3 luku

Joona saarnaa Niinivessä. Kansa katuu ja saa armon.

1. Joonalle tuli toistamiseen tämä Herran sana:

1. Niin Herran sana tapahtui toisen kerran Jonalle ja sanoi:

1. NIjn HERran sana tapahdui toisen kerran Jonalle ja sanoi:

1. NIN tapactui HERRAN sana toisenkerdan Jonan tyge/ sanoden. (Niin tapahtui HERRAN sana toisen kerran Jonan tykö/ sanoen.)

1 And the word of Jehovah came to Jonah the second time, saying,

1. And the word of the LORD came unto Jonah the second time, saying,

1. Og Herrens Ord kom anden Gang til Jonas saaledes:

1. Och Herrans ord skedde annan gång till Jona, och sade:

1. Ja Jehowa sanna sai Jona kätte teistkorda sedda wisi:

1. Viešpats tarė Jonai antrą kartą:

1. Und es geschah das Wort des HERRN zum andernmal zu Jona und sprach:

1. Puis la parole de l'Éternel fut adressée à Jonas une seconde fois, en ces mots:

1. Y FUÉ palabra de Jehová segunda vez a Jonás, diciendo:

1 En het woord des HEEREN geschiedde ten anderen male tot Jona, zeggende:

1. Tedy się stało słowo Paóskie do Jonasza powtóre, mówiąc:

1. És lőn az Úrnak szava Jónáshoz másodszor is, mondván:

1 И было слово Господне к Ионе вторично:

1. І надійшло слово Господнє до Йони вдруге:

2. Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sille se saarna, minkä minä sinulle puhun.

2. Nouse, mene suureen kaupunkiin Niniveen, saarnaamaan siellä sitä saarnaa, jonka minä sinulle sanon.

2. Nouse ja mene sijhen suureen Caupungijn Niniween saarnaman sitä saarna jonga minä sinulle sanon.

2. Nouse yles ia mene sihen swren Caupungin Nineuen/ ia sarna hene' wastans site Sarna/ ionga mine sinulle sanon. (Nouse ylös ja mene siihen suureen kaupunkiin Niniween/ ja saarnaa hänen wastaansa sitä saarnaa/ jonka minä sinulle sanon.)

2 Arise, go to Nineveh, that great city and preach to it the preaching that I bid you.

2. Arise, go unto Nineveh, that great city, and preach unto it the preaching that I bid thee.

2. Gør dig rede, gak til Ninive, den store Stad, og udraab for den den Prædiken, som jeg paalægger dig.

2. Statt upp, och gack in uti den stora staden Nineve, och predika honom den predikan, som jag dig säger.

2. Wötta kätte, minne Ninewe, senna sure liñna, ja kuluta temmale se jutlus, mis minna so wasto rägin.

2. ‘‘Eik į Ninevę, didį miestą, ir skelbk jiems, ką tau liepiau’‘.

2. Mache dich auf, gehe in die große Stadt Ninive und predige ihr die Predigt, die ich dir sage!

2. Lève-toi, va à Ninive, la grande ville, et publies-y le message que je t'ordonne.

2. Levántate, y vé a Nínive aquella gran ciudad, y pregona en ella el pregón que yo te diré.

2 Maak u op, ga naar de grote stad Nineve; en predik tegen haar de prediking, die Ik tot u spreek.

2. Wstaó, idź do Niniwy, tego miasta wielkiego, a każ przeciwko niemu to, coć rozkazuję.

2. Kelj fel, menj Ninivébe, a nagy városba, és hirdesd néki azt a beszédet, a mit én parancsolok néked.

2 встань, иди в Ниневию, город великий, и проповедуй в ней, что Я повелел тебе.

2. Вставай, подайсь у Ниневію, город великий, і проповідуй в йому, що я повелїв тобі.

