Jobin kirja
1073
vihasi on asettunut, panisit mi-
nulle aikamäärän ja sitten muis-
taisit minua!
14 Kun mies kuolee, virkoaako
hän jälleen henkiin? Minä varto-
aisin kaikki sotapalvelukseni päi-
vät, kunnes pääsyvuoroni joutui-
si.
15 Sinä kutsuisit, ja minä vastai-
sin sinulle, sinä ikävöitsisit kätte-
si tekoa.
16 Silloin sinä laskisit minun as-
keleeni, et pitäisi vaaria minun
synnistäni;
17 rikokseni olisi sinetillä lukit-
tuna kukkaroon, ja pahat tekoni
sinä peittäisit piiloon.
18 Mutta vuorikin vyöryy ja ha-
joaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
19 vesi kuluttaa kivet, ja rankka-
sade huuhtoo pois maan mullan;
niin sinä hävität ihmisen toivon.
20 Sinä masennat hänet iäksi, ja
hän lähtee; sinä muutat hänen
muotonsa ja lähetät hänet me-
nemään.
21 Kohoavatko hänen lapsensa
kunniaan - ei hän sitä tiedä,
vaipuvatko vähäisiksi - ei hän
heitä huomaa.
22 Hän tuntee vain oman ruu-
miinsa kivun, vain oman sielunsa
murheen.
15 luku
Elifaan toinen puhe: Job syytök-
sillään Jumalaa vastaan tekee
tyhjäksi jumalanpelon; ei kukaan
vaimosta syntynyt ole vanhurs-
kas; jumalatonta odottaa onne-
ton kohtalo.
1 Sitten teemanilainen Elifas
lausui ja sanoi:
2 Vastaako viisas tuulta pieksä-
mällä, täyttääkö hän rintansa
itätuulella?
3 Puolustautuuko hän puheella,
joka ei auta, ja sanoilla, joista ei
ole hyötyä?
4 Itse jumalanpelonkin sinä teet
tyhjäksi ja rikot hartauden Juma-
laa rukoilevilta.
5 Sillä sinun pahuutesi panee
sanat suuhusi, ja sinä valitset
viekasten kielen.
6 Oma suusi julistaa sinut syylli-
seksi, enkä minä; omat huulesi
todistavat sinua vastaan.
7 Sinäkö synnyit ihmisistä en-
simmäisenä, luotiinko sinut en-
nenkuin kukkulat?
8 Oletko sinä kuulijana Jumalan
