Jobin kirja
1066
lukua syyttömästi,
18 joka ei anna minun vetää
henkeäni, vaan täyttää minut
katkeralla tuskalla.
19 Jos väkevän voimaa kysy-
tään, niin hän sanoo: 'Tässä
olen!' mutta jos oikeutta, niin:
'Kuka vetää minut tilille?'
20 Vaikka olisin oikeassa, niin
oma suuni tuomitsisi minut syyl-
liseksi; vaikka olisin syytön, niin
hän kuitenkin minut vääräksi te-
kisi.
21 Syytön minä olen. En välitä
hengestäni, elämäni on minulle
halpa.
22 Yhdentekevää kaikki; sentäh-
den minä sanon: hän lopettaa
niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa,
niin hän pilkkaa viattomain epä-
toivoa.
24 Maa on jätetty jumalattoman
valtaan, hän peittää sen tuoma-
rien kasvot - ellei hän, kuka sit-
ten?
25 Minun päiväni rientävät juok-
sijata nopeammin, pakenevat
onnea näkemättä,
26 ne kiitävät pois niinkuin ruo-
kovenheet, niinkuin kotka, joka
iskee saaliiseen.
27 Jos ajattelen: tahdon unhot-
taa tuskani, muuttaa muotoni ja
ilostua,
28 niin minä kauhistun kaikkia
kipujani, tiedän, ettet julista mi-
nua viattomaksi.
29 Syyllisenä täytyy minun olla;
miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Jos vaikka lumessa peseytyi-
sin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 silloinkin sinä upottaisit minut
likakuoppaan, niin että omat
vaatteeni minua inhoisivat.
32 Sillä ei ole hän ihminen niin-
kuin minä, voidakseni vastata
hänelle ja käydäksemme oikeutta
keskenämme.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa,
joka laskisi kätensä meidän mo-
lempien päälle
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois
minun päältäni, niin ettei hänen
kauhunsa peljättäisi minua;
35 silloin minä puhuisin enkä
häntä pelkäisi, sillä ei ole mi-
tään sellaista tunnollani.
10 luku
Jobin puheen jatkoa: Miksi Ju-
mala häntä viatonta ihmistä, vai-
vaa? Onko hän luotu vihattavak-