3. Niin Joona nousi ja meni Niiniveen Herran sanan mukaan. Ja Niinive oli suuri kaupunki Jumalan edessä: kolme päivänmatkaa.

3. Silloin Jona nousi ja meni Niniveen Herran sanan jälkeen. Ja Ninive oli Jumalan suuri kaupunki, kolmen päiväkunnan matka.

3. Silloin Jona nousi ja meni Niniween HERran sanan jälken. Ja Niniwe oli Jumalan Caupungi colme päiwäcunda suuri.

3. Nin Jonas ylesnousi/ ia lexi Nineuehen/ HERRAN sanan ielkin. Mutta Nineue oli yxi Jumalan Caupungi/ colmet peiuekunda swri. (Niin Jonas ylösnousi/ ja läksi Niniwehen/ HERRAN sanan jälkeen. Mutta Niniwe oli yksi Jumalan kaupunki/ kolme päiwäkuntaa suuri.)

3 So Jonah arose and went to Nineveh, according to the word of Jehovah. Now Nineveh was an exceedingly great city, of three days' journey.

3. So Jonah arose, and went unto Nineveh, according to the word of the LORD. Now Nineveh was an exceeding great city of three days' journey.

3. Og Jonas gjorde sig rede og gik til Ninive efter Herrens Ord, og Ninive var en stor Stad for Gud, en tre Dages Gang.

3. Då stod Jona upp, och gick bort till Nineve, såsom Herren sagt hade; men Nineve var en Guds stad, tre dagsresor stor;

3. Siis wöttis Jona ette, ja läks Ninewe liñna Jehowa sanna järrele; ja Ninewe olli üks suur Jum̃ala lin, ja sai kolmeks päwaks ümber käia.

3. Jona pakluso Viešpaties žodžiui ir ėjo į Ninevę, kuri buvo labai didelis miestas­reikėjo trijų dienų jį pereiti.

3. Da machte sich Jona auf und ging hin gen Ninive, wie der HERR gesagt hatte. Ninive aber war eine große Stadt vor Gott, drei Tagereisen groß.

3. Jonas se leva donc et alla à Ninive, suivant l'ordre de l'Éternel. Or Ninive était une grande ville devant Dieu, de trois journées de marche.

3. Y levantóse Jonás, y fué a Nínive, conforme a la palabra de Jehová. Y Nínive era ciudad grande en gran manera, de tres dias de camino.

3 Toen maakte zich Jona op, en ging naar Nineve, naar het woord des HEEREN. Nineve nu was een grote stad Gods, van drie dagreizen.

3. Wstał tedy Jonasz, i poszedł do Niniwy według słowa Paóskiego. (A Niniwe było miasto bardzo wielkie na trzy dni drogi.)

3. És felkele Jónás, és elméne Ninivébe az Úr szava szerint. Ninive pedig nagy városa vala Istennek, három napi járó föld.

3 И встал Иона и пошел в Ниневию, по слову Господню; Ниневия же была город великий у Бога, на три дня ходьбы.

3. І встав Йона, й подавсь у Ниневію, як повелїв Господь; Ниневія ж була великий город, на три днї ходи.

4. Ja Joona käveli kaupungissa aluksi yhden päivänmatkan ja saarnasi sanoen: Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään.

4. Ja kuin Jona rupesi siinä käymään yhden päiväkunnan matkan, huusi hän ja sanoi: vielä on neljäkymmentä päivää; niin Niniven pitää hukkuman.

4. Ja cosca Jona rupeis sijnä käymän yhden päiwäcunnan saarnais hän ja sanoi: wielä owat neljäkymmendä päiwä nijn Niniwen pitä huckuman.

4. Ja quin Jona rupeis siselkeumen ydhen peiuekunnan/ sarnasi hen/ ia sanoi/ Wiele ouat neliekymmende peiue/ nin pite Nineuen huckuman. (Ja kuin Jona rupeis sisälle käymään yhden päiwäkunnan/ saarnasi hän/ ja sanoi/ Wielä owat neljäkymmentä päiwää/ niin pitää Niniwen hukkuman.)

