ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
71
paennut minun silmistäni.
41. Minä olen jo kaksikymmentä
ajastaikaa ollut sinun huonees-
sas, neljätoistakymmentä ajastai-
kaa palvelin minä sinua kahden
tyttäres tähden, ja kuusi ajastai-
kaa sinun laumas tähden: ja si-
nä olet muuttanut minun palk-
kani kymmenen kertaa.
42. Jollei minun isäni Jumala,
Abrahamin Jumala ja Isaakin
pelko olisi ollut minun puolella-
ni*; niin sinä peräti tyhjänä olisit
minun päästänyt. Mutta Jumala
on nähnyt minun vaivani ja kät-
teni työt, ja nuhteli menneenä
yönä sinua.
43. V. Vastasi Laban, ja sanoi
Jakobille: tyttäret ovat minun
tyttäreni, ja pojat ovat minun
poikani, ja laumat ovat minun
laumani, ja kaikki mitä sinä näet
ovat minun: mitä minä teen tä-
näpänä minun tyttärilleni taikka
heidän lapsillensa, jotka he ovat
synnyttäneet?
44. Tule siis nyt ja tehkäämme
liitto, minä ja sinä; joka pitää
oleman todistus minun ja sinun
vaiheellas.
45. Niin otti Jakob kiven, ja pani
pystyälle muistopatsaaksi.
46. Ja Jakob sanoi veljillensä:
kootkaat kiviä. Ja he toivat kiviä,
ja tekivät roukkion; ja atrioitsivat
siinä sen roukkion päällä.
47. Ja Laban kutsui hänen Jegar
Sahaduta: mutta Jakob kutsui
hänen Gilead.
48. Niin Laban sanoi: tämä
roukkio olkoon todistus tänäpä-
nä minun ja sinun vaiheellas;
sentähden kutsui hän hänen ni-
mensä Gilead.
49. Ja Mitspa; sillä hän sanoi:
Herra olkoon peräänkatsoja si-
nun ja minun vaiheellani, koska
me erkanemme toinen toises-
tamme:
50. Jos sinä vaivaat minun tyttä-
riäni, taikka otat muita emäntiä,
paitsi minun tyttäriäni. Ei ole yh-
tään ihmistä (joka todistais)
meidän kanssamme, mutta kat-
so, Jumala on todistaja minun
ja sinun vaiheellas.
51. Ja Laban sanoi (vielä) Jako-
bille: katso, tämä on roukkio, ja
tämä on muistopatsas, jonka
minä panen minun ja sinun vai-
heelles.
52. Tämä roukkio olkoon todis-
tus, ja tämä patsas olkoon myös
todistus, etten minä käy ylitse
