ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
56
kanssas, sentähden me sanoim-
me: olkoon nyt vala meidän mo-
lempain vaiheellamme, meidän ja
sinun välilläs, ja me teemme lii-
ton sinun kanssas.
29. Ettes tekisi meille mitään
vahinkoa, niinkuin emme mekään
ole sinuun ryhtyneet, ja niinkuin
emme myös tehneet sinulle
muuta kuin hyvää, ja laskimme
sinun rauhassa menemään. Sinä
olet nyt Herran siunattu.
30. Ja hän valmisti heille pidon,
ja he söivät ja joivat.
31. Ja nousivat aamulla varhain,
ja vannoivat toinen toisellensa*,
ja Isaak laski heidät menemään,
ja menivät pois hänen tyköänsä
rauhassa.
32. Sinä samana päivänä tulivat
Isaakin palveliat, ja ilmoittivat
hänelle kaivosta, jonka he kaiva-
neet olivat, ja sanoivat hänelle:
me löysimme veden.
33. Ja hän kutsui hänen Saba:
siitä nimitetään kaupunki BerSa-
ba, hamaan tähän päivään asti.
34. V. Koska Esau oli neljän-
kymmenen ajastaikainen, otti
hän Juditin Hetiläisen Berin tyt-
tären emännäksensä: Ja Basma-
tin Hetiläisen Elonin tyttären:
35. Jotka olivat Isaakille ja Re-
bekalle mielikarvaudeksi.
27. Luku.
I. Isaak tahtoo siunata Esaun;
mutta Rebekka saattaa kavaluu-
della esikkosiunauksen Jakobille.
II. Esau saa jälkisiunauksen. III.
Uhkaa Jakobia, joka neuvotaan
pakenemaan.
I. Ja tapahtui, koska Isaak tuli
vanhaksi, ja hänen silmänsä pi-
miäksi, ettei hän nähnyt, niin
kutsui hän Esaun vanhemman
poikansa, ja sanoi hänelle: mi-
nun poikani: hän vastasi häntä:
tässä minä olen.
2. Ja hän sanoi: katso, minä
olen vanhennut: enkä tiedä mi-
nun kuolemapäivääni.
3. Ota siis nyt sinun kalus, vii-
nes ja joutses; ja mene kedolle,
ja pyydä minulle metsän-otus.
4. Ja tee minulle himoruokaa,
senkaltaista jota minä rakastan,
ja tuo syödäkseni: että minun
sieluni siunais sinua, ennenkuin
minä kuolen.
5. Mutta Rebekka kuuli Isaakin
näitä puhuvan poikansa Esaun
