ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
67
saaman: niin että kaikki, jotka ei
ole pilkulliset taikka kirjavat voh-
lista, eikä hallavat karitsoista, se
olkoon varkaus minun tykönäni.
34. Niin sanoi Laban: katso, jos-
ka se olis sanas jälkeen.
35. Ja sinä päivänä eroitti hän
pilkulliset ja kirjavat kauriit ja
kaikki pilkulliset ja kirjavat vuo-
het, kaikki joissa jotakin valkeut-
ta oli, ja kaikki hallavat karitsat:
ja antoi ne lastensa haltuun.
36. Ja asetti kolmen päiväkun-
nan matkan, itsensä ja Jakobin
vaiheelle: ja Jakob kaitsi niitä,
jotka Labanin laumasta jäivät.
37. Mutta Jakob otti viherjäisiä
haapaisia sauvoja, mandelpuisia
ja plataneapuisia; ja kuori niihin
valkiat juonteet, valkian paikan
paljastamisella, joka sauvain
päällä oli.
38. Ja pani ne sauvat, jotka hän
kuorinut oli, laumain eteen, vesi-
ruuhiin, ja juoma-astioihin, lau-
man eteen, joihin he tulivat
juomaan, että he juomalle tultu-
ansa siittäisivät.
39. Ja niin laumat siittivät niiden
sauvain päällä, ja kantoivat pil-
kullisia, juonteisia ja kirjavia.
40. Niin Jakob eroitti karitsat, ja
asetti lauman kasvot, siinä valki-
assa laumassa, niitä pilkullisia ja
hallavia päin: ja teki itsellensä
eri lauman, ja ei laskenut niitä
Labanin lauman sekaan.
41. Ja koska se varhain kantava
lauma oli sikoillansa, pani Jakob
sauvat laumain silmäin eteen
ruuhiin: että he siittäisivät sau-
vain päällä.
42. Mutta koska ne hiljain juok-
sivat, niin ei hän pannut niitä
sisälle. Niin tulivat äpöiset La-
banille ja varhain kannetut Ja-
kobille.
43. Siitä tuli mies sangen äveri-
ääksi, niin että hänellä oli paljo
lampaita ja piikoja ja palvelioita,
ja kameleja ja aaseja.
31. Luku.
I. Laban lapsinensa kadehtii Ja-
kobin rikkautta. II. Jumala käskee
Jakobin paeta isänsä maalle; jo-
hon hän saa emäntäinsä suos-
tumuksen. III. Jakob pakenee
perheinensä salaa Labanin ty-
köä: Laban ajaa Jakobia takaa
ja nuhtelee häntä. IV. Jakob sa-
noo syynsä, vastaa puolestansa,
ja nuhtelee kovin Labania: V. He