4 And Jonah began to enter into the city a day's journey. And he cried out and said, Yet forty days and Nineveh will be overthrown.

4. And Jonah began to enter into the city a day's journey, and he cried, and said, Yet forty days, and Nineveh shall be overthrown.

4. Og Jonas begyndte at gaa ind i Staden een Dags Gang, og hanlaabte og sagde: Der er endnu fyrretyve Dage, saa skal Ninive omstyrtes.

4. Och då Jona begynte ingå ena dagsreso in i staden, predikade han, och sade: Det är ännu fyratio dagar, och så skall Nineve förgås.

4. Ja Jona hakkas liñna läbbi käima ühhe päwa teed, ja hüdis, ja ütles: Weel on nellikümmend päwa, siis peab Niniwe sama ümberlödud.

4. Jona ėjo per miestą vieną dieną. Jis skelbė: ‘‘Dar keturiasdešimt dienų, ir Ninevė bus sunaikinta’‘.

4. Und da Jona anfing hineinzugehen eine Tagereise in die Stadt, predigte er und sprach: Es sind noch vierzig Tage, so wird Ninive untergehen.

4. Et Jonas commença de pénétrer dans la ville le chemin d'une journée; il criait et disait: Encore quarante jours, et Ninive sera détruite!

4. Y comenzó Jonás a entrar por la ciudad camino de un día, y pregonaba, diciendo: De aquí a cuarenta dias Nínive será destruida.

4 En Jona begon in de stad te gaan, een dagreis; en hij predikte, en zeide: Nog veertig dagen, dan zal Nineve worden omgekeerd.

4. Tedy Jonasz począł chodzić po mieście, ile mógł za jeden dzieó ujść, i wołał mówiąc: Po czterdziestu dniach Niniwe będzie wywrócone.

4. És kezde Jónás bemenni a városba egy napi járóra, és kiálta és monda: Még negyven nap, és elpusztul Ninive!

4 И начал Иона ходить по городу, сколько можно пройти в один день, и проповедывал, говоря: еще сорок дней и Ниневия будет разрушена!

4. І почав Йона проходити город, скілько мож за один день перейти, й проповідував, говорючи: Ще сорок день, а Ниневія стане розвалищем.

5. Niin Niiniven miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, niin suuret kuin pienet.

5. Niin Niniven miehet uskoivat Jumalan päälle, ja antoivat saarnata, että paastottaisiin, ja pukivat säkit yllensä sekä pienet että suuret.

5. Nijn Niniwen miehet uscoit Jumalan päälle ja annoit saarnata että paastotaisin ja puit säkit päällens sekä pienet että suuret.

5. Nin ne Nineuitin Miehet vscoit Jumalan päle/ ia annoit sarnata/ Ette paastoman pidheis/ ia Säkit pälens puit/ seke swret ette pienet. (Niin ne Niniwetin miehet uskoit Jumalan päälle/ ja annoit saarnata/ että paastoaman pitäsi/ ja säkit päällensä puit/ sekä suuret että pienet.)

5 And the people of Nineveh believed God and they proclaimed a fast and put on sackcloth, from the greatest of them even to the least of them.

5. So the people of Nineveh believed God, and proclaimed a fast, and put on sackcloth, from the greatest of them even to the least of them.

5. Da troede Mændene i Ninive paa Gud, og de udraabte en Faste og klædte sig i Sæk, baade store og smaa iblandt dem:

5. Då trodde de Ninevitiske män uppå Gud, och läto predika fasto, och drogo säcker uppå sig, både store och små.

5. Ja Ninewe mehhed usksid Jummala sisse, ja kulutasid ühhe paastmisse mahha; ja ni hästi nende suremad kui nende wähhemad pannid kottiridid ennese selga.

