der blev en stor Storm paa Havet, og Skibet lod til at skulle, sønderbrydes.

4. Då lät Herren komma ett stort väder uppå hafvet, och en stor storm upphof sig på hafvet, så att man mente att skeppet skulle söndergå.

4. Ja Jehowa töstis suurt tuult merre peäle, ja suur kange tuul sai merre peäle, ja laewa-mehhed mötlesid, et laew piddi katkema.

4. Viešpats pasiuntė smarkų vėją. Kilo didelė audra jūroje, ir laivui grėsė pavojus sudužti.

4. Da ließ der HERR einen großen Wind aufs Meer kommen, und es erhob sich ein großes Ungewitter auf dem Meer, daß man meinte, das Schiff würde zerbrechen.

4. Mais l'Éternel souleva un grand vent sur la mer, et il y eut une grande tempête sur la mer, et le navire était sur le point de se briser.

4. Mas Jehová hizo levantar un gran viento en la mar, e hízose una gran tempestad en la mar, que la nao pensó ser quebrada.

4 Maar de HEERE wierp een groten wind op de zee; en er werd een grote storm in de zee, zodat het schip dacht te breken.

4. Ale Pan wzruszył wiatr wielki na morzu, i powstał wicher wielki na morzu; i zdało się, jakoby się okręt rozbić miał.

4. Az Úr pedig nagy szelet bocsáta a tengerre, és nagy vihar lőn a tengeren, és a hajó már-már töredezik vala.

4 Но Господь воздвиг на море крепкий ветер, и сделалась на море великая буря, и корабль готов был разбиться.

4. Господь же послав на море велику бурю, і постала на морі лиха хуртовина, так що караблеві приходилось розбитись.

5. Niin merimiehet pelkäsivät ja huusivat avuksi itsekukin jumalaansa. Ja he heittivät mereen tavarat, mitä laivassa oli, keventääkseen sitä. Mutta Joona oli mennyt alas laivan pohjalle ja pannut maata, ja hän nukkui raskaasti.

5. Ja haaksimiehet pelkäsivät, ja kukin huusi jumalansa tykö, ja he heittivät kalut, jotka haahdessa olivat, mereen keviämmäksi tullaksensa. Mutta Jona oli astunut alas haahden toiselle pohjalle, ja makasi uneen nukkuneena.

5. Ja haaximiehet pelkäisit ja cukin huusi jumalatans ja heitit calut jotca hahdes olit mereen kewiämmäxi tuleman. Mutta Jona oli astunut alas hahden pohjan ja macais unesta rascautettu.

5. Ja ne Haaximiehet pelkesit/ ia hwsit/ cuki henen Jumalans tyge. Ja vlosheitit ne Calut/ quin Hadhes oli Merehen/ ette se olis keuiemexi tullut. Mutta Jona oli alas Haden sisel astunut/ ia macasi vnesta raskautettu. (Ja ne haaksimiehet pelkäsit/ ja huusit/ kukin hänen jumalansa tykö. Ja ulos heitit ne kalut/ kuin haahdessa oli merehen/ että se olis keweämmäksi tullut. Mutta Jona oli alas haahden sisälle astunut/ ja makasi unesta raskautettuna.)

5 Then the mariners were afraid and cried every man to his god. And they cast forth the wares that were in the ship into the sea, to lighten it to them. But Jonah had gone down into the innermost parts of the ship and he lay and was fast asleep.

5. Then the mariners were afraid, and cried every man unto his god, and cast forth the wares that were in the ship into the sea, to lighten it of them. But Jonah was gone down into the sides of the ship; and he lay, and was fast asleep.

5. Og Skibsfolkene frygtede, og raabte hver til sin Gud, og de kastede Redskaberne, som vare: udi Skibet, i Havet for at skaffe sig Lettelse; men Jonas var stegen ned i det nederste Skibsrum og laa og sov hart.

5. Och skeppmännerna fruktade sig, och ropade hvar och en till sin gud, och kastade de tyg, som i skeppena voro, uti hafvet, att det skulle lättare varda; men Jona var stigen neder i skeppet, låg och sof.

5. Ja laewa-mehhed kartsid, ja iggaüks kissendas omma jummala pole; ja lopisid need riistad, mis laewas olli , merresse; ja Jona olli mahhaläinud laewa rumi sisse, ja mahhaheitnud, ja maggas raskeste.

5. Jūrininkai išsigando, ir kiekvienas šaukėsi savo dievo. Jie išmetė laive esantį krovinį į jūrą, kad laivas palengvėtų. Tuo metu Jona buvo nusileidęs į laivo vidų ir kietai miegojo.

5. Und die Schiffsleute fürchteten sich und schrieen, ein jeglicher zu seinem Gott, und warfen das Gerät, das im Schiff war, ins Meer, daß es leichter würde. Aber Jona war hinunter in das Schiff gestiegen, lag und schlief.

5. Et les marins eurent peur; ils crièrent chacun à leur dieu, et jetèrent à la mer les objets qui étaient dans le navire, pour l'alléger; mais Jonas était descendu au fond du navire, s'était couché et dormait profondément.

5. Y los marineros tuvieron temor, y cada uno llamaba a su dios; y echaron a la mar el cargamento que llevaban en la nao, para descargarla de ello. Jonás empero se había descendido a los costados de la nao, y se había echado a dormir.

