JOB
1148
verrataan tomuun ja tuhkaan.
20. Jos minä huudan sinun ty-
kös, niin et sinä vastaa minua*:
jos minä käyn edes, niin et sinä
minusta tietävinäs ole.
21. Sinä olet muuttunut minulle
hirmuiseksi, ja vainoot minua kä-
tes voimalla.
22. Sinä nostat minun tuuleen,
ja annat minun ajaa sen päällä,
ja sulaat minun voimallisesti.
23. Sillä minä tiedän, ettäs an-
nat minun kuolemaan, joka on
se huone, joka kaikille eläville
on asetettu.
24. Ei hän kuitenkaan ojenna
kättänsä luutarhaan, eikä he
huuda kadotuksestansa.
25. Minä itkin* kovana aikana, ja
minun sieluni armahti köyhää.
26. III. Minä odotin hyvää, ja pa-
ha tuli: minä odotin valkeutta, ja
pimeys tuli.
27. Minun sisällykseni kiehuvat
lakkaamatta: murheen aika on
minun ennättänyt.
28. Minä käyn mustettuna, ehkei
aurinko minua ruskoittanut: minä
nousen kansan seassa ja huu-
dan.
29. Minä olen kärmetten veli,
strutsilinnun poikain kumppani.
30. Minun nahkani minun päällä-
ni on mustettunut, ja minun luu-
ni ovat helteestä palaneet.
31. Minun kanteleeni on muuttu-
nut valitukseksi, ja minun huiluni
itkuksi.
31. Luku.
I. Job osoittaa vakuutensa
avuinsa harjoitusten luettelemi-
sella. II. Toivottaa kirjoitettaa
iankaikkiseksi muistoksi, mitä
hänelle tapahtunut on.
I. Minä olen tehnyt liiton silmäini
kanssa, etten minä katsoisi neit-
seen päälle.
2. Mutta mitä Jumala ylhäältä
antaa minulle osaksi ja Kaikki-
valtias korkialta perinnöksi?
3. Eikö väärän pitäisi näkemän
senkaltaista vaivaisuutta, ja pa-
hantekiän senkaltaista surkeutta
kärsimän?
4. Eikö hän näe minun teitäni ja
lueskele kaikkia minun askeleita-
ni?
5. Olenko minä vaeltanut tur-
hassa menossa, eli minun jalkani
kiiruhtaneet petokseen?
6. Punnitkaan hän minua oikialla
