ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
649
28. Jonatan vastasi Saulia: hän
rukoili hartaasti minulta mennäk-
seen Betlehemiin,
29. Ja sanoi: anna minun men-
nä, sillä meidän sukukuntamme
uhraa kaupungissa ja minun vel-
jeni itse on minua kutsunut: jos
nyt olen löytänyt armon sinun
silmäis edessä, niin salli minun
mennä katsomaan veljiäni; ja
sen tähden ei hän tullut kunin-
kaan pöydän tykö.
30. Ja Saul vihastui sangen suu-
resti Jonatanin päälle ja sanoi
hänelle: sinä ilkiä ja tottelema-
toin poika! enkö minä tiedä, et-
täs olet valinnut Isain pojan si-
nulles ja äidilles häpiäksi?
31. Sillä niinkauvan kuin Isain
poika elää maan päällä, et sinä
eikä sinun kuninkaanvaltakuntas
ole seisova*: lähetä siis nyt ja
anna tuotaa häntä minun tyköni,
sillä hänen pitää kuoleman.
32. Jonatan vastasi isällensä
Saulille ja sanoi hänelle: miksi
hänen pitää kuoleman? mitä hän
on tehnyt?
33. Silloin paiskasi Saul keihään
hänen perässänsä syöstäksensä
häntä; niin ymmärsi Jonatan
isänsä aikovan Davidin tappaa.
34. Ja Jonatan nousi pöydän
tyköä sangen vihoissansa ja ei
syönyt sinä toisena päivänä uu-
desta kuusta mitään leipää; sillä
hän murehti Davidia, että hänen
isänsä oli hänen niin häväissyt.
35. IV. Ja Jonatan läksi aamulla
kedolle, siihen aikaan kuin hän
oli määrännyt Davidille, ja vähä
poikainen hänen kanssansa.
36. Ja hän sanoi pojalle: juokse
noutamaan nuoleni, jotka minä
ammun: pojan juostessa laski
hän nuolen hänen ylitsensä.
37. Ja kuin poika tuli sille pai-
kalle, johon Jonatan nuolen am-
punut oli, huusi Jonatan hänen
perässänsä ja sanoi: eikö nuoli
ole edemmä sinusta?
38. Ja huusi taas poikaa: joudu,
kiiruhda sinuas nopiammin ja älä
seisahtele. Niin Jonatanin poika
otti nuolet otti nuolet ja kantoi
herrallensa.
39. Eikä poika tietänyt asiasta
mitään; vaan Jonatan ja David
ainoastaan asian tiesivät.
40. Niin Jonatan antoi aseensa
pojalle, joka hänen kanssansa
oli, ja sanoi: mene ja vie kau-
punkiin.
41. Ja kuin poika oli mennyt,