5 Toen vreesden de zeelieden, en riepen een iegelijk tot zijn god, en wierpen de vaten, die in het schip waren, in de zee, om het van dezelve te verlichten; maar Jona was nedergegaan aan de zijden van het schip, en lag neder, en was met een diepen slaap bevangen.

5. A żeglarze ulękłszy się wołali każdy do boga swego, a wyrzucali do morza to, co mieli na okręcie, aby tem lżejszy był; ale Jonasz zszedł był na stronę okrętu, a położywszy się spał twardo.

5. Megfélemlének azért a hajósok és kiáltának, kiki az ő istenéhez, és a hajóban lévő holmit a tengerbe hányák, hogy könnyítsenek magukon. Jónás pedig leméne a hajó aljába, és lefeküdt és elaludt.

5 И устрашились корабельщики, и взывали каждый к своему богу, и стали бросать в море кладь с корабля, чтобы облегчить его отнее; Иона же спустился во внутренность корабля, лег и крепко заснул.

5. І полякались моряки, й почали взивати кожен до свого бога. І викидали в море склад із корабля, щоб його полегчити; Йона ж зійшов у середину на дно, лїг та й заснув твердим сном.

6. Niin laivuri tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: Mitäs nukut? Nouse ja huuda jumalaasi. Ehkäpä se jumala muistaa meitä, niin ettemme huku.

6. Niin haahdenhaltia meni hänen tykönsä, ja sanoi hänelle: miksis makaat? nouse, ja rukoile Jumalaas, että Jumala muistais meitä, ettemme hukkuisi.

6. Nijn Skippari meni hänen tygöns ja sanoi hänelle: mixis macat? nouse ja rucoile Jumalatas että Jumala muistais meitä etten me huckuis.

6. Nin Skippari meni henen tygens/ ia sanoi henelle. Mites macat? Nouse yles/ ia sinun Jumalas auxeshwdha. Jos Jumala lehes meiden pälen tadhois muista/ ettei me huckuisi. (Niin kippari meni hänen tyköns/ ja sanoi hänelle. Mitäs makaat? Nouse ylös/ ja sinun Jumalaasi awuksesi huuda. Jos Jumala lähes meidän päällensä tahtoisi muistaa/ ettei me hukkuisi.)

6 So the captain came to him and said to him, What do you mean, O sleeper? Arise, call upon your God, perhaps that God will think upon us, that we not perish.

6. So the shipmaster came to him, and said unto him, What meanest thou, O sleeper? arise, call upon thy God, if so be that God will think upon us, that we perish not.

6. Men Styrmanden gik til ham og sagde til ham: Hvorleeles kan du sove saa hart? staa op, kald paa din Gud, maaske den Gud vil tilskænke mildhed paa os, at vi ikke forgaa.

6. Då gick skepparen till honom, och sade till honom: Hvi sofver du? Statt upp, åkalla din Gud, att Gud tilläfventyrs ville tänka uppå oss, att vi icke förgås.

6. Ja laewa-meeste üllem astus temma jure, ja ütles temmale: Mis sul on, et sa ni raskeste maggad; touse ülles, hüa omma Jummala pole, ehk se Jummal saab meie wasto lahkeks, et meie hukka ei lähhä.

6. Kapitonas atėjo pas jį ir klausė: ‘‘Kaip tu gali miegoti? Kelkis, šaukis savo Dievo! Gal Jis prisimins mus ir mes nežūsime?’‘

6. Da trat zu ihm der Schiffsherr und sprach zu ihm: Was schläfst du? Stehe auf, rufe deinen Gott an! ob vielleicht Gott an uns gedenken wollte, daß wir nicht verdürben.

6. Alors le pilote s'approcha de lui, et lui dit: Pourquoi dors-tu? Lève-toi, crie à ton Dieu. Peut-être pensera-t-il à nous, et nous ne périrons pas.

6. Y el maestre de la nao se llegó a él, y le dijo: ¿Qué tienes dormilón? Levántate, y clama a tu dios, quizá él habrá compasión de nosotros, y no pereceremos.

6 En de opperschipper naderde tot hem, en zeide tot hem: Wat is u, gij hardslapende? Sta op, roep tot uw God, misschien zal die God aan ons gedenken, dat wij niet vergaan.

6. Tedy przystąpił do niego sternik, i rzekł mu: Cóż czynisz ty, ospalcze? wstaó, wołaj do Boga swego, owa snać wspomni Bóg na nas, abyśmy nie zginęli.

6. De hozzáméne a kormányos mester, és mondá néki: Mi lelt, te nagy alvó? Kelj fel, kiálts a te Istenedhez; hát ha gondol velünk az Isten, és nem veszünk el!

6 И пришел к нему начальник корабля и сказал ему: что ты спишь? встань, воззови к Богу твоему; может быть, Бог вспомнит о нас и мы не погибнем.

6. І прийшов до його керманич корабельний та й каже: Як тобі спати? вставай, покликни до твого Бога; може сей Бог зглянеться на нас, і ми не погинемо.

7. Ja he sanoivat toisillensa: Tulkaa, heittäkäämme arpaa, saadaksemme tietää, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut. Mutta kun he heittivät arpaa, lankesi arpa Joonalle.

