TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2885
panna) antaa yhdestä ainoasta
lankeemisesta hänensä kannet-
taa paarein päällä, että jokainen
ilmeisesti näki hänessä Jumalan
voiman.
9. Kasvoivat myös madot siitä
kirotusta ruumiista, ja hänen li-
hansa mätäni suurella kivulla,
että koko kappaleet hänen ruu-
miistansa putosivat, ja haisi niin
pahoin, ettei kenkään sitä kärsiä
voinut.
10. Ja joka ennen ajatteli tai-
vaan liikuttavansa, sitä ei ken-
kään kantaa taitanut sen kärsi-
mättömän hajun tähden.
11. Silloin hänen täytyi ylpeydes-
tänsä lakata ja tuta, että hä-
neen Jumala niin ruvennut oli, ja
kipu aina eneni.
12. Ja kuin hän itse viimeiseltä,
sitä hajua ei enään kärsiä voi-
nut, niin hän sanoi: se on oi-
kein, että ihminen Jumalan
edessä nöyryyttää itsensä, ja
ettei kuolevainen ihminen niin
röyhkeä olisi, että hän itsensä
luulis Jumalan kaltaiseksi.
13. Ja se pahanilkinen rupesi
rukoilemaan Herraa, joka ei sil-
leen tahtonut armahtaa hänen
päällensä.
14. Ja lupasi pyhän kaupungin
vapaaksi tehdä, jonka hän ennen
hävittää aikoi ja kuolleiden hau-
daksi tehdä.
15. Ja Juudalaiset, joita ei hän
ennen kelvolliseksi lukenut hau-
dattaa, vaan linnuille ja pedoille
syödä antaa, ne hän tahtoi va-
paaksi tehdä niinkuin Atenankin
asuvaiset.
16. Ja pyhän templin, jonka hän
ennen ryöstänyt oli, tahtoi hän
kaikkinaisella kaunistuksella kau-
nistaa jälleen, ja paljoa enempi
pyhiä kaluja sinne antaa kuin
siellä ennen ollut oli; ja mitä
vuosi vuodelta uhriin menemän
piti, sen tahtoi hän omastansa
antaa.
17. Niin myös itse tahtoi Juuda-
laiseksl tulla, ja joka paikassa
Jumalan voimaa kiittää ja julis-
taa.
18. Mutta että tauti ei tahtonut
luopua hänestä, sillä Jumalan
vanhurskas viha oli tullut ras-
kaasti hänen päällensä, epäili
hän hengestänsä, ja kirjoitti tä-
män nöyrän kirjan Juudalaisten
tykö, joka seuraa:
19. Antiokus kuningas ja ruhtinas
taritsee jumalisille Juudalaisille
