JOB
1157
on;
16. Sentähden on Job turhaan
suunsa avannut ja taitamattomia
puheita puhunut.
36. Luku.
I. Elihu sanelee Jumalan van-
hurskauden tarkoituksista yhtei-
sesti ja vitsauksista erinäisesti. II.
Sovittaa puheensa Jobiin ja va-
roo häntä. III. Julistaa Jumalan
voimallisia töitä.
I. Elihu puhui vielä ja sanoi:
2. Odota vielä vähä, minä osoi-
tan sinulle sen; sillä minulla on
vielä nyt jotakin Jumalan puoles-
ta sanomista.
3. Minä tuon minun ymmärryk-
seni kaukaa, ja osoitan, että mi-
nun Luojani on hurskas.
4. Sillä minun puheessani ei to-
sin ole petosta, minun ymmär-
rykseni on vilpitöin sinun edes-
säs.
5. Katso, Jumala on voimallinen,
ei kuitenkaan hän ketään hylkää:
hän on voimallinen sydämensä
väestä.
6. Jumalatointa ei hän varjele,
vaan auttaa köyhää oikeuteen.
7. Ei hän käännä silmiänsä pois
hurskaasta*: hän on myös ku-
ningasten kanssa istuimella: hän
antaa heidän pysyä alinomati,
että he korkiaksi tulevat.
8. Ja ehkä vangit* olisivat jalka-
puussa, ja sidottuna surkeuden
köysillä;
9. Niin hän ilmoittaa heille hei-
dän työnsä ja rikoksensa, että
he ovat tehneet väkivaltaa,
10. Ja avaa heidän korvansa ku-
ritukseen, ja sanoo heille, että
he kääntyisivät pois vääryydestä.
11. Jos he kuulevat ja palvelevat
häntä, niin he hyvissä päivissä
vanhenevat ja ilolla elävät.
12. Jos ei he kuule, niin he kaa-
tuvat miekalla*, ja hukkuvat en-
nenkuin he sen havaitsevat.
13. Ulkokullatut kartuttavat vi-
han: ei he huuda, kuin he van-
kina ovat;
14. Niin heidän sielunsa kuolee
nuoruudessa, ja heidän elämän-
sä huorintekiäin seassa.
15. Mutta vaivaista auttaa* hän
vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin
korvan murheessa.
16. II. Hän tempaa sinunkin ah-
distuksen kidasta avaruuteen,
jolla ei pohjaa ole; ja sinun