7. Niin he sanoivat toinen toisellensa: tulkaat, ja heittäkäämme arpaa, tietääksemme, kenenkä tähden tämä onnettomuus meillä on; ja kuin he heittivät arpaa, lankesi arpa Jonan päälle.

7. Nijn he sanoit toinen toisellens: tulcat ja heittäkäm arwat tietäxem kenengä tähden meidän nijn pahasti käy: ja cuin he heitit langeis arpa Jonan päälle.

7. Nin he sanoit toinen toisellens/ Tulcat/ ia aruat heittekem/ ette me tiedheisim Kenenge tedhen meille nin pahasti keupi. Ja quin he aruan heitit/ nin langesi arpa Jona' päle. (Niin he sanoit toinen toisellensa/ Tulkaat/ ja arwat heittäkäämme/ että me tietäisimme kenenkä tähden meille niin pahasti käypi. Ja kuin he arwan heitit/ niin lankesi arpa Jonan päälle.)

7 And they said every one to his fellow, Come and let us cast lots, that we may know for whose cause this evil is upon us. So they cast lots and the lot fell upon Jonah.

7. And they said every one to his fellow, Come, and let us cast lots, that we may know for whose cause this evil is upon us. So they cast lots, and the lot fell upon Jonah.

7. Og de sagde, den ene til den anden: Kommer, og lader os kaste Lod, at vi kunne faa at vide, for hvis Skyld denne Ulykke hændes os; og de kastede Lod, og Lodden faldt paa Jonas.

7. Och den ene sade till den andra: Kommer, vi vilje kasta lott, att vi förfara måge, för hvilkens skull oss så illa går. Och då de kastade lotten, råkade det på Jona.

7. Ja nemmad ütlesid teine teise wasto: Läkki, ja heitkem liisko, et same teäda, kelle sü pärrast se önnetus meile sanud; ja nemmad heitsid liisko, ja liisk langes Jona peäle.

7. Po to jie kalbėjosi: ‘‘Eikime, meskime burtą, kuris iš mūsų kaltas dėl šitos nelaimės’‘. Jie metė burtą, ir burtas krito Jonai.

7. Und einer sprach zum andern: Kommt, wir wollen losen, daß wir erfahren, um welches willen es uns so übel gehe. Und da sie losten traf's Jona.

7. Puis ils se dirent l'un à l'autre: Venez, jetons le sort, et nous saurons qui est cause de ce malheur qui nous arrive. Ils jetèrent donc le sort, et le sort tomba sur Jonas.

7. Y dijeron cada uno a su compañero: Veníd, y echemos suertes, para saber por quien nos ha venido este mal. Y echaron suertes, y la suerte cayó sobre Jonás.

7 Voorts zeiden zij, een ieder tot zijn metgezel: Komt, en laat ons loten werpen, opdat wij mogen weten, om wiens wil ons dit kwaad overkomt. Alzo wierpen zij loten, en het lot viel op Jona.

7. Tedy rzekł jeden do drugiego: Chodźcie, rzućmy losy, abyśmy się dowiedzieli, dla kogo to złe na nas przyszło; rzucili tedy losy, i padł los na Jonasza.

7. Egymásnak pedig ezt mondák: Jertek, vessünk sorsot, hogy megtudhassuk: mi miatt van rajtunk e veszedelem? És sorsot vetének, és a sors Jónásra esék.

7 И сказали друг другу: пойдем, бросим жребии, чтобыузнать, за кого постигает нас эта беда. И бросили жребии, и пал жребий на Иону.

7. І говорили вони один одному: Ось, киньмо лишень жереб, щоб довідатись, за чию провину сталась нам ся пригода. Як же кинули вони жереб, упав він на Йону.

8. Niin he sanoivat hänelle: Ilmoita meille, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut. Mikä on toimesi ja mistä tulet? Mikä on sinun maasi ja mistä kansasta olet?

8. Niin he sanoivat hänelle: ilmoita nyt meille, kenen tähden tämä onnettomuus meillä on? mikä sinun tekos on, ja kustas tulet? kusta maakunnasta eli kansasta sinä olet?

8. Nijn he sanoit hänelle: sanos meille mixi nijn pahasti meille käy? mikä sinun tecos on? custas tulit? ja custa maacunnast eli Canssast sinä olet?

8. Nin sanoit he henelle. Sanos nyt meille/ mixi nin pahasti meille keupi? mite sinu' tecos on? ia custas tulit? custa Maaku'nast sine olet? Ja mista Ca'ssast sine olet? (Niin sanoit he hänelle. Sanos nyt meille/ miksi niin pahasti meille käypi? Mitä sinun tekosi on? ja kustas tulit? kusta maakunnasta sinä olet? Ja mistä kansasta sinä olet?)

8 Then they said to him, Please tell us for whose cause this evil is upon us. What is your occupation? And from where do you come? What is your country and of what people are you?

8. Then said they unto him, Tell us, we pray thee, for whose cause this evil is upon us; What is thine occupation? and whence comest thou? what is thy country? and of what people art thou?

8. Da sagde de til ham: Kundgør os dog, for hvis Skyld denne Ulykke hændes os! hvad er din Bestilling? og hvorfra kommer du? hvilket er dit Land? og af hvad Folk er du?

8. Då sade de till honom: Säg oss, hvarföre går oss så illa? Hvad är din handel, och hvadan äst du kommen? Utaf hvad land äst du, och af hvad folk äst du?

