ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
639
26. Niin David sanoi miehille,
jotka hänen tykönänsä seisoivat:
mitä annetaan sille miehelle, jo-
ka tämän Philistealaisen lyö ja
ottaa häväistyksen pois Israelis-
ta? sillä mikä tämä ympärileik-
kaamatoin Philistealainen on, jo-
ka häpäisee elävän Jumalan so-
tajoukkoa?
27. Niin kansa sanoi hänelle
niinkuin ennenkin: niin sille mie-
helle tehdään, joka hänen lyö.
28. Kuin hänen vanhin veljensä
Eliab kuuli hänen näitä puhuvan
miesten kanssa, närkästyi hän
suuresti Davidin päälle ja sanoi:
miksi sinä olet tänne tullut? ja
miksis olet jättänyt vähän lam-
maslauman metsän korpeen?
Minä tiedän sinun ylpeytes ja
sydämes pahan sisun; sinä olet
tänne tullut sotaa katsomaan.
29. Niin David sanoi: mitä minä
olen tehnyt? eikö se ole minulle
käsketty?
30. Ja käänsi itsensä hänestä
pois toisen puoleen ja sanoi
niinkuin hän ennenkin oli sano-
nut; niin kansa vastasi häntä
niinkuin ennenkin.
31. Ja kuin he kuulivat Davidin
puhuvan ne sanat, ilmoittivat he
ne Saulille, ja hän noudatti hä-
nen tykönsä.
32. Ja David sanoi Saulille: äl-
köön kenenkään sydän hämmäs-
tykö hänen tähtensä: palveliais
käy sotimaan Philistealaista vas-
taan.
33. Saul sanoi Davidille: et sinä
voi mennä ja sotia tätä Philis-
tealaista vastaan; sillä sinä olet
nuorukainen, vaan hän on sota-
mies hamasta nuoruudestansa.
34. Mutta David sanoi Saulille:
palvelias kaitsi isänsä lampaita,
ja tuli jalopeura ja karhu ja vei
lampaan laumasta,
35. Niin minä juoksin sen peräs-
tä ja löin sen ja tempasin sen
ulos hänen suustansa. Ja kuin
hän karkasi minua vastaan, niin
minä tartuin hänen partaansa,
löin hänen ja tapoin.
36. Niin on sinun palvelias sekä
jalopeuran että karhun lyönyt;
niin pitää tämän ympärileikkaa-
mattoman Philistealaisen oleman,
kuin yksi niistä, sillä hän on pil-
kannut elävän Jumalan sotavä-
keä.
37. Ja David sanoi: Herra, joka
minun pelasti jalopeuran ja kar-
hun käsistä, hän pelastaa minun
