ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
73
niin jäänyt joukko pääsee.
9. Ja Jakob sanoi: minun isäni
Abrahamin Jumala, ja minun
isäni Isaakin Jumala, Herra joka
sanoit minulle: palaja maalles ja
sukuis tykö, ja minä teen sinulle
hyvää.
10. Minä olen mahdotoin kaik-
keen siihen armoon, ja kaikkeen
siihen totuuteen, jonka sinä teit
palvelialles. Sillä koska minä tä-
män Jordanin ylitse menin, ei
minulla muuta ollut kuin minun
sauvani; mutta nyt minulla on
kaksi joukkoa.
11. Pelasta siis nyt minua minun
veljeni Esaun käsistä: sillä minä
pelkään hänen tulevan ja lyövän
minun, ja äidin lapsinensa.
12. Sinä olet kumminkin sano-
nut: minä teen kaiketi sinulle hy-
vää; ja lisään sinun siemenes
niinkuin sannan meressä, joka
paljouden tähden ei luettaa tai-
deta.
13. III. Ja hän yötyi sinne, ja otti
niistä, kuin olivat käsillä, lahjoja
lähettääksensä veljellensä Esaul-
le:
14. Kaksisataa vuohta, ja kaksi-
kymmentä kaurista: kaksisataa
lammasta ja kaksikymmentä jää-
rää:
15. Imettäviä kameleja var-
soinensa kolmekymmentä: neljä-
kymmentä lehmää ja kymmenen
härkää, kaksikymmentä aasia ja
kymmenen varsaa.
16. Ja antoi ne palvelioittensa
käsiin, itsekunkin lauman erinän-
sä; ja sanoi palvelioillensa: men-
käät minun edelläni, ja pitäkäät
väli jokaisen lauman vaiheella.
17. Ja käski ensimäiselle, sano-
en: Koska minun veljeni Esau
kohtaa sinun, ja kysyy sinulta,
kenenkäs olet, ja kuhunkas me-
net? ja kenenkä nämät ovat, joi-
tas ajat edelläs?
18. Niin sano: nämät ovat sinun
palvelias Jakobin lahjat, lähetetyt
minun herralleni Esaulle: ja kat-
so, hän tulee myös itse meidän
jälissämme.
19. Niin käski hän myös toiselle
ja kolmannelle, ja kaikille niille,
jotka kävivät lauman jälissä, sa-
noen: tämän minun sanani jäl-
keen puhukaat Esaulle, koska te
hänen löydätte.
20. Ja sanokaat myös: katso,
sinun palvelias Jakob on myös
meidän jälissämme; sillä hän
ajatteli: minä lepytän hänen lah-
