Jobin kirja
1056
nä tulin äitini kohdusta, ja alas-
tonna minä sinne palajan. Herra
antoi, ja Herra otti; kiitetty ol-
koon Herran nimi.
22 Kaikessa tässä Job ei tehnyt
syntiä eikä puhunut nurjasti Ju-
malaa vastaan.
2 luku
Saatana saa vielä koetella Jobia.
Jobin sairaus. Hänen vaimonsa
ja kolme ystäväänsä.
1 Ja kun eräänä päivänä Juma-
lan pojat tulivat ja asettuivat
Herran eteen, tuli myöskin saa-
tana heidän joukossansa ja
asettui Herran eteen.
2 Niin Herra kysyi saatanalta:
Mistä sinä tulet? Saatana vastasi
Herralle ja sanoi: Maata kiertä-
mästä ja siellä kuljeksimasta.
3 Niin Herra sanoi saatanalle:
Oletko pannut merkille palveli-
jaani Jobia? Sillä ei ole maan
päällä hänen vertaistansa; hän
on nuhteeton ja rehellinen mies,
pelkää Jumalaa ja karttaa pa-
haa. Vielä hän pysyy hurskau-
dessansa, ja sinä olet yllyttänyt
minut häntä vastaan, tuhoamaan
hänet syyttömästi.
4 Saatana vastasi Herralle ja
sanoi: Nahka nahasta; ja kaikki,
mitä ihmisellä on, hän antaa
hengestänsä.
5 Mutta ojennapa kätesi ja kos-
ke hänen luihinsa ja lihaansa:
varmaan hän kiroaa sinua vas-
ten kasvojasi.
6 Herra sanoi saatanalle: Katso,
hän olkoon sinun käsissäsi;
säästä kuitenkin hänen henken-
sä.
7 Niin saatana meni pois Herran
edestä ja löi Jobiin pahoja pai-
seita, kantapäästä kiireeseen as-
ti.
8 Ja tämä otti saviastian sirun,
sillä kaapiakseen itseänsä, ja is-
tui tuhkaläjään.
9 Niin hänen vaimonsa sanoi
hänelle: Vieläkö pysyt hurskau-
dessasi? Kiroa Jumala ja kuole.
10 Mutta hän vastasi hänelle:
Sinä puhut niinkuin mikäkin
houkka nainen. Otammehan vas-
taan Jumalalta hyvää, emmekö
ottaisi vastaan pahaakin? Kai-
kessa tässä Job ei tehnyt syntiä
huulillansa.
11 Kun Jobin kolme ystävää
kuuli kaiken onnettomuuden, jo-
