ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
646
Najotissa.
20. Niin Saul lähetti sanansaat-
tajat tuomaan Davidia; ja he nä-
kivät prophetain kokouksen*
propheteeraavan ja Samuelin
seisovan, asetetun heidän pääl-
lensä. Niin Jumalan henki tuli
Saulin sanansaattajain päälle, et-
tä ne myös propheteerasivat.
21. Kuin se ilmoitettiin Saulille,
lähetti hän toiset sanansaattajat,
ne myös propheteerasivat; ja
hän lähetti vielä kolmannet sa-
nansaattajat, jotka myös prophe-
teerasivat.
22. Niin meni hän itse viimein
Ramaan, ja kuin hän tuli sen
suuren kaivon tykö, joka on Se-
kossa, kysyi hän ja sanoi: kussa
on Samuel ja David? niin sanot-
tiin hänelle: katso, he ovat Ra-
man Najotissa.
23. Ja hän meni Raman Najotiin;
ja Jumalan henki tuli hänenkin
päällensä, ja hän käyskenteli ja
propheteerasi siihenasti kuin hän
tuli Raman Najotiin.
24. Niin hänkin riisui vaatteensa
ja proheteerasi Samuelin edessä,
ja lankesi alasti maahan koko
sen päivän ja koko yön, sentäh-
den sanotaan: onko Saulkin
prophetain seassa?
20. Luku.
I. David valittaa Saulin vainon
tähden Jonatanin edessä ja ru-
koilee häneltä neuvoa. II. Jona-
tan lupaa sen ja uudistaa liit-
tonsa, antaen Davidille tietomer-
kin. III. Saul kaipaa Davidia, ja
Jonatan sanoo Davidin esteen,
josta Saul vihastuu Jonatanin
päälle. IV. Jonatan ilmoittaa
isänsä aikomisen Davidille, ja he
erkanevat rakkaasti.
I. Ja David pakeni Raman Najo-
tista, tuli ja sanoi Jonatanille:
mitä minä olen tehnyt? mikä on
vääryyteni? eli mikä on pahate-
koni sinun isääs vastaan, että
hän seisoo minun henkeni pe-
rään?
2. Hän sanoi hänelle: pois se, ei
sinun pidä kuoleman: katso, isä-
ni ei tee suurta eli pientä, jota
ei hän ilmoita minulle, kuinkas
isäni salaa tämän minulta? Ei se
pidä niin tapahtuman.
3. Niin David vannoi vielä, sano-
en: totisesti sinun isäs tietää,
että minä olen löytänyt armon
