JOB
1146
tarttui.
11. Sillä kenen korva minun kuu-
li, se kiitti minua onnelliseksi, ja
jonka silmä minun näki, se to-
disti minusta.
12. II. Sillä minä autin köyhää,
joka huusi, ja orpoa, jolla ei
auttajaa ollut.
13. Niiden siunaus, jotka katoo-
mallansa olivat, tuli minun pääl-
leni; ja minä ilahutin leskein sy-
dämen.
14. Vanhurskaus oli minun pu-
kuni, jonka minä päälleni puin,
ja minun oikeuteni oli minulle
niinkuin hame ja kaunistus.
15. Minä olin sokian silmä ja
ontuvan jalka.
16. Minä olin köyhäin isä, ja
jonka asiaa en minä ymmärtä-
nyt, sen minä visusti tutkin.
17. Minä särjin väärän syömä-
hampaat, ja otin saaliin hänen
hampaistansa,
18. III. Minä ajattelin: minä riu-
duin pesässäni, ja teen päiväni
moneksi niinkuin sannan.
19. Minun juureni putkahti veden
tykönä, ja kaste pysyi laihoni
päällä.
20. Minun kunniallisuuteni uudis-
tui minun edessäni, ja minun
joutseni muuttui uudeksi minun
kädessäni.
21. He kuulivat minua ja odotti-
vat, ja vaikenivat minun neuvoo-
ni.
22. Minun sanani jälkeen ei yksi-
kään enempää puhunut, ja mi-
nun puheeni tiukkui heidän pääl-
lensä.
23. He odottivat minua niinkuin
sadetta, ja avasivat suunsa niin-
kuin ehtoosadetta vastaan.
24. Jos minä nauroin heidän
puoleensa, ei he luottaneet sen
päälle, eikä tahtoneet minua
murheesen saattaa.
25. Kuin minä tulin heidän ko-
kouksiinsa, niin minun täytyi is-
tua ylimpänä: ja asuin niinkuin
kuningas sotaväen keskellä, loh-
duttaissani murheellisia.
30. Luku.
I. Job valittaa nykyistä ylönkat-
sottua tilaansa. II. Suurta sur-
keuttansa, jolla hän luuli Juma-
lan kuolemaan asti häntä vai-
vaavan. III. Entisen toivonsa odo-
tuksen muutosta.
I. Nyt minun nuorempani naura-
