JOB
1147
vat minua, joiden isiä en minä
olisi pannut minun laumani koi-
rain sekaan;
2. Joiden voiman minä tyhjänä
pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;
3. Ne jotka nälän ja tuskan täh-
den pakenivat erinänsä korpeen,
äsken turmeltuneet ja köyhty-
neet,
4. Jotka nukulaisia repivät pen-
sasten ympäri; ja katajan juuret
olivat heidän ruokansa:
5. He ajettiin ulos, ja huudettiin
heitä vastaan niinkuin varasta.
6. He asuivat kauhiain ojain ty-
könä maan luolissa ja vuorten
rotkoissa.
7. Pensasten keskellä he huusi-
vat, ja ohdakkein sekaan he ko-
kosivat itsensä,
8. Turhain ja hyljättyin ihmisten
lapset, jotka halvimmat olivat
maan päällä.
9. Ja nyt minä olen heidän lau-
luksensa tullut, ja minun täytyy
heidän juttunansa olla.
10. He kauhistuvat minua*, ja
erkanevat kauvas minusta; ja ei
he häpee sylkeä minun kasvoil-
leni.
11. Sillä hän on minun köyteni
päästänyt, ja on nöyryyttänyt
minun: he ovat suitset minun
edestäni heittäneet pois.
12. Oikialle puolelle nousivat
nuorukaiset: He lykkäsivät pois
minun jalkani, ja tekivät tien mi-
nua kohden*, hukuttaaksensa
minua.
13. He ovat kukistaneet minun
polkuni: se oli huokia heille mi-
nua vahingoittaa, ilman kenen-
kään avuta.
14. He ovat tulleet sisälle niin-
kuin suurten rakoin lävitse, ja
ovat sekaseuraisin karaneet si-
sälle.
15. II. Pelko on kääntynyt minua
vastaan*, ja niinkuin tuuli vai-
nonnut minun kunniaani, ja niin-
kuin pilvi, on minun autuuteni
mennyt ohitse.
16. Mutta nyt kääntää minun
sieluni itsensä minua vastaan, ja
minun murhepäiväni ovat minun
käsittäneet.
17. Yöllä minun luuni lävistettiin
kaikin paikoin lävitse, ja minun
suoneni ei saa lepoa.
18. Suuren voiman kautta minun
vaatteeni muutetaan, ja hän on
vyöttänyt minun niinkuin hamee-
ni pään lävellä.
19. Minä sotkutaan lokaan, ja