5. Ninevės žmonės patikėjo Dievu ir paskelbė pasninką ir nuo mažiausio iki didžiausio apsisiautė ašutinėmis.

5. Da glaubten die Leute zu Ninive an Gott und ließen predigen, man sollte fasten, und zogen Säcke an, beide, groß und klein.

5. Et les gens de Ninive crurent à Dieu; ils publièrent un jeûne et se revêtirent de sacs, depuis les plus grands d'entre eux jusqu'aux plus petits.

5. Y los varones de Nínive creyeron a Dios; y pregonaron ayuno, y vistiéronse de sacos, desde el mayor de ellos hasta el menor de ellos.

5 En de lieden van Nineve geloofden aan God; en zij riepen een vasten uit, en bekleedden zich met zakken, van hun grootste af tot hun kleinste toe.

5. I uwierzyli Niniwczycy Bogu; a zapowiedziawszy post oblekli się w wory, od największego z nich aż do najmniejszego z nich.

5. A niniveiek pedig hivének Istenben, és [1†] bőjtöt hirdetének, és nagyjaiktól fogva kicsinyeikig zsákba öltözének.

5 И поверили Ниневитяне Богу, и объявили пост, и оделись во вретища, от большого из них до малого.

5. І повірили Ниневійцї Богу: оголосили піст, і понадївали волосяницї, від найбільшого та й до найменьшого.

6. Ja kun tieto tästä tuli Niiniven kuninkaalle, nousi hän valtaistuimeltaan, riisui yltään vaippansa, verhoutui säkkiin ja istui tuhkaan.

6. Ja kuin Niniven kuningas sen kuuli, nousi hän istuimeltansa ja riisui kalliit vaatteensa, kääri itsensä säkkiin ja istui tuhkaan.

6. Ja cosca Niniwen Cuningas sen cuuli nousi hän istuimeldans ja rijsui purpura waattens ja käärei idzens säckijn ja istui tuhcan.

6. Ja quin se Nineuen Kuningan eten tuli/ nin hen Stolistans ylesnousi/ ia poisrisui henen Purpurin waattens/ ia kiäri itzens Säckihin/ ia istui tuhckahan. (Ja kuin se Niniven kuninkaan eteen tuli/ niin hän tuolistans ylösnousi/ ja poisriisui hänen purppuran waatteensa/ ja kääri itsensä säkkihin/ ja istui tuhkahan.)

6 And the news reached the king of Nineveh and he arose from his throne and laid his robe from him and covered himself with sackcloth and sat in ashes.

6. For word came unto the king of Nineveh, and he arose from his throne, and he laid his robe from him, and covered him with sackcloth, and sat in ashes.

6. Del Ordet kom for Kongen af Ninive, da stod han op fra sin Trone og aflagde sin herlige Kappe og bedækkede sig med Sæk og sad i Aske.

6. Och då det kom för Konungen i Nineve, stod han upp af sitt säte, och lade af sitt purpur, och tog en säck omkring sig, och satte sig i asko;

6. Kui se sanna Ninewe kunninga teäda sai, siis tousis ta omma aujärje peält ülles, ja heitis omma pitka kue ennese peält ärra, ja kattis ennast kotti-ridega, ja istus tuhha peäle mahha;

6. Kai ta žinia pasiekė Ninevės karalių, jis pakilo iš savo sosto, nusivilko savo drabužius, apsisiautė ašutine ir atsisėdo pelenuose.

6. Und da das vor den König zu Ninive kam, stand er auf von seinem Thron und legte seinen Purpur ab und hüllte einen Sack um sich und setzte sich in die Asche

6. La chose parvint au roi de Ninive; il se leva de son trône, ôta de dessus lui son manteau, se couvrit d'un sac, et s'assit sur la cendre.

6. Y llegó el negocio hasta el rey de Nínive, y levantóse de su trono, y echó de sí su vestido, y cubrióse de saco, y asentóse sobre ceniza.

