Jobin kirja
1059
rehelliset joutuneet perikatoon?
8 Minkä minä olen nähnyt, niin
ne, jotka vääryyttä kyntävät ja
turmiota kylvävät, ne sitä niittä-
vätkin.
9 Jumalan henkäyksestä he
hukkuvat, hänen vihansa henges-
tä he häviävät.
10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran
ääni vaiennetaan, ja nuorten lei-
jonain hampaat murskataan;
11 jalopeura menehtyy saaliin
puutteesta, ja naarasleijonan
pennut hajaantuvat.
12 Ja minulle tuli salaa sana,
korvani kuuli kuiskauksen,
13 kun ajatukset liikkuivat öisis-
sä näyissä, kun raskas uni oli
vallannut ihmiset.
14 Pelko ja vavistus yllättivät
minut, peljästyttivät kaikki minun
luuni.
15 Tuulen henkäys hiveli kasvo-
jani, ihoni karvat nousivat pys-
tyyn.
16 Siinä seisoi - sen näköä en
erottanut - haamu minun silmäi-
ni edessä; minä kuulin kuiskaa-
van äänen:
17 'Onko ihminen vanhurskas
Jumalan edessä, onko mies Luo-
jansa edessä puhdas?
18 Katso, palvelijoihinsakaan hän
ei luota, enkeleissäänkin hän ha-
vaitsee vikoja;
19 saati niissä, jotka savimajois-
sa asuvat, joiden perustus on
maan tomussa! He rusentuvat
kuin koiperhonen;
20 ennenkuin aamu ehtooksi
muuttuu, heidät muserretaan.
Kenenkään huomaamatta he
hukkuvat ainiaaksi.
21 Eikö niin: heidän telt-
tanuoransa irroitetaan, ja he
kuolevat, viisaudesta osattomina.'
5 luku
Elifaan puheen jatkoa: Job kään-
tyköön nöyränä Jumalan puo-
leen, joka korottaa alhaisen.
1 Huuda vain! Onko ketään, jo-
ka sinulle vastaisi, ja kenenkä
pyhän puoleen kääntyisit?
2 Mielettömän tappaa suuttu-
mus, tyhmän surmaa kiivaus.
3 Minä näin mielettömän juurtu-
van, mutta äkkiä sain huutaa
hänen asuinsijansa kirousta.
4 Hänen lapsensa ovat onnesta
kaukana, heitä poljetaan portis-
sa, eikä auttajaa ole.
