APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2259
ta ei meidän sovi ottaa vastaan
eikä tehdä, sillä me olemme
Roomalaiset.
22. Ja kansa nousi ynnä heitä
vastaan, ja esivalta antoi heidän
vaatteensa repiä, ja käski heitä
piestä.
23. Kuin he olivat heidät juuri
pahoin pieksäneet, heittivät he
heidät torniin ja käskivät vartian
visusti heitä vartioida,
24. Joka, kuin hän senkaltaisen
käskyn sai, heitti heidät sisim-
mäiseen torniin ja pani heidät
jalkapuuhun.
25. IV. Mutta puoliyön aikana oli
Paavali ja Silas rukouksissa, ylis-
täin Jumalaa kiitosvirsillä, ja
vangit, jotka siellä olivat, sen
myös kuulivat.
26. Niin tapahtui äkisti suuri
maan järistys*, niin että tornin
perustus vapisi; ja kohta kaikki
ovet aukenivat+, ja jokaisen si-
teet pääsivät§.
27. Kuin vartia heräsi ja näki
tornin ovet avoinna olevan, veti
hän ulos miekkansa ja tahtoi
surmata itsensä, ja luuli vangit
paenneen pois.
28. Niin Paavali huusi suurella
äänellä ja sanoi: älä itselles mi-
tään pahaa tee; sillä me olem-
me kaikki täällä.
29. Niin hän anoi kynttilää, meni
sisälle ja lankesi peljästyksissä
Paavalin ja Silaan jalkain juu-
reen,
30. Ja toi heidät ulos ja sanoi:
herrat, mitä minun pitää teke-
män*, että minä autuaaksi tuli-
sin?
31. Mutta he sanoivat: usko Her-
ran Jesuksen Kristuksen päälle,
niin sinä ja sinun huonees autu-
aaksi tulee.
32. Ja he puhuivat hänelle Her-
ran sanaa ja kaikille, jotka hä-
nen huoneessansa olivat.
33. Ja hän otti heidät sillä het-
kellä yöstä tykönsä ja pesi hei-
dän haavansa, ja hän kohta kas-
tettiin ja kaikki hänen perheensä,
34. Ja vei heidät kotiansa, ja
valmisti heille pöydän*, ja iloitsi,
että hän koko huoneensa kans-
sa tuli Jumalan päälle uskovai-
seksi.
35. Ja kuin päivä tuli, niin esi-
valta lähetti kylänlapset sano-
maan: päästä ne miehet.
36. Niin tornin vartia ilmoitti
nämät sanat Paavalille, sanoen:
esivalta on käskenyt päästää