6 Want dit woord geraakte tot den koning van Nineve, en hij stond op van zijn troon, en deed zijn heerlijk overkleed van zich; en hij bedekte zich met een zak, en zat neder in de as.

6. Bo gdy ta rzecz przyszła do króla Niniwskiego, powstawszy z stolicy swojej złożył z siebie odzienie swoje, a oblekłszy się w wór, siedział w popiele.

6. És eljuta a beszéd Ninive királyához, és felkele királyi székéből, és leveté magáról az ő királyi ruháját, és zsákba borítkozék, és üle a porba.

6 Это слово дошло до царя Ниневии, и он встал с престола своего, иснял с себя царское облачение свое, и оделся во вретище, и сел на пепле,

6. Бо поголоска про се дойшла до царя Ниневійського, - й устав царь із свого престолу, скинув із себе царську одежу свою, й закутавсь у волосяницю, і сїв на попелї.

7. Ja hän huudatti Niinivessä: Kuninkaan ja hänen ylimystensä määräys kuuluu: Älkööt ihmiset älköötkä eläimet — raavaat ja lampaat — maistako mitään, käykö laitumella tai vettä juoko.

7. Ja antoi kuuluttaa ja sanoa Ninivessä kuninkaan tahdosta ja hänen sankareinsa käskystä, sanoen: ettei yksikään ihminen taikka eläin, karja eli lampaat pidä mitään maistaman eikä laitumelle ajettaman, ja ei vettäkään juoman;

7. Ja andoi cuulutta ja sano Niniwen Cuningan tahdosta ja Sangarein käskystä ettei yxikän ihminen taicka eläin naudat eli carja pidä mitän maistaman eikä laituimelle ajettaman ja ei wettäkän juoman.

7. Ja annoi vloshwta/ ia sanoa Nineuen lepitze/ Kuningan ia henen Sangarins keskyste/ tellens Inhiminen ia Eleien/ Naudhat ia Cariat/ ei pidhe miteken maistaman/ eike Laitumehen aiettaman/ ia ei wetteken iooman/ (Ja antoi uloshuutaa/ ja sanoa Niniven läwitse/ kuninkaan ja hänen sankarinsa käskystä/ tällens ihminen ja eläin/ naudat ja karjat/ ei pidä mitäkään maistamaan/ eikä laitumehen ajettaman/ ja ei wettäkään juomaan/)

7 And he made proclamation and proclaimed through Nineveh by the decree of the king and his nobles, saying, Let neither man nor beast, herd nor flock, taste anything. Do not let them feed, nor drink water,

7. And he caused it to be proclaimed and published through Nineveh by the decree of the king and his nobles, saying, Let neither man nor beast, herd nor flock, taste any thing: let them not feed, nor drink water:

7. Og han lod udraabe og sige i Ninive: Paa Kongens og hans Stormænds Befaling, som følger: Hverken Menneske eller Dyr, hverken Øksne eller Faar maa smage noget, de maa ikke græsse og ikke drikke Vand.

7. Och lät utropa och säga i Nineve, af Konungens och hans väldigas befallning, alltså: Det skall hvarken menniska eller djur, hvarken fä eller får något smaka; och man skall intet hafva dem i bet, eller låta dem vatten dricka;

7. Ja laskis kulutada, ja üttelda Ninewes, kunninga ja temma üllematte kässo järrele, sedda wisi: Innimessed ja lojuksed, weiksed ja puddolojuksed ei pea ühtegi surust suhho sama, nemmad ei pea mitte karja miñema, egga wet joma;

7. Ir jis išleido Ninevėje tokį įsakymą: ‘‘Karalius ir jo didžiūnai skelbia: žmonės ir gyvuliai, galvijai ir avys privalo pasninkauti. Teneragauja jie nei maisto, nei vandens.

