JOB
1139
toivottaa asiansa tulevan Juma-
lan eteen. II. Rohkaisee itsiänsä
tuntonsa vakuudella. III. Tunnus-
taa Jumalan vapaan hallituksen
omasta koettelemisestansa.
I. Job vastasi ja sanoi:
2. Minun puheeni on vielä mur-
heellinen, ja minun voimani on
heikko huokausteni tähden.
3. Jospa minä tietäisin, kuinka
minä hänen löytäisin*, ja tulisin
hänen istuimensa tykö!
4. Ja asettaisin oikeuden hänen
eteensä, ja täyttäisin suuni pe-
rustuksilla,
5. Tietäisin, mitä hän vastais mi-
nua, ja ymmärtäisin, mitä hän
minulle sanova olis.
6. Riiteleekö hän suurella voimal-
la minun kanssani? Ei, vaan itse
antaa minulle voimaa.
7. Sillä minä vakuuteni osoittai-
sin hänen edessänsä, ja pääsisin
ijäti vapaaksi siitä, joka minun
tuomitsee.
8. Mutta jos minä kohdastansa
käyn, niin ei hän ole siellä; jos
minä menen takaperin, niin en
minä häntä havaitse.
9. Jos hän on vasemmalla puo-
lella, niin en minä häntä käsitä;
jos hän kätkee itsensä oikialle
puolelle, niin en minä häntä näe.
10. II. Mutta hän tuntee minun
tieni; koetelkaan minua, niin mi-
nä löydetään niinkuin kulta;
11. Sillä minä panen jalkani hä-
nen askeleillensa, pidän hänen
tiensä, ja en poikkee siitä.
12. Ja en poikkee hänen huul-
tensa käskyistä, ja kätken hänen
suunsa sanat, niinkuin minun ta-
pani on.
13. III. Hän on itse ainoa, kuka
estää häntä? hän tekee, mitä
hän tahtoo.
14. Sillä hän täyttää aivoitukseni
minusta; ja tainkaltaisia on paljo
hänen tykönänsä.
15. Sentähden olen minä häm-
mästynyt hänen edessänsä, ja
koska minä sen ymmärrän, niin
minä pelkään häntä.
16. Ja Jumala on tehnyt minun
sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkival-
tias on minun peljättänyt.
17. Sillä pimeys ei luovu minus-
ta, ja synkeys ei kätketä minulta.
24. Luku.
I. Job ihmettelee Jumalan pitkä-
mielisyyttä, joka sallii jumalatto-