8. Ja nemmad ütlesid temma wasto: Et rägi meile ülles, mis- ja kelle pärrast sesinnane önnetus meile sanud ? mis on so ammet ja kust sa tulled? kust maalt sa pärrit? ja missuggusest rahwast olled sinna?

8. Tada jie klausė jį: ‘‘Pasakyk, dėl ko mums šita nelaimė? Kuo tu užsiimi? Iš kur keliauji? Iš kokio krašto ir iš kurios tautos esi?’‘

8. Da sprachen sie zu ihm: Sage uns, warum geht es uns so übel? was ist dein Gewerbe, und wo kommst du her? Aus welchem Lande bist du, und von welchem Volk bist du?

8. Alors ils lui dirent: Fais-nous donc savoir pourquoi ce malheur nous arrive. Quelle est ta profession, et d'où viens-tu? Quel est ton pays, et de quel peuple es-tu?

8. Y ellos le dijeron: Decláranos ahora, ¿por qué nos ha venido este mal? ¿Qué oficio tienes, y de donde vienes, cual es tu tierra, y de qué pueblo eres?

8 Toen zeiden zij tot hem: Verklaar ons nu, om wiens wil ons dit kwaad overkomt. Wat is uw werk en van waar komt gij? Welk is uw land en van welk volk zijt gij?

8. I rzekli do niego: Powiedz nam proszę, dla kogo to złe przyszło na nas? coś za rzemiosła? skąd idziesz? z którejś ziemi i z któregoś narodu?

8. Mondák azért néki: Kérünk, beszéld el nékünk: mi miatt van rajtunk e veszedelem? Mi a te foglalkozásod és honnan jösz? Melyik a te hazád és miféle népből való vagy te?

8 Тогда сказали ему: скажи нам, за кого постигла нас эта беда? какое твое занятие, и откуда идешь ты? где твоя страна, и из какого ты народа?

8. І кажуть вони йому: Скажи же нам, за яку провину сталась нам ся пригода? Яке твоє дїло й звідки ти йдеш? де твій край, і з якого ти народу?

9. Hän vastasi heille: Minä olen heprealainen, ja minä pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan.

9. Hän sanoi heille: minä olen Hebrealainen, ja minä pelkään Herraa Jumalaa taivaasta, joka meren ja karkian on tehnyt.

9. Hän sanoi heille? minä olen Ebreri ja minä pelkän sitä HERra Jumalata taiwast joca meren ja carkian on tehnyt.

9. Hen sanoi heille. Mine ole' yxi Ebreeri/ ia site HERRA Jumala taiuahast mine pelken/ ioca teki Mere' ia sen Carkian. (Niin hän sanoi heille. Minä olen yksi hebreeri/ ja sitä HERRAA Jumalaa taiwaasta minä pelkään/ joka teki meren ja sen karkean.)

9 And he said to them, I am a Hebrew and I fear Jehovah, the God of heaven, who has made the sea and the dry land.

9. And he said unto them, I am an Hebrew; and I fear the LORD, the God of heaven, which hath made the sea and the dry land.

9. Og han sagde til dem: Jeg er en Hebræer, og jeg frygter Herren, Himmelens Gud, som har skabt Havet og det tørre Land.

9. Han sade till dem: Jag är en Ebreer, och fruktar Herran Gud af himmelen, som hafvet och det torra gjort hafver.

9. Ja ta ütles nende wasto: Ma ollen Ebrea-mees, ja ma kardan Jehowat taewa Jummalat, kes merd ja kuiwa maad on teinud.

9. Jis jiems atsakė: ‘‘Aš esu hebrajas, garbinu Viešpatį, dangaus Dievą, kuris sukūrė jūrą ir sausumą’‘.

9. Er sprach zu ihnen: Ich bin ein Hebräer und fürchte den HERRN, den Gott des Himmels, welcher gemacht hat das Meer und das Trockene.

9. Et il leur dit: Je suis Hébreu, et je crains l'Éternel, le Dieu des cieux, qui a fait la mer et la terre.

9. Y él les respondió: Hebreo soy, y a Jehová Dios de los cielos temo, que hizo la mar y la tierra.

9 En hij zeide tot hen: Ik ben een Hebreer; en ik vreze den HEERE, den God des hemels, Die de zee en het droge gemaakt heeft.

9. I rzekł do nich: Jestem Hebrejczyk, a boję się Pana, Boga niebieskiego, który stworzył morze i ziemię.

9. És monda nékik: Héber vagyok én, és az Urat, az egek Istenét félem én, a ki a tengert és a szárazt teremtette.

9 И он сказал им: я Еврей, чту Господа Бога небес, сотворившего море и сушу.

9. І відказав їм: Я Єврей і почитаю Господа, Бога небесного, що сотворив море й увесь суходіл.

10. Niin miehet peljästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: Miksi olet tehnyt näin? Sillä miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä; hän oli näet ilmaissut sen heille.

10. Niin ne miehet pelkäsivät suuresti, ja sanoivat hänelle: miksis näin teit? Sillä ne miehet tiesivät hänen Herran edestä paenneen; sillä hän oli heille sen sanonut.

10. Nijn ne miehet pelkäisit suurest ja sanoit hänelle: mixis näin teit? (sillä he tiesit hänen HERran edestä paennen sillä hän oli heille sen sanonut.)

