Jobin kirja
1068
kannettu äidin kohdusta hau-
taan.
20 Ovathan päiväni vähissä; hän
antakoon minun olla rauhassa,
hän kääntyköön minusta pois,
että hiukkasen ilostuisin,
21 ennenkuin lähden, ikinä pala-
jamatta, pimeyden ja synkeyden
maahan,
22 maahan, jonka pimeys on
synkkä pilkkopimeä ja sekasorto
ja jossa valkeneminenkin on pi-
meyttä.
11 luku
Soofarin ensimmäinen puhe: Ju-
mala, jonka viisaus on tutkima-
ton, näee sen, mikä ihmiseltä on
salattu; jos hän puhuisi, niin hän
osoittautuisi sekä oikeamieliseksi
että lempeäksi tuomariksi. Job
rukoilkoon häntä; silloin koittaa
hänelle jälleen onnen päivä.
1 Sitten naemalainen Soofar
lausui ja sanoi:
2 Jäisikö suulas puhe vastausta
vaille, ja saisiko suupaltti olla
oikeassa?
3 Saattaisivatko jaarituksesi mie-
het vaikenemaan, niin että saisit
pilkata, kenenkään sinua häpe-
ään häätämättä?
4 Sanoithan: 'Minun opetukseni
on selkeä, ja minä olen puhdas
sinun silmissäsi.'
5 Mutta jospa Jumala puhuisi ja
avaisi huulensa sinua vastaan
6 ja ilmaisisi sinulle viisauden
salaisuudet, että hänellä on
ymmärrystä monin verroin! Silloin
huomaisit, että Jumala on pai-
nanut unhoon montakin pahaa
tekoasi.
7 Sinäkö käsittäisit Jumalan tut-
kimattomuuden tahi pääsisit
Kaikkivaltiaan täydellisyydestä
perille?
8 Se on korkea kuin taivas - mi-
tä voit tehdä, syvempi kuin tuo-
nela - mitä voit ymmärtää?
9 Se on pitempi kuin maa ja la-
veampi kuin meri.
10 Jos hän liitää paikalle ja
vangitsee ja kutsuu oikeuden
kokoon, niin kuka voi häntä es-
tää?
11 Sillä hän tuntee valheen
miehet, vääryyden hän näkee
tarkkaamattakin.
12 Onttopäinen mies voi viisas-
tua ja villiaasin varsa ihmistyä.
13 Jos sinäkin valmistat sydä-
