ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
61
saren, emännäksensä, paitsi en-
tisiä.
10. III. Niin Jakob läksi BerSa-
basta: ja meni Haraniin.
11. Ja joutui yhteen paikkaan, ja
oli siinä yötä: sillä aurinko oli
laskenut, ja otti kiven siitä pai-
kasta, ja pani päänsä alaiseksi,
ja makasi siinä paikassa.
12. Ja näki unta, ja katso, tika-
puut seisoivat maan päällä, joi-
den pää ulottui taivaasen: ja
katso, Jumalan enkelit kävivät
ylös ja alas niitä myöten.
13. Ja katso, Herra seisoi niiden
päällä, ja sanoi: Minä olen Her-
ra, Abrahamin sinun isäs Jumala,
ja Isaakin Jumala: tämän maan,
jonka päällä sinä makaat, annan
minä sinulle ja sinun siemenel-
les.
14. Ja sinun siemenes pitää
oleman niinkuin maan tomu, ja
sinun pitää leviämän länteen ja
itään, pohjaan ja etelään päin*.
Ja sinussa pitää kaikki sukukun-
nat maan päällä siunatuksi tu-
leman, ja sinun siemenessäs+.
15. Ja katso, minä olen sinun
kanssas, ja varjelen sinua, ku-
hunkas ikänänsä joudut, ja saa-
tan sinun jällensä tälle maalle:
sillä en minä hylkää sinua sii-
henasti, että minä kaikki teen,
mitä minä sinulle puhunut olen.
16. IV. Koska Jakob heräsi unes-
tansa, niin hän sanoi: totisesti
on Herra tässä paikassa: ja en
minä sitä tietänyt.
17. Niin hän pelkäsi, ja sanoi:
kuinka peljättävä on tämä paik-
ka! ei tässä muu ole kuin Juma-
lan huone ja taivaan ovi.
18. Ja Jakob nousi varhain aa-
mulla, ja otti kiven, jonka hän
oli pannut päänsä alaiseksi, ja
pani sen pystyälle muistopat-
saaksi*: ja vuodatti öljyä sen
päälle+.
19. Kutsui siis sen paikan BetEl;
vaan muinaisiin aikoin se kutsut-
tiin Luts.
20. Niin Jakob teki lupauksen,
sanoen: jos Jumala on minun
kanssani, ja varjelee minua tällä
tiellä, jota minä vaellan, antaa
myös minulle leipää syödäkseni,
ja vaatetta verhokseni:
21. Ja tulen takaperin rauhassa
kotia isäni tykö: ja Herra on mi-
nun Jumalani:
22. Niin tämä kivi, jonka minä
panin pystyälle muistopatsaaksi,
pitää oleman Jumalan huone: ja
