JOB
1142
I. Job vastasi ja sanoi:
2. Ketäs autat? sitäkö, jolla ei
voimaa ole? autatkos sitä, jolla
ei voimaa ole käsivarressa?
3. Ketäs neuvot? sitäkö, joka ei
mitään tiedä, ja opetat voimallis-
ta toimittamaan?
4. Kenen edessä sinä puhut, ja
kenen edessä henkes käy ulos?
5. II. Uljaat huokaavat, niin myös
ne, jotka veden alla asuvat.
6. Helvetti on avoinna* hänen
edessänsä, ja kadotuksella ei
ole peitettä.
7. Hän venyttää* pohjoisen tyh-
jän päälle, ja maa riippuu tyhjän
päällä.
8. Vedet hän kokoo pilviinsä*, ja
pilvet ei repee niiden alla.
9. Hän pitää istuimensa*, ja le-
vittää pilvensä sen päälle.
10. Hän on asettanut määrän*
vetten ympärille, siihenasti kuin
valkeus ja pimeys loppuvat.
11. Taivaan patsaat vapisevat ja
hämmästyvät hänen kuritukses-
tansa.
12. Voimallansa on hän halaissut
meren, ja hänen ymmärrykses-
tänsä tyventyy meren ylpeys.
13. Taivas tulee kirkkaaksi hänen
ilmansa kautta, ja hän valmistaa
kädellänsä pitkän kärmeen.
14. Katso, näin tapahtuu hänen
tekoinsa kanssa, mutta näistä
olemme me vähän kuulleet; vaan
kuka voi ymmärtää hänen väke-
vyytensä jylinän?
27. Luku.
I. Job lupaa kiintiästi ja järkäh-
tämättä pysyä jumalisuudessa. II.
Osoittaa ulkokullattuin toivon
turhaksi. III. Perustaa jumalatto-
main menestyksen olevan heille
sulaksi kiroukseksi.
I. Ja Job puhui vielä sananlas-
kunsa ja sanoi:
2. Niin totta kuin Jumala elää*,
joka minun oikeuteni kieltää, ja
Kaikkivaltias, joka minun sieluni
murheelliseksi saattaa:
3. Niinkauvan kuin minun henke-
ni on minussa, ja Jumalalta pu-
hallus minun sieraimissani,
4. Ei pidä minun huuleni vääryyt-
tä puhuman, ja minun kieleni ei
pidä petosta ottaman eteensä.
5. Pois se minusta, että minä
sanoisin teidät hurskaaksi, sii-
henasti kuin minun loppuni tulee,
en minä luovu jumalisuudestani.
