TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2884
tasan välillänsä, ja maan kul-
kiain, orpoin, leskein ja vanhain
välillä.
31. Ja kuin he saaliin ottaneet
olivat, veivät he sota-aseet lin-
noihin, ja veivät suuren saaliin
Jerusalemiin,
32. Ja tappoivat yhden päämie-
hen Timoteuksen puolelta, juma-
lattoman miehen, joka Juudalai-
sia sangen kovin vaivannut oli.
9. Luku.
Antiokuksen kauhistavaisesta
kuolemasta.
Juuri siihen aikaan täytyi An-
tiokuksen Persiasta häpiällä
mennä pois.
2. Sillä kuin hän Persepoliin
mennyt oli, ja oli siellä ruvennut
kirkkoa ryöstämään ja kaupunkia
voittamaan, nousivat sen asuvai-
set ylös, ja varjelivat itsensä, ja
ajoivat Antiokuksen takaperin,
että hänen häpiällä täytyi mennä
pois.
3. Kuin hän Ekbatanassa oli, sai
hän kuulla, kuinka Nikanorin ja
Timoteuksen käynyt oli.
4. Niin hän julmistui ja aikoi
Juudalaisille sen häpiän kostaa,
ja vaelsi päivät ja yöt, että hän
pian olis sinne joutunut; sillä
Jumalan viha vaati häntä, sillä
hän oli niin ylpiästi puhunut, et-
tä niin pian kuin hän Jerusale-
miin tulis, hän tahtois kaupungis-
ta kuolleiden haudan tehdä.
5. Sen tähden rankaisi hänen
kaikkivaltias Herra, Israelin Juma-
la, salaisella rangaistuksella, jota
ei kenkään parantaa taitanut.
Sillä niin pian kuin hän sen pu-
hunut oli, tuli hänelle senkaltai-
nen vatsatauti ja niin suuri kipu
suoliinsa, ettei häntä auttaa tai-
dettu.
6. Ja tosin hänelle tapahtui juuri
oikein, että hän muita moninai-
silla ja ennen kuulumattomilla
piinoilla vaivannut oli.
7. Ei hän kuitenkaan luopunut
ylpeydestänsä, vaan tuli kiukkui-
semmaksi, ja paloi pahuudesta
Juudalaisia vastaan, ja kiiruhti. ja
ajaissansa putosi hän vaunuista
niin kovin, että kaikki hänen jä-
senensä kipiät olivat.
8. Silloin täytyi hänen (joka en-
nen suuresta ylpeydestä luuli
taitavansa meren aallot hallita ja
vuoret toinen toisensa päälle
