ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
642
häntä niinkuin omaa sydäntänsä.
2. Ja Saul otti hänen sinä päi-
vänä eikä sallinut hänen enää
palata isänsä huoneesen.
3. Ja Jonatan ja David tekivät
liiton* keskenänsä; sillä hän ra-
kasti häntä niinkuin omaa sy-
däntänsä.
4. Ja Jonatan riisui hameensa,
jolla hän oli puetettu ja antoi
sen Davidille, niin myös vaat-
teensa, miekkansa, joutsensa ja
vyönsä.
5. Ja David meni, kuhunka Saul
lähetti hänen, ja käytti itsensä
toimellisesti; ja Saul asetti hänen
sotamiestensä päälle, ja hän oli
otollinen kaikelle kansalle, niin
myös Saulin palvelioille.
6. II. Mutta tapahtui, kuin he tu-
livat ja David palasi lyömästä
Philistealaista, että vaimot kaikis-
ta Israelin kaupungeista kävivät
virsillä ja hypyillä kuningas Sau-
lia vastaan, harpuilla, ilolla ja
kanteleilla.
7. Ja vaimot lauloivat keskenän-
sä*, soittaen ja sanoen: Saul löi
tuhannen, mutta David kymme-
nentuhatta+.
8. Niin Saul närkästyi sangen
suuresti, ja se puhe ei hänelle
kelvannut, ja sanoi: he ovat an-
taneet Davidille kymmenentuhat-
ta ja minulle he antoivat tuhan-
nen: vielä hän kuninkaankin val-
takunnan saa.
9. Ja Saul katsoi julmasti Davi-
din päälle siitä päivästä ja aina
sitte.
10. Toisena päivänä vaivasi taas
Jumalan paha henki Saulia, ja
hän ennusti kotona huoneessan-
sa. Ja David soitti kädellänsä,
niinkuin hänen jokapäiväinen ta-
pansa oli; ja Saulin kädessä oli
keihäs,
11. Jonka hän syöksi, ajatellen:
minä syöksen Davidin seinää
vastaan; mutta David vältti hä-
nen edestänsä kaksi kertaa.
12. Ja Saul pelkäsi Davidia; sillä
Herra oli hänen kanssansa ja oli
mennyt pois Saulin tyköä.
13. Niin pani Saul hänen pois
tyköänsä ja teki hänen tuhannen
miehen päämieheksi; ja hän kävi
ulos ja sisälle kansan edessä.
14. Ja David oli toimellinen kai-
kissa teissänsä, ja Herra oli hä-
nen kanssansa.
15. Kuin Saul näki hänen aivan
toimellisesti tekevän, pelkäsi hän
häntä.
