JOB
1149
vaa'alla, niin Jumala ymmärtää
minun vakuuteni.
7. Jos minun askeleeni ovat poi-
kenneet tieltä, ja minun sydä-
meni seurannut silmiäni, ja jota-
kin riippunut minun käsissäni,
8. Niin minä kylväisin ja toinen
söis*, ja minun sikiäni hukkuis
juurinensa.
9. Jos minun sydämeni on vie-
telty vaimon perään, ja olen väi-
jynyt lähimmäiseni ovella,
10. Niin minun emäntäni häväis-
täkään muilta, ja muut maatkaan
hänen;
11. Sillä se on häpiä ja paha
työ tuomarien edessä;
12. Sillä se olis tuli joka polttais
kadotukseen, ja kaiken minun
saatuni peräti hukuttais.
13. Jos olen katsonut ylön pal-
veliani eli palkkapiikani oikeuden,
riidellessänsä minun kanssani,
14. Mitä minä sitte tekisin kuin
Jumala nousee? eli mitä minä
vastaisin häntä, kuin hän kos-
taa?
15. Eikö hän ole tehnyt häntä,
joka minunkin äitini kohdussa
teki? ja on meidät molemmat
kohdussa valmistanut.
16. Olenko minä kieltänyt tarvit-
sevaisilta, mitä he minulta ovat
pyytäneet, ja antanut leskein
silmät heikoksi tulla?
17. Olenko minä syönyt palani
yksinäni, ettei orpo ole myös sii-
tä syönyt?
18. Sillä nuoruudestani olen mi-
nä ollut niinkuin isä, ja hamasta
äitini kohdusta olen minä mielel-
läni holhonnut.
19. Jos minä olen nähnyt jonkun
hukkuvan, ettei hänellä ollut
vaatetta, ja sallinut käydä köy-
hän peittämättä;
20. Jos ei hänen lanteensa ole
siunannut minua, kuin hän mi-
nun lammasnahoillani lämmitet-
tiin;
21. Jos olen nostanut käteni or-
poja vastaan, ehkä minä näin
minun voimallisena porteissa
olevan;
22. Niin kaatukoon minun har-
tiani lapaluiltani, ja minun käsi-
varteni särkyköön luinensa.
23. Sillä Jumalan rangaistus on
minulle vavistukseksi, ja en taida
hänen korkeuttansa välttää.
24. Olenko minä asettanut kul-
lan turvakseni? ja sanonut puh-
taalle kullalle: sinä olet minun
uskallukseni?
