ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
641
paiskasi Philistealaista otsaan,
että kivi meni hänen otsansa si-
sälle, ja hän lankesi maahan
kasvoillensa.
50. Niin David voitti Philistealai-
sen lingolla ja kivellä, löi Philis-
tealaisen ja tappoi hänen. Ja
ettei Davidilla ollut miekkaa,
51. Juoksi hän ja seisahti Philis-
tealaisen tykö, ja otti hänen
miekkansa ja veti tupesta ulos,
ja tappoi hänen, ja sillä hakkasi
pois hänen päänsä*. Kuin Philis-
tealaiset sen näkivät, että hei-
dän väkevimpänsä kuollut oli,
niin he pakenivat.
52. Ja Israelin ja Juudan miehet
nousivat, huusivat ja ajoivat Phi-
listealaisia takaa laaksoon ja Ek-
ronin porttiin asti; ja Philistealai-
set lankesivat lyötynä Saarimin
tiellä, Gatiin ja Ekroniin asti.
53. Ja Israelin lapset palasivat
ajamasta Philistealaisia takaa ja
ryöstivät heidän leirinsä.
54. Mutta David otti Philistealai-
sen pään ja vei Jerusalemiin:
vaan hänen aseensa* pani hän
majaansa.
55. IV. Mutta kuin Saul näki Da-
vidin menevän Philistealaista vas-
taan, sanoi hän Abnerille, sodan
päämiehelle: Abner, kenen poika
tuo nuorukainen on? Abner sa-
noi: niin totta kuin sinun sielus
elää, kuningas, en minä tiedä.
56. Kuningas sanoi: kysy siis,
kenenkä poika se nuorukainen
on?
57. Kuin David palasi Philis-
tealaista lyömästä, otti Abner
hänen ja vei Saulin eteen; ja
hänen kädessänsä oli Philis-
tealaisen pää.
58. Ja Saul sanoi hänelle: ke-
nenkäs poika olet, nuorukainen?
David sanoi: palvelias Isain Bet-
lehemiläisen poika.
18. Luku.
I. Jonatan rakastaa Davidia ja
tekee liiton hänen kanssansa. II.
Vaimot ylistävät Davidin urholli-
suutta, josta Saul rupeaa häntä
väijymään, surmataksensa. III.
David pyydetään Saulin vävyksi,
ja saa Mikalin 200 Philistealais-
ten esinahalla, emännäksensä.
I. Ja kuin hän oli puheensa lo-
pettanut Saulin kanssa, mieltyi
Jonatan ja David keskenänsä
sydämestä; ja Jonatan rakasti
