JOB
1151
I. Niin ne kolme miestä lakkasi-
vat vastaamasta Jobia, että hän
piti itsensä hurskaana.
2. Mutta Elihu Barakelin poika
Busista, Ramin sukukunnasta, vi-
hastui Jobin päälle, että hän piti
sielunsa hurskaampana Jumalaa,
3. Ja närkästyi kolmen ystävän-
sä päälle, ettei he mitään vasta-
usta löytäneet, ja kuitenkin tuo-
mitsivat Jobin.
4. Sillä Elihu odotti niinkauvan
kuin he puhuivat Jobin kanssa,
että he olivat vanhemmat häntä.
5. Kuin Elihu näki, ettei vastaus-
ta ollut kolmen miehen suussa,
vihastui hän.
6. Ja näin vastasi Elihu Barakelin
poika Busista ja sanoi: minä
olen nuori, ja te olette vanhat,
sentähden minä häpesin ja pel-
käsin osoittaa teille minun tai-
toani.
7. Minä ajattelin: puhukaan vuo-
det, ja vanhuus osoittakoon tai-
tonsa.
8. Mutta henki on ihmisessä; ja
Kaikkivaltiaan henki tekee hänen
ymmärtäväiseksi.
9. Suuret ei ole taitavimmat, ei-
kä vanhat ymmärrä, mikä oikeus
on.
10. Sentähden minäkin puhun.
Kuulkaat minua: minäkin osoitan
tietoni.
11. Katso, minä olen odottanut
teidän puhuissanne, minä olen
ottanut teidän ymmärryksestänne
vaarin, siihenasti että te olisitte
osanneet oikeuden.
12. Ja minä olen ottanut teistä
vaarin; ja katso, ei ole yksikään
teistä Jobia nuhdellen voittanut,
eli hänen sanaansa vastata tai-
tanut.
13. Ettette sanoisi: me olemme
löytäneet taidon; että Jumala on
hänen hyljännyt, ja ei yksikään
muu.
14. Sillä ei hän ole minua vas-
taan puhunut, enkä minä vastaa
häntä niinkuin te puhuitte.
15. He pelkäävät, ja ei taida sil-
leen mitään vastata, eikä mitään
puhua.
16. Että minä olen odottanut, ja
ei he taida mitään puhua; vaan
he vaikenivat, ja ei enää vastaa
mitään.
17. II. Niin minä vastaan kuiten-
kin osani, ja osoitan tietoni.
18. Sillä minä olen niin täynnä
sanoja, että minun henkeni ah-
distaa minun vatsaani.
