JOB
1156
teltaa loppuun asti, että hän
kääntää itsensä vääräin ihmisten
tykö.
37. Hän on paitsi entisiä synte-
jänsä vielä nyt pilkannut: anna
hänen meidän edessämme lyö-
dyksi tulla, ja sitte hän riidel-
kään kyllä sanoillansa Jumalan
edessä.
35. Luku.
I. Elihu syyttää vielä Jobia tyh-
män puhujaksi. II. Sanoo, ettei
ihmisen pahuus eli hyvyys vahin-
goitse taikka hyödytä Jumalaa,
vaan ihmisiä. III. Osoittaa Juma-
lan rangaistus-tuomiot tapahtu-
van täällä osittain, mutta vihdoin
täysittäin.
I. Ja Elihu vastasi ja sanoi:
2. Luuletkos sen oikiaksi, ettäs
sanot: minä olen hurskaampi
Jumalaa?
3. Sillä sinä sanot: mitä siitä hy-
vää on, mitä se auttaa, jos joku
välttää syntiä?
4. Minä vastaan sinua sanoilla,
ja sinun ystäviäs sinun kanssas.
5. Katso taivaasen ja näe, ja
katso pilviin, että ne ovat kor-
kiammat sinua.
6. II. Jos sinä syntiä teet, mitäs
taidat hänelle tehdä? ja jos si-
nun pahuutes on suuri, mitäs
taidat hänelle tehdä?
7. Ja jos sinä olet hurskas, mi-
täs taidat hänelle antaa? eli mi-
tä hän ottaa sinun kädestäs?
8. Ihmiselle sinun kaltaiselles te-
kee sinun pahuutes jotakin, ja
ihmisen lapselle sinun hurskau-
tes.
9. Ne huutavat, kuin heille paljo
väkivaltaa tapahtuu, ja valittavat
voimallisten käsivartta,
10. Jotka ei sano: kussa on
Jumala, minun Luojani, joka yöl-
lä tekee virret?
11. Joka meitä tekee op-
pineemmaksi eläimiä maan pääl-
lä*, ja taitavammaksi taivaan lin-
tuja.
12. III. Mutta he valittavat pahain
ylpeyttä; ja ei hän kuule heitä.
13. Sillä ei Jumala kuule turhaa,
ja Kaikkivaltias ei katso sitä.
14. Nyt sinä sanot: et sinä näe
häntä; mutta tuomio on hänen
edessänsä, vaan odota häntä.
15. Jos ei hänen vihansa niin
äkisti kosta, ja ei ole tietävinän-
sä, että siinä niin monta rikosta