10. Nin ne Miehet swrella pelgholla pelkesit/ ia sanoit henelle. Mixis temen teit? Sille he tiesit/ ette hen HERRAN edest pakeni/ Sille hen oli heille site sanonut. (Niin ne miehet suurella pelolla pelkäsit/ ja sanoit hänelle/ Miksis tämän teit? Sillä he tiesit/ että hän HERRAN edestä pakeni/ Sillä hän oli heille sitä sanonut.)

10 Then the men were exceedingly afraid and said to him, What is this that you have done? For the men knew that he was fleeing from the presence of Jehovah, because he had told them.

10. Then were the men exceedingly afraid, and said unto him, Why hast thou done this? For the men knew that he fled from the presence of the LORD, because he had told them.

10. Da grebes Mændene af en stor Frygt, og de sagde til ham: Hvad har du dog gjort? thi Mændene havde faaet at vide, at han flyede fra Herrens Ansigt, thi han hav de kundgjort dem det.

10. Då fruktade männerna storliga, och sade till honom: Hvi hafver du då detta gjort? Ty de visste, att han flydde ifrå Herranom; ty han hade sagt dem det.

10. Ja need mehhed hakkasid üpres wägga kartma, ja ütlesid ta wasto: Mikspärrast olled sa sedda teinud? (sest need mehhed teädsid, et temma Jehowa palle eest olli pöggenemas, sest ta olli neile sedda täetanud.)

10. Tie vyrai labai išsigando ir klausė jo: ‘‘Kodėl taip padarei?’‘ Jie žinojo, kad jis bėgo nuo Viešpaties, nes jis jiems tai buvo papasakojęs.

10. Da fürchteten sich die Leute sehr und sprachen zu ihm: Warum hast du denn solches getan? denn sie wußten, daß er vor dem HERRN floh; denn er hatte es ihnen gesagt.

10. Et ces hommes furent saisis d'une grande crainte, et ils lui dirent: Pourquoi as-tu fait cela? Car ces hommes savaient qu'il s'enfuyait de devant la face de l'Éternel, parce qu'il le leur avait déclaré.

10. Y aquellos hombres temieron de gran temor, y le dijeron: ¿Por qué hiciste esto? Porque ellos entendieron que huía de delante de Jehová; porque él se lo había declarado.

10 Toen vreesden die mannen met grote vreze, en zeiden tot hem: Wat hebt gij dit gedaan? Want de mannen wisten, dat hij van des HEEREN aangezicht vlood; want hij had het hun te kennen gegeven.

10. Tedy się zlękli mężowie strachem wielkim; a dowiedziawszy się mężowie oni, że od oblicza Paóskiego ucieka, (bo im był oznajmił) rzekli do niego: Cóżeś to uczynił?

10. És megfélemlének az emberek nagy félelemmel, és mondák néki: Mit cselekedtél? Mert megtudták azok az emberek, hogy az Úr színe elől fut, mivelhogy elbeszélé nékik.

10 И устрашились люди страхом великим и сказали ему: для чего ты это сделал? Ибо узнали эти люди, что он бежит от лица Господня, как он сам объявил им.

10. І полякались вельми люде й сказали йому: Що се ти зробив? бо довідались, що він утїкав од Господа, він бо їм признався.

11. He sanoivat hänelle: Mitä on meidän tehtävä sinulle, että meri tulisi meille tyveneksi? Sillä meri myrskysi myrskyämistänsä.

11. Niin he sanoivat hänelle: mitä meidän pitää sinulle tekemän, että meri meille tyventyis? Sillä meri kävi ja lainehti heidän ylitsensä.

11. Nijn he sanoit: mitä meidän pitä sinulle tekemän että meri meille tywennyis? sillä meri käwi ja lainehti heidän ylidzens.

11. Nin he sanoit. Mite meiden pite sinulle tekemen/ Ette Meri meille tyuenis? Sille Meri keui/ ia lainecti heiden ylitzens. (Niin he sanoit. Mitä meidän pitää sinulle tekemän/ että meri meille tywenisi? Sillä meri käwi/ ja lainehti heidän ylitsensä.)

11 Then they said to him, What will we do to you, that the sea may be calm to us? For the sea grew more and more tempestuous.

11. Then said they unto him, What shall we do unto thee, that the sea may be calm unto us? for the sea wrought, and was tempestuous.

11. Og de sagde til ham: Hvad skulle vi gøre dig, at Havet kan stilles for os? thi Havet vedblev at storme mere og mere.

11. Då sade de till honom: Hvad skole vi då göra med dig, på det hafvet måtte oss stilla varda? Ty hafvet gick fast uppå dem.

11. Ja nemmad ütlesid ta wasto: Mis peame meie sulle teggema, et merri meist soiko jääks? sest merri läks ikka ennam mässama.

11. Tada jie sakė jam: ‘‘Ką turime daryti su tavimi, kad jūra mums nurimtų?’‘ Nes jūra siautė vis smarkiau.

11. Da sprachen sie zu ihm: Was sollen wir denn mit dir tun, daß uns das Meer still werde? Denn das Meer fuhr ungestüm.

11. Ils lui dirent donc: Que te ferons-nous, pour que la mer s'apaise envers nous? Car la mer devenait de plus en plus orageuse.

