Jobin kirja
1075
29 jotka olivat määrätyt jää-
mään raunioiksi, sentähden hän
ei rikastu, eikä hänen omaisuu-
tensa ole pysyväistä, eikä hänen
viljansa notkistu maata kohden.
30 Ei hän pääse pimeydestä; tu-
len liekki kuivuttaa hänen vesan-
sa, ja hän hukkuu hänen suunsa
henkäyksestä.
31 Älköön hän turvatko turhuu-
teen - hän pettyy; sillä hänen
voittonsa on oleva turhuus.
32 Mitta täyttyy ennen aikojaan,
eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33 Hän on niinkuin viinipuu, joka
pudottaa raakaleensa, niinkuin
öljypuu, joka varistaa kukkansa.
34 Sillä jumalattoman joukkio on
hedelmätön, ja tuli kuluttaa lah-
justenottajan majat.
35 He kantavat tuhoa ja synnyt-
tävät turmiota, ja heidän koh-
tunsa valmistaa petosta.'
16 luku
Jobin vastaus: Ystävät ovat kur-
jia lohduttajia, he eivät käsitä
hänen kärsimyksiään; häellä, ar-
mottomain ystäväin hylkäämällä,
on puolustaja korkeudessa.
1 Job vastasi ja sanoi:
2 Tuonkaltaista olen kuullut pal-
jon; kurjia lohduttajia olette
kaikki.
3 Eikö tule jo loppu tuulen piek-
sämisestä, vai mikä yllyttää si-
nua vastaamaan?
4 Voisinhan minä myös puhua
niinkuin tekin, jos te olisitte mi-
nun sijassani; voisin sommitella
sanoja teitä vastaan ja ilkkuen
nyökytellä teille päätäni,
5 rohkaista teitä suullani ja
tuottaa huojennusta huulteni
lohduttelulla.
6 Jos puhun, ei tuskani helpota,
ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 Mutta nyt hän on minut uu-
vuttanut. Sinä olet hävittänyt ko-
ko minun joukkoni
8 ja olet minut kukistanut - siitä
muka tuli todistaja - ja raihnau-
teni nousi minua vastaan, syyt-
täen minua vasten silmiä.
9 Hänen vihansa raateli ja vai-
nosi minua, hän kiristeli minulle
hampaitansa. Viholliseni hiovat
katseitaan minua vastaan,
10 he avaavat minulle kitansa ja
lyövät häväisten minua poskille;
kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 Jumala jättää minut poika-