7. und ließ ausrufen und sagen zu Ninive nach Befehl des Königs und seiner Gewaltigen also: Es sollen weder Mensch noch Vieh, weder Ochsen noch Schafe Nahrung nehmen, und man soll sie nicht weiden noch sie Wasser trinken lassen;

7. Puis il fit proclamer et dire dans Ninive, par décret du roi et de ses grands: "Que les hommes et les bêtes, le gros et le menu bétail, ne goûtent de rien; qu'ils ne paissent point, et ne boivent point d'eau.

7. E hizo pregonar, y decir: En Nínive, por mandado del rey, y de sus grandes, diciendo: Hombres y animales, bueyes y ovejas, no gusten cosa, ni se les dé pasto, ni beban agua.

7 En hij liet uitroepen, en men sprak te Nineve, uit bevel des konings en zijner groten, zeggende: Laat mens noch beest, rund noch schaap, iets smaken, laat ze niet weiden, noch water drinken.

7. I rozkazał wywołać i opowiadać w Niniwie z dekretu królewskiego, i książąt swoich, tak mówiąc: Ludzie i bydło, woły i owce niech nic nie ukuszają, i niech się nie pasą, i wody nie piją;

7. És kiáltának és szólának Ninivében, a királynak és főembereinek akaratából, mondván: Emberek és barmok, ökrök és juhok: semmit meg ne kóstoljanak, ne legeljenek és vizet se igyanak!

7 и повелел провозгласить и сказать в Ниневии от имени царя и вельмож его: „чтобы ни люди, ни скот, ни волы, ни овцы ничего не ели, не ходили на пастбище и воды не пили,

7. І звелїв сповістити в Ниневії й заповісти від іменї царського й вельмож своїх, щоб нї люде, нї скотина, нї воли анї вівцї нїчого не їли й не пасли та й води не пили;

8. Verhoutukoot ihmiset ja eläimet säkkeihin, huutakoot väkevästi Jumalaa ja kääntykööt itsekukin pois pahalta tieltänsä sekä väkivallasta, mikä heidän käsiänsä tahraa.

8. Vaan ihmiset ja eläimet pitää säkkiin puetettaman, ja heidän pitää lujasti Jumalan tykö huutaman. Ja jokainen palatkaan pahasta tiestänsä ja kätensä väkivallasta.

8. Waan ihmiset ja eläimet pitä säckijn puetettaman ja heidän pitä lujasti Jumalata huutaman. Ja jocainen palaitcan pahasta tiestäns ja hänen kättens wäkiwallast.

8. Waan seke Inhimiset ette Eleijemet pite Säckin kiäritteman/ ia luiasti Jumalan tyge hwtaman/ Ja iocainen palatkaan henen pahasta tiestens/ ia henen kädhens wäkiuallast. (Waan sekä ihmiset että eläimet pitää säkkiin käärittämän/ ja lujasti Jumalan tykö huutaman/ ja jokainen palatkaan hänen pahasta tiestänsä/ ja hänen kätensä wäkiwallasta.)

8 but let them be covered with sackcloth, both man and beast and let them cry mightily to God. Yes, let them turn each one from his evil way and from the violence that is in his hands.

8. But let man and beast be covered with sackcloth, and cry mightily unto God: yea, let them turn every one from his evil way, and from the violence that is in their hands.

8. Men de skulle bedækkes med Sæk, baade Mennesker og Dyr, og raabe hart til Gud; og de skulle omvende sig, hver fra sin onde Vej og fra den Uret, som hænger ved deres Hænder.

8. Och skola taga säcker om sig, både folk och fä, och ropa stadeliga till Gud; och hvar och en vände sig ifrå sinom onda väg, och ifrå sina händers ondsko.

8. Waid nemmad peawad ennast kotti-riettega katma, innimessed ja lojuksed, ja Jummala pole hüüdma raskeste: ja nemmad pöörgo ümber iggaüks omma kurja tee peält, ja sest wäekauba tööst, mis nende kä on .