11. Y dijéronle: ¿Qué te haremos, para que la mar se nos quiete? porque la mar iba, y es embravecia.

11 Voorts zeiden zij tot hem: Wat zullen wij u doen, opdat de zee stil worde van ons? Want de zee werd hoe langer hoe onstuimiger.

11. Nadto rzekli do niego: Cóż z tobą uczynimy, aby się morze uspokoiło? Bo się morze im dalej tem bardziej burzyło.

11. Mondák azután néki: Mit cselekedjünk veled, hogy a tenger megcsendesedjék ellenünk? Mert a tenger háborgása növekedék.

11 И сказали ему: что сделать нам с тобою, чтобы море утихло для нас? Ибо море не переставало волноваться.

11. Питають його тодї: Що нам з тобою почати, щоб море втихло про нас? бо море не переставало яритись.

12. Hän vastasi heille: Ottakaa minut ja heittäkää minut mereen, niin meri teille tyventyy. Sillä minä tiedän, että tämä suuri myrsky on tullut teille minun tähteni.

12. Hän sanoi heille: ottakaat minut ja heittäkäät mereen, niin meri teille tyvenee; sillä minä tiedän, että tämä suuri ilma tulee teidän päällenne minun tähteni.

12. Hän sanoi: ottacat minua ja heittäkät mereen nijn meri teille tywene: sillä minä tiedän että tämä suuri ilma tule teidän päällen minun tähteni.

12. Hen sanoi/ Ottaca minua/ ia heitteke Merehen/ Nin Meri teille tyuene. Sille mine tiedhen/ ette teme swri Ilma tulepi teiden pälen minun techteni. (Hän sanoi/ Ottakaa minua/ ja heittäkää mereen/ Niin meri teille tywenee. Sillä minä tiedän/ että tämä suuri ilma tuleepi teidän päällen minun tähteni.)

12 And he said to them, Take me up and cast me forth into the sea, so will the sea be calm to you*. For I know that for my sake this great tempest is upon you*.

12. And he said unto them, Take me up, and cast me forth into the sea; so shall the sea be calm unto you: for I know that for my sake this great tempest is upon you.

12. Og han sagde til dem: Tager mig, og kaster mig i Havet, saa stilles Havet for eder; thi jeg ved, at denne store Storm er over eder for min Skyld.

12. Han sade till dem: Tager och kaster mig i hafvet, så stillas eder hafvet; ty jag vet, att sådana stor storm öfver eder kommer för mina skull.

12. Ja ta ütles nende wasto: Wötke mind, ja wiskage mind merresse, siis jääb merri teist soiko; sest ma tean, et minno pärrast sesinnane suur kange tuul teie wasto on .

12. Jis jiems atsakė: ‘‘Imkite mane ir meskite į jūrą! Tada jūra jums nurims; nes aš žinau, kad dėl manęs kilo ši baisi audra’‘.

12. Er sprach zu ihnen: Nehmt mich und werft mich ins Meer, so wird euch das Meer still werden. Denn ich weiß, daß solch groß Ungewitter über euch kommt um meinetwillen.

12. Et il leur répondit: Prenez-moi, et jetez-moi dans la mer, et la mer s'apaisera envers vous; car je sais que c'est à cause de moi que cette grande tempête est venue sur vous.

12. El les respondió: Tomádme, y echádme a la mar, y la mar se os quietará; porque yo sé que por mí ha venido sobre vosotros esta grande tempestad.

12 En hij zeide tot hen: Neemt mij op, en werpt mij in de zee, zo zal de zee stil worden van ulieden; want ik weet, dat deze grote storm ulieden om mijnentwil over komt.

12. Tedy rzekł do nich: Weźmijcie mię, a wrzućcie mię w morze, a uspokoi się morze przed wami, gdyż ja wiem, iż dla mnie to wzruszenie wielkie na was przyszło.

12. Ő pedig monda nékik: Fogjatok meg és vessetek engem a tengerbe, és megcsendesedik a tenger ellenetek; mert tudom én, hogy miattam van ez a nagy vihar rajtatok.

12 Тогда он сказал им: возьмите меня и бросьте меня в море, и мореутихнет для вас, ибо я знаю, что ради меня постигла вас эта великая буря.

12. Тодї він сказав їм: Возьміте мене та й вкиньте мене в море; тодї воно втихне про вас; я бо добре знаю, що ся страшенна хуртовина прийшла на вас через мене.

13. Miehet soutivat päästäkseen jälleen kuivalle maalle, mutta eivät voineet, sillä meri myrskysi vastaan myrskyämistänsä.

13. Ja miehet koettivat saada haahden kuivalle; mutta ei he voineet, sillä meri kävi väkevästi heidän ylitsensä.

13. Ja ne miehet soudit että he maan jällens saisit: mutta ei he woinet: sillä meri käwi wäkewästi heidän ylidzens.

13. Ja ne Miehet soudhit/ ette he Maan iellenssaisit/ Mutta euet he woinuet/ Sille Meri keui wäkeuesti heiden ylitzens. (Ja ne miehet soudit/ että he maan jällens saisit/ Mutta eiwät he woineet/ Sillä meri käwi wäkewästi heidän ylitsensä.)

13 Nevertheless the men rowed hard to get themselves back to the land, but they could not, for the sea grew more and more tempestuous against them.

13. Nevertheless the men rowed hard to bring it to the land; but they could not: for the sea wrought, and was tempestuous against them.

