Jobin kirja
1058
silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 kuningasten ja maan neu-
vosmiesten kanssa, jotka ovat
rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 päämiesten kanssa, joilla on
ollut kultaa, jotka ovat täyttä-
neet talonsa hopealla;
16 tahi olisin olematon niinkuin
maahan kätketty keskoinen, niin-
kuin sikiöt, jotka eivät ole päi-
vänvaloa nähneet.
17 Siellä lakkaavat jumalattomat
raivoamasta, siellä saavat uupu-
neet levätä;
18 kaikki vangit ovat rauhassa,
eivät kuule käskijän ääntä.
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja
suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 Miksi hän antaa vaivatulle
valoa ja elämää murhemielisille,
21 jotka odottavat kuolemaa, ei-
kä se tule, jotka etsivät sitä
enemmän kuin aarretta,
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin
asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät
haudan -
23 miehelle, jonka tie on um-
messa, jonka Jumala on aitauk-
seen sulkenut?
24 Sillä huokaukseni on tullut
minun leiväkseni, valitukseni va-
luu kuin vesi.
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se
minua kohtasi, ja mitä minä pel-
käsin, se minulle tapahtui.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan
ja levon sain, tuli tuska jälleen.
4 luku
Elifaan ensimmäinen puhe: ei
kukaan kärsi syyttömästi; ei ku-
kaan ole vanhurskas Jumalan
edessä.
1 Silloin teemanilainen Elifas
lausui ja sanoi:
2 Ethän pane pahaksesi, jos si-
nulle puhutaan? Kuka voi vaiti-
kaan olla?
3 Katso, monta sinä olet ojen-
tanut, ja hervonneita käsiä olet
vahvistanut;
4 sanasi ovat nostaneet kom-
pastunutta, ja rauenneita polvia
olet voimistanut.
5 Mutta nyt, kun itseäsi kova
kohtaa, sinä tuskastut, kun se
sinuun sattuu, sinä kauhistut.
6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun
uskalluksesi ja nuhteeton vael-
luksesi sinun toivosi?
7 Ajattele, kuka viaton on kos-
kaan hukkunut, ja missä ovat