8. Žmonės ir gyvuliai turi apsidengti ašutinėmis ir garsiai šauktis Dievo, atsisakyti piktų kelių ir smurto.

8. und sollen Säcke um sich hüllen, beide, Menschen und Vieh, und zu Gott rufen heftig; und ein jeglicher bekehre sich von seinem bösen Wege und vom Frevel seiner Hände.

8. Que les hommes et les bêtes soient couverts de sacs; et qu'ils crient à Dieu avec force, et que chacun se détourne de sa mauvaise voie et de l'iniquité qui est dans ses mains.

8. Y los hombres, y los animales se cubran de sacos, y clamen a Dios fuertemente; y cada uno se convierta de su mal camino, de la rapiña que está en sus manos.

8 Maar mens en beest zullen met zakken bedekt zijn, en zullen sterk tot God roepen; en zij zullen zich bekeren, een iegelijk van zijn bozen weg, en van het geweld, dat in hun handen is.

8. Ale się niech okryją worami ludzie i bydło, a niech do Boga gorliwie wołają, a niech się odwróci każdy od złej drogi swojej i od łupiestwa, które jest w ręku jego.

8. Hanem öltözzenek zsákba az emberek és barmok, és kiáltsanak az Istenhez erősen, és térjen meg kiki az ő gonosz útáról és az erőszakosságból, a mely az ő kezökben van!

8 и чтобы покрыты были вретищем люди и скот и крепко вопияли к Богу, и чтобы каждый обратился от злого пути своего и от насилия рук своих.

8. Та щоб окриті були вереттєм - людина й скотина, й скілько сили, взивали до Бога, та щоб кожне покинуло ледачу дорогу свою й неправедні вчинки рук своїх.

9. Ehkäpä Jumala jälleen katuu ja kääntyy vihansa hehkusta, niin ettemme huku.

9. Kukaties Jumala taitaa kääntyä ja katua, ja lakata hirmuisesta vihastansa, ettemme huku.

9. Cuca tietä Jumala taita käändyä ja catua ja lacka hirmuisest wihastans etten me hucu.

9. Cuca tiete? Jumala mactais käte/ ia catuua/ ia hendens poiskiende henen hirmulisens wihastans/ ettei me huckuisi. (Kuka tietää? Jumala mahtaisi kääntyä/ ja katua/ ja häntänsä poiskääntää hänen hirmullisesta wihastansa/ ettei me hukkuisi.)

9 Who knows whether God will not turn and relent and turn away from his fierce anger, that we not perish?

9. Who can tell if God will turn and repent, and turn away from his fierce anger, that we perish not?

9. Hvo ved Gud kunde vende om og angre det og vende om sin brændende Vrede, at vi forgaa.

9. Ho vet? Gud måtte omvända sig, och ångra det, och vända sig ifrå sine grymma vrede, att vi icke förgås.

9. Kes teab, ehk Jummal pörab ja kahhetseb, ja pörab ommast tullisest wihhast, et meie mitte ei sa hukka.

9. Kas žino, gal Dievas pasigailės mūsų, atsileis Jo rūstybė ir mes nepražūsime?’‘

9. Wer weiß? Es möchte Gott wiederum gereuen und er sich wenden von seinem grimmigen Zorn, daß wir nicht verderben.

9. Qui sait si Dieu ne reviendra pas, et ne se repentira pas; et s'il ne reviendra pas de l'ardeur de sa colère, en sorte que nous ne périssions point?"

9. ¿Quién sabe si se convertirá, y se arrepentirá Dios; y se convertirá del furor de su ira, y no pereceremos?

9 Wie weet, God mocht Zich wenden, en berouw hebben; en Hij mocht Zich wenden van de hittigheid Zijns toorns, dat wij niet vergingen!