13. Og Mændene roede for at naa tilbage til Land, men de kunde ikke; thi Havet vedblev at storme imod dem mere og mere.

13. Och männerna rodde, att de måtte åter komma till lands igen; men de kunde intet: ty hafvet gick svårliga uppå dem.

13. Ja need mehhed soudsid, et nemmad piddid laewa jälle mäele saatma, agga nemmad ei woind mitte, sest merri läks ikka ennam mässama nende wasto.

13. Vyrai yrėsi visomis jėgomis, kad grįžtų prie kranto, bet neįstengė, nes jūra nesiliovė siautusi.

13. Und die Leute trieben, daß sie wieder zu Lande kämen; aber sie konnten nicht, denn das Meer fuhr ungestüm wider sie.

13. Et ces hommes ramaient pour gagner la terre, mais ils ne le purent, parce que la mer s'agitait de plus en plus contre eux.

13. Y aquellos hombres trabajaron por tornar la nao a tierra, mas no pudieron; porque la mar iba y se embravecia sobre ellos.

13 Maar de mannen roeiden, om het schip weder te brengen aan het droge, doch zij konden niet; want de zee werd hoe langer hoe onstuimiger tegen hen.

13. Ale oni mężowie robili wiosłami, chcąc się do brzegu dostać, wszakże nie mogli; bo się morze im dalej tem więcej burzyło przeciwko nim.

13. És erőlködtek azok az emberek, hogy visszajussanak a szárazra; de nem tudtak, mert a tenger háborgása növekedék ellenök.

13 Но эти люди начали усиленно грести, чтобы пристать к земле, но не могли, потому что море все продолжало бушевать против них.

13. Але ті люде силкувалися добитись до берега, та се їм не вдалось, бо море не переставало яритись проти них.

14. Ja he huusivat Herraa ja sanoivat: Voi, Herra, älä anna meidän hukkua tämän miehen hengen tähden äläkä lue syyksemme viatonta verta, sillä sinä, Herra, teet, niinkuin sinulle otollista on.

14. Niin he huusivat Herran tykö ja sanoivat: voi Herra! älä anna meidän hukkua tämän miehen sielun tähden, ja älä lue meillen tätä viatointa verta! sillä sinä, Herra, teet niinkuin sinä tahdot.

14. Nijn he huusit HERra ja sanoit: Ah HERra älä anna meidän huckua tämän miehen sielun tähden ja älä lue meillen tätä wiatoinda werta: sillä sinä HERra teet nijncuins tahdot.

14. Nin he hwdhit HERRAN tyge/ ia sanoit/ Ah HERRA/ Ele anna meite huckua/ temen Miehen sielun polesta/ ia ele meiden pälen wighattoinda werda lue/ Sille sine HERRA teet/ quin sine tadhot. (Niin he huusit HERRAN tykö/ ja sanoit/ Ah HERRA/ Älä anna meidän hukkua/ tämän miehen sielun puolesta/ ja älä meidän päällen wiatointa werta lue/ Sillä sinä HERRA teet/ kuin sinä tahdot.)

14 Therefore they cried to Jehovah and said, We beseech you, O Jehovah, we beseech you, let us not perish for this man's life and lay not upon us innocent blood. For you, O Jehovah, have done as it pleased you.

14. Wherefore they cried unto the LORD, and said, We beseech thee, O LORD, we beseech thee, let us not perish for this man's life, and lay not upon us innocent blood: for thou, O LORD, hast done as it pleased thee.

14. Da raabte de til Herren og sagde: Ak, Herre lad os dog ikke omkomme for denne Mands Sjæls Skyld, og læg ikke uskyldigt Blod paa os; thi du, Herre ! har gjort, som det behagede dig.

14. Då ropade de till Herran, och sade: Ack! Herre, låt oss icke förgås för denna mansens själs skull, och räkna oss icke oskyldigt blod till; ty du, Herre, gör, såsom dig täckes.

14. Ja nemmad hüüdsid Jehowa pole, ja ütlesid: Oh Jehowa! ärra lasse meid, pallume, mitte selle mehhe hinge pärrast hukka sada, ja ärra sada mitte wagga werd meie peäle; sest sinna olled Jehowa, sa teed nenda, kui so mele pärrast on.

14. Jie šaukėsi Viešpaties: ‘‘Maldaujame Tave, Viešpatie, neleisk mums žūti dėl šito žmogaus, nepriskaityk mums nekalto kraujo, nes Tu, Viešpatie, darai, ką nori’‘.

14. Da riefen sie zu dem HERRN und sprachen: Ach HERR, laß uns nicht verderben um dieses Mannes Seele willen und rechne uns nicht zu unschuldig Blut! denn du, HERR, tust, wie dir's gefällt.

14. Alors ils crièrent à l'Éternel, et dirent: O Éternel! que nous ne périssions pas à cause de la vie de cet homme, et ne mets point sur nous le sang innocent! Car toi, ô Éternel, tu fais comme il te plaît.

14. Y clamaron a Jehová, y dijeron: Rogámoste ahora, Jehová, que no perezcamos nosotros por la vida de aqueste hombre, ni pongas sobre nosotros sangre inocente; porque tú, Jehová, has hecho como has querido.

