Jobin kirja
1063
ihoni kovettuu ja märkii.
6 Päiväni kiitävät nopeammin
kuin sukkula, ne katoavat toivot-
tomuudessa.
7 Muista, että minun elämäni on
tuulen henkäys; minun silmäni ei
enää saa onnea nähdä.
8 Ken minut näki, sen silmä ei
minua enää näe; sinun silmäsi
etsivät minua, mutta minua ei
enää ole.
9 Pilvi häipyy ja menee meno-
jaan; niin myös tuonelaan vaipu-
nut ei sieltä nouse.
10 Ei hän enää palaja taloonsa,
eikä hänen asuinpaikkansa häntä
enää tunne.
11 Niin en minäkään hillitse suu-
tani, minä puhun henkeni ahdis-
tuksessa, minä valitan sieluni
murheessa.
12 Olenko minä meri tai lohi-
käärme, että asetat vartioston
minua vastaan?
13 Kun ajattelen: leposijani loh-
duttaa minua, vuoteeni huojen-
taa minun tuskaani,
14 niin sinä kauhistutat minua
unilla ja peljästytät minua näyil-
lä.
15 Mieluummin tukehdun, mie-
luummin kuolen, kuin näin luu-
rankona kidun.
16 Olen kyllästynyt, en tahdo
elää iankaiken; anna minun olla
rauhassa, sillä tuulen henkäystä
ovat minun päiväni.
17 Mikä on ihminen, että hänes-
tä niin suurta lukua pidät ja että
kiinnität häneen huomiosi,
18 tarkastat häntä joka aamu,
tutkit häntä joka hetki?
19 Etkö koskaan käännä pois
katsettasi minusta, etkö hellitä
minusta sen vertaa, että saan
sylkeni nielaistuksi?
20 Jos olenkin syntiä tehnyt,
niin mitä olen sillä sinulle teh-
nyt, sinä ihmisten vartioitsija?
Minkätähden asetit minut maali-
tauluksesi, ja minkätähden tulin
itselleni taakaksi?
21 Minkätähden et anna rikosta-
ni anteeksi etkä poista pahaa
tekoani? Sillä nyt minä menen
levolle maan tomuun, ja jos etsit
minua, niin ei minua enää ole.
8 luku
Bildadin ensimmäinen puhe: Ju-
mala on oikeamielinen; esi-
isätkin opettavat, että hurskas
menestyy, mutta jumalaton huk-
