Jobin kirja
1062
18 Niiden juoksun urat mutkistu-
vat, ne haihtuvat tyhjiin ja ka-
toavat.
19 Teeman karavaanit tähysteli-
vät, Seban matkueet odottivat
niitä;
20 he joutuivat häpeään, kun
niihin luottivat, pettyivät perille
tullessansa.
21 Niin te olette nyt tyhjän ve-
roiset: te näette kauhun ja pel-
jästytte.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa
minulle ja suorittakaa tavarois-
tanne lahjus minun puolestani,
23 pelastakaa minut vihollisen
vallasta ja lunastakaa minut vä-
kivaltaisten käsistä'?
24 Opettakaa minua, niin minä
vaikenen; neuvokaa minulle, mis-
sä olen erehtynyt.
25 Kuinka tehoaakaan oikea pu-
he! Mutta mitä merkitsee teidän
nuhtelunne?
26 Aiotteko nuhdella sanoja?
Tuultahan ovat epätoivoisen sa-
nat.
27 Orvostakin te heittäisitte ar-
paa ja hieroisitte kauppaa ystä-
västänne.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä
minuun; minä totisesti en valhet-
tele vasten kasvojanne.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä
tapahtuko; palatkaa, vielä minä
olen oikeassa siinä.
30 Olisiko minun kielelläni vää-
ryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä
turmioksi on?
7 luku
Jobin puheen jatkoa: Ihmisen
elämä on katoavainen ja vaivaa
täynnä; Jumala armahtakoon
häntä ja päästäköön rauhaan.
1 Eikö ihmisen olo maan päällä
ole sotapalvelusta, eivätkö hänen
päivänsä ole niinkuin palkkalai-
sen päivät?
2 Hän on orjan kaltainen, joka
halajaa varjoon, ja niinkuin palk-
kalainen, joka odottaa palkkaan-
sa.
3 Niin olen minä perinyt kurjuu-
den kuukaudet, ja vaivan yöt
ovat minun osakseni tulleet.
4 Maata mennessäni minä ajat-
telen: Milloinka saan nousta? Ilta
venyy, ja minä kyllästyn käänte-
lehtiessäni aamuhämärään asti.
5 Minun ruumiini verhoutuu ma-
toihin ja tomukamaraan, minun