14 Toen riepen zij tot den HEERE, en zeiden: Och HEERE! laat ons toch niet vergaan om dezes mans ziel, en leg geen onschuldig bloed op ons; want Gij, HEERE! hebt gedaan, gelijk als het U heeft behaagd.

14. Wołali tedy do Pana, mówiąc: O Panie! prosimy, abyśmy nie zginęli dla śmierci męża tego, ani wkładaj na nas krwi niewinnej; bo ty, o Panie! jako chcesz, tak czynisz.

14. Kiáltának azért az Úrhoz, és mondák: Kérünk Uram, kérünk, ne veszszünk el ez ember lelkéért, és ne háríts reánk ártatlan vért; mert te, Uram, úgy cselekedtél, a mint akartad!

14 Тогда воззвали они к Господу и сказали: молим Тебя, Господи, да не погибнем за душу человека сего, и да не вменишь нам кровь невинную; ибо Ты, Господи,соделал, что угодно Тебе!

14. Тодї покликнули вони до Господа й мовляли: Просимо тебе, Господи! не дай нам згинути за життє сього чоловіка, й не винуй нас, наче б ми безвинну кров пролили; ти бо, Господи, вчинив, що тобі сподобалось.

15. Sitten he ottivat Joonan ja heittivät hänet mereen, ja meri asettui raivostansa.

15. Niin he ottivat Jonan ja heittivät mereen; ja meri asettui lainehtimasta.

15. Nijn he otit Jonan ja heitit mereen ja meri asetui lainehtimast.

15. Nin he otit Jonan/ ia heitit henen Merehen/ ia Meri asettuy lainectimast. (Niin he otit Jonan/ ja heitit hänen merehen/ ja meri asettui lainehtimasta.)

15 So they took up Jonah and cast him forth into the sea and the sea ceased from its raging.

15. So they took up Jonah, and cast him forth into the sea: and the sea ceased from her raging.

15. Og de toge Jonas og kastede ham i Havet; da blev Havet stille efter sin heftige Brusen.

15. Och de togo Jona, och kastade honom i hafvet; då vände hafvet igen af sinom storm.

15. Ja nemmad wötsid Jona, ja wiskasid tedda merresse: ja merri jäi seisma ommast mässamissest.

15. Tada jie paėmė Joną ir išmetė jį į jūrą. Jūra nurimo.

15. Und sie nahmen Jona und warfen ihn ins Meer; das stand das Meer still von seinem Wüten.

15. Puis ils prirent Jonas, et le jetèrent dans la mer, et la fureur de la mer s'arrêta.

15. Y tomaron a Jonás, y echáronle a la mar; y la mar se quietó de su ira.

15 En zij namen Jona op, en wierpen hem in de zee. Toen stond de zee stil van haar verbolgenheid.

15. Zatem wzięli Jonasza i wrzucili go w morze; i uspokoiło się morze od wzburzenia swego.

15. És felragadák Jónást és beveték őt a tengerbe, és megszűnék a tenger az ő háborgásától.

15 И взяли Иону и бросили его в море, и утихло море от ярости своей.

15. Тодї взяли вони Йону та й вкинули в море; і перестало море яритись.

16. Ja miehet pelkäsivät suuresti Herraa, uhrasivat Herralle teurasuhrin ja tekivät lupauksia.

16. Ja miehet pelkäsivät Herraa suuresti, ja tekivät Herralle uhria ja lupausta.

16. Ja ne miehet pelkäisit HERra suurest ja teit HERralle uhria ja lupausta.

16. Ja ne Miehet pelkesit HERRA swrella pelgholla/ Ja teit HERRALLE Wffri ia Lupausta. (Ja ne miehet pelkäsit HERRAA suurella pelolla/ Ja teit HERRALLE uhria ja lupausta.)

16 Then the men feared Jehovah exceedingly and they offered a sacrifice to Jehovah and made vows.

16. Then the men feared the LORD exceedingly, and offered a sacrifice unto the LORD, and made vows.

16. Og Mændene frygtede Herren med en stor Frygt, og de ofrede Herren Slagtoffer og gjorde Løfter.

16. Och männerna fruktade Herran storliga, och gjorde Herranom offer och löfte.

16. Ja need mehhed kartsid üpres wägga Jehowat, ja ohwerdasid Jehowale ohwrid, ja tootasid tootusi.

16. Tie vyrai labai išsigando Viešpaties, aukojo Viešpačiui aukas ir davė įžadus.

16. Und die Leute fürchteten den HERR sehr und taten dem HERRN Opfer und Gelübde.

16. Et ces hommes furent saisis d'une grande crainte de l'Éternel. Ils offrirent des sacrifices à l'Éternel, et firent des vœux.

16. Y temieron aquellos hombres a Jehová con gran temor; y ofrecieron sacrificio a Jehová, y prometieron votos.

16 Dies vreesden de mannen den HEERE met grote vreze; en zij slachtten den HEERE slachtoffer, en beloofden geloften.

16. Bali się tedy mężowie strachem wielkim Pana, i ofiarowali ofiarę Panu, i śluby czynili.

16. Azok az emberek pedig nagy félelemmel félék az Urat, és áldozattal áldozának az Úrnak, és fogadásokat fogadának.

16 И устрашились эти люди Господа великим страхом, и принесли Господу жертву, и дали обеты.

16. І полякались ті люде вельми перед Господом, принесли Господеві жертву й обреклись обітами.