TOINEN SAMUELIN KIRJA
682
toivat kanssansa suuren saaliin;
mutta Abner ei ollut silloin Davi-
din tykönä Hebronissa, sillä hän
oli päästänyt hänen menemään
rauhassa.
23. Kuin Joab ja kaikki sota-
joukko olivat tulleet, sanottiin
Joabille, sanoen: Abner Nerin
poika on tullut kuninkaan tykö,
ja hän on päästänyt hänen rau-
hassa menemään.
24. Niin meni Joab kuninkaan
tykö ja sanoi: mitäs olet tehnyt?
Katso, Abner on tullut sinun ty-
kös: miksis olet hänen päästänyt
vapaasti menemään?
25. Etkös tunne Abneria Nerin
poikaa? Hän on tullut sinua pet-
tämään tiedustellaksensa ulos-
ja sisällekäymistäs ja koetellak-
sensa kaikkia, mitäs teet.
26. Ja kuin Joab läksi Davidin
tyköä, lähetti hän sanansaattajat
Abnerin perään, ja he toivat hä-
nen Borhasirasta; ja ei David sii-
tä mitään tietänyt.
27. Kuin Abner tuli Hebroniin jäl-
leen, vei Joab hänet keskelle
porttia puhutellaksensa häntä
erinänsä, ja pisti siellä häntä
vatsaan, niin että hän kuoli, vel-
jensä Asahelin veren tähden.
28. IV. Kuin David sai sen tietää,
sanoi hän: minä olen viatoin ja
minun valtakuntani Herran edes-
sä ijankaikkisesti Abnerin Nerin
pojan verestä.
29. Mutta tulkoon se Joabin
pään päälle* ja kaiken hänen
isänsä huoneen, ja älköön puut-
tuko Joabin huoneessa se, jolla
juoksu ja spitali on, ja joka sau-
valla käy ja miekalla kaatuu, ja
jolta leipä puuttuu.
30. Ja näin tappoivat Joab ja
hänen veljensä Abisai Abnerin,
että hän löi kuoliaaksi Asahelin
heidän veljensä sodassa Gibeo-
nin tykönä.
31. Mutta David sanoi Joabille ja
kaikelle kansalle, jotka olivat hä-
nen kanssansa: reväiskää vaat-
teenne rikki, ja puettakaat tei-
tänne säkeillä, ja valittakaat Ab-
nerin tähden. Ja kuningas David
kävi paarien perässä.
32. Ja he hautasivat Abnerin
Hebronissa, ja kuningas koroitti
äänensä ja itki Abnerin haudan
tykönä; itki myös kaikki kansa.
33. Ja kuningas valitti Abneria ja
sanoi: onko Abner kuollut, niin-
kuin tyhmä kuolee?
34. Sinun kätes ei olleet sidotut,