9. Kto wie, jeźli się nie obróci Bóg, a nie użali się tego, nie odwrócili się, mówię, od popędliwości gniewu swego, abyśmy nie zginęli.

9. Ki tudja? talán visszatér és megengesztelődik az Isten és elfordul haragjának búsulásától, és nem veszünk el!

9 Кто знает, может быть, еще Бог умилосердится и отвратит от нас пылающий гнев Свой, и мы не погибнем".

9. Хто знає, може Бог іще змилосердиться й відверне від нас палаючий гнїв свій, і ми не погинемо.

10. Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.

10. Kuin Jumala näki heidän työnsä, että he palasivat pahasta tiestänsä, katui Jumala sitä pahaa, jota hän oli puhunut heille tehdäksensä, ja ei tehnytkään.

10. Cosca Jumala näki heidän työns että he palaisit pahasta tiestäns catui hän sitä paha jota hän oli puhunut heille tehdäxens ja ei tehnytkän.

10. Mutta quin Jumala näki heiden Töijtens/ ette he palaisit he pahasta tiestens/ nin Jumala catuy sen pahuden ylitze/ ionga hen oli puhunut heille tedhexens/ ia ei tehnytken. (Mutta kuin Jumala näki heidän töitänsä/ että he palaisit he pahasta tiestänsä/ niin Jumala katui sen pahuuden ylitse/ jonka hän oli puhunut heille tehdäksensä/ ja ei tehnytkään.)

10 And God saw their works, that they turned from their evil way. And God relented of the evil which he said he would do to them and he did not do it.

10. And God saw their works, that they turned from their evil way; and God repented of the evil, that he had said that he would do unto them; and he did it not.

10. Og Gud saa deres Gerninger, at de omvendte sig fra deres onde Vej; og Gud angrede det onde, som han havde talt om at ville gøre dem, og han gjorde det ikke.

10. Då nu Gud såg deras gerningar, att de omvände sig ifrå sinom onda väg, ångrade Gudi det onda, som han talat hade att han dem göra ville; och gjorde det intet.

10. Kui Jummal näggi nende teud, et nem̃ad omma kurja tee peält ümberpöörsid: siis kahhetses Jummal selle kurja pärrast, mis ta käsknud neile tehha, ja ei teind sedda mitte.

10. Dievas, pamatęs, kad jie atsisakė savo piktų kelių, gailėjosi jų ir neįvykdė to, ką buvo jiems sakęs.

10. Da aber Gott sah ihre Werke, daß sie sich bekehrten von ihrem bösen Wege, reute ihn des Übels, das er geredet hatte ihnen zu tun, und tat's nicht.

10. Or Dieu vit ce qu'ils faisaient, comment ils se détournaient de leur mauvaise voie; et Dieu se repentit du mal qu'il avait parlé de leur faire, et il ne le fit point.

10. Y vió Dios lo que hicieron, porque se convirtieron de su mal camino; y arrepintióse del mal que había dicho que les había de hacer, y no lo hizo.

10 En God zag hun werken, dat zij zich bekeerden van hun bozen weg; en het berouwde God over het kwaad, dat Hij gesproken had hun te zullen doen, en Hij deed het niet.

10. I widział Bóg sprawy ich, iż się odwrócili od złej drogi swej i użalił się Bóg nad tem złem, które rzekł, że im miał uczynić, a nie uczynił.

10. És látá Isten az ő cselekedeteiket, hogy megtértek az ő gonosz útjokról: és megbáná [2†] az Isten azt a gonoszt, a melyről mondá, hogy végrehajtja rajtok, és nem hajtá végre.

10 И увидел Бог дела их, что они обратились от злого пути своего, ипожалел Бог о бедствии, о котором сказал, что наведет на них, и не навел.

10. І побачив Бог їх учинки, що вони покинули свою ледачу дорогу, й пожалував Бог наслати на них те лихо, яким їм був загрозив, і не наслав.